Maailmanrauha, missä olet?

[Hippisaukko]

Tää on enemmän pohdinta kuin tarina. Salviasta avautui ihan uudet puolet minulle tämän kerran myötä. Viimeksi yritin hukuttaa itseni. Tästä kerrasta tykkäsin. Salviana oli rakkaudella kasvatettua lehteä.


Pesällinen.
Toinen.
kolmas.

Kikatusta.
Niin perkeleesti kikatusta.
Oho, mun kehooni ei satu minnekkään. Kaikki kivut ovat täysin poissa.

Lattia väreilee, tuntuu aallokolta.
Tuntuu aivan uskomattoman hyvälle.

"olethan ihan varma että tämä oli salviaa?"
Tuntuu niin hyvältä.

Ulkona on harmaata, sisälläni leimuaa.
Kikatusta.

Olispa tää olo aina. Jos kaikil ois tää olo niin maailmanrauha ois taattu.

Missä minun psykedelia on? Ehkä tää on psykedeliaa, kun tuntuu hyvältä? Kun tunne on puhdas ja aito. Onkohan se psykedeliaa?
Mulla on on psykedelian häntä hukassa kai aina, kun normaalitki olotilat on niin trippaavia. Kun selvinpäinki voi olla auringossa ja helvetissä, vaikka yhtä aikaakin.

Ehkä mua ei oo tarkotettu käyttämään huumeita kun mikään ei tunnu siltä miltä ihmiset sen kuvaavat tuntemaan.

Miks musta ei tunnu oudolta nähdä lentäviä hallusinaatioympyröitä? Miks musta ei tunnu pahalta kun ne sulautuvat minuun?
Miksi se tuntuu lähes arkipäiväiseltä?

"iha jees. Iha jees. Oonkohan mä syönyt auringon? Se maistui mansikalta..."

Musiikki kutittaa aivoja. Silmät kiinni. Tuuli hyväilee kasvoja. Mä oon elossa.

Pienet hitit, ihan pienet. Yhet vielä lisää, jooko?