. Nyt olen jo lopettanut kaikki litkut jne jne ku ei pää kestä ja jää hirveeseen kierteeseen ainakin minä jne jne jne jne jne jne... 
DXM ~320mg
Lääkitys/muut aineet:
- Edellisenä iltana ryypätty.
- Ei muita
Oli lauantai-päivä. Olen jo kuukauden suunnitellut, millaisen annoksen ottaisin. Päätin oman kämpän kunniaksi erotella yhden pienen pullon ressua. Dose olisi 390mg, mutta ajattelin että siitä menee noin 70mg hukkaan(?). En ole ottanut dexmiä melkein 8 kuukauteen, ja ensimmäiset kerrat olivat rankkoja kokemuksia 3 ja 4 plateaun välillä, joten nyt päätin ottaa kokonaan alusta kokemukseni dexmin suhteen pinentämällä annosta. Painan 48kg joten nyt oltiin siis jossain 2. plateaulla. Set&Setting oli tällä kertaa hyvä vaikkei paras mahdollinen. Olin hyvin valmistautunut, pyyhin mielestäni pois kaikki negatiiviset asiat. Olin nukkunut viime yön hyvin. Erottelin dexmit ja kietaisin 100ml huiviin kello 16.20.
------------
Odottelin koneella ollessani, että dexmit alkaa vähän potkia ja pistin musiikin soimaan. Pari kaveria olivat seurana. Aikomus oli lähteä Tourumäelle (keksitty paikka). Lähdimme dexmit nautittuamme ulos. Minulla alkoi hieman heittää päässä. Odottelin rennosti minkälainen päivä tästä tulisi. Bussissa kuuntelin rauhallisesti musiikkia silmät kiinni, ja ihailin sitä dexmin antamaa olotilaa. Saavuimme tooodella pitkän bussissa istumisen jälkeen perille Tourumäelle (vaikka eihän se _todellisuudessa_ pitkä edes ollut). Tourumäellä menimme kaverin bileisiin. Matkalla sinne pysähdyimme puistossa odottamaan toista kaveria. Kaveri, olkoon nyt vaikka Marko. selitti minulle kaikkea, silloin ymmärsin että on vain tämä puisto, ei ole muuta paikkaa, tämä on kaiken lähde. Markon puheista ymmärsin kaiken perustan, mistä tämä maailmankaikeus siis koostuu. Jokainen sana jonka hän sanosi, oli menneisyydestä, muistin ne sanat kuulleeni monta kertaa aikaisemmin, tai että olen nähnyt ne sanat ennen syntymääni, minulle on siis määrätty jokin kohtalo.
Toinen kaveri (vaikkapa Ville) tuli sisältä. Menimme Villen ja Markon kanssa bileisiin. Matka oli hyvin pitkä ja kiertelimme jotain ihme reittejä, en tiennyt yhtään missä olin. Kävelin vain.. Kävely tuntui erittäin hyvältä ja kevyeltä. Bileissä olivat Marko, Ville ja noin 5 muuta kaveria. Muut joivat alkoholia, minä nautin vain deemäisestä olotilasta. Musiikki kuumotti korvia, se oli jotain niiin hienoa, mutta painostavaa... Katsoimme myös elokuvaa. Elokuvasta puuttuivat tekstit, kysyin kavereilta hämmästyneenä "onko tuossa teksityksiä vai kuvittelenko vain että ne puuttuvat?", kaverit vastasivat että "Ei ole, et sä kuvittele.", huokaisin helpotuksesta, vaikka olisi toisaalta ollut hienoa jos olisinkin kuvitellut. Pari kaveria lähtivät ulos. Minä jäin sisälle yhden kaverin kanssa (vaikkapa Jaska). Jaska puhui minulle jotain, samalla mietin sitä hetkeä kun tajusin kaiken elämän merkityksen siellä puistossa.
Pian Marko ja Ville tulivat takaisin. Päätimme tehdä pilaa, soitimme talon omistajalle, että talo on tulessa. Kuulin kuinka Jaska sanoi "Tää pila taisi mennä liian pitkälle.", joku oli soittamassa poliisit. Lähdimme ulos, hengailimme siellä hetken Markon, Villen ja Jaskan kanssa. Olo oli todella hyvä. Kello oli noin 20.00 - 22.00. Ihailin tähtiä, tuntui kuin ne vetäisivät minua sisäänsä. Minulle tuli kylmä, tärisin. Lähdimme sisälle, mutta ennenkuin ehdimme sisälle, tulivat kytät. Jaska oli alaikäinen, samoin pari muuta kaveria, he lähtivät karkuun, vain Jaska jäi kiinni. Katsoin silmät lautasina kun Jaskaa vietiin poliisiauton takaosaan. Yritin olla mahdollisimman normaali, minua ei silti pelottanut, vaan se oli hienoa. Pistin silmät hetkeksi kiinni ja ihailin elämää. Avasin silmät, poliisit sanoivat, että "Soita sille sun kaverillesi", otin kännykän taskusta, yritin tähystää kännykän näytöstä Villen numeroa, soitin hänelle, ei vastannut. Nyt poliisit kysyivät "Viedäänkö me sut kotiin?", vastasin että "Viekää vaan." Astelin roboaskeleilla auton takaosaan, siellä oli Jaska, menin hänen seurakseen. Olo oli kuin humalassa, katsoin tietä ja pelkäsin että 'nyt ajamme pian kolarin'. Samalla pistin silmät hetkeksi kiinni, enää ei pystynyt ihailemaan, dexmit eivät vaikuttaneet niin paljoa. Poliisit pysähtyivät, sanoivat että "Voit kävellä tästä kotiin." Lähdin robowalkilla astelemaan poliisiautosta pois tietä pitkin. Poliisit jäivät hetken tuijottamaan minua takaa, sitten lähdin roboilemaan kotia päin, poliisit lähtivät.
Kotona dexmit eivät enää vaikuttaneet. Yritin miettiä sitä kohtalojuttua siellä puistossa jälkikäteen, mutta en enää muista siitä mitään kunnolla millainen se kohtalo oli. Oli kerrassaan hieno trippi, ei dexmikrapulaa. Nyt ei tee vähään aikaan mieli uudestaan, mutta luultavasti taas jossain vaiheessa haluan, ehkä kuukauden päästä, tai kahden, tai kuuden.. ehkä joskus.
Ja pahoittelut, jos hieman huonosti kirjoitettu, kirjoitin vain nopeasti tämän kertomuksen...