Kokemus sai minut tajuamaan set & settingin merkityksen ja myöhemmät tripit ovat olleet mukavia.
Tämä on myös ainut kerta kun olen HBWR:stä oksentanut, mikä saattaa johtua siitä etten kuorinut siemeniä kunnolla.
(Saattaa sisältää kirjoitusvirheitä ja ahdistavia/kuumottavia/järjettömiä tapahtumia)
-------------------------------------------------
Olin tuolloin vielä 14-vuotias ja yläasteella, kun sain käsiini 10kpl Hawaian baby woodrosen siemeniä.
Luin Erowidista annostuksesta, ja päädyin kuuteen siemeneen, en muista miksi. Mutta asuin vielä vanhempieni luona,
joten kotona trippailu ei olisi tullut kysymykseen. Jäin siis odottamaan sopivaa tilaisuutta.
Sopiva tilaisuus, tai sellaiselta se silloin vaikutti, tulikin jo samalla viikolla kun kaverini "J"
sanoi "Mun muija pitää bileet tänä perjantain, haluutko tulla sinne kans? Porukkaa sinne on tulossa
korkeintaan 10, ja voit jäädä yöks."
Tartuin mahdollisuuteen tietenkin samantien, ja päätin että otan HBWR:ät kyseisenä iltana. Lisäksi
hankin myös kannabista ja sixpackin olutta.
Perjantaina iltapäivällä lähdin kotoani, ja tapasin toisen kaverini "M" ja hänen tyttöystävänsä. He
hankkivat vielä itselleen olutta, ja sen jälkeen lähdimme metrolla rautatientorille. Siellä jatkoimme
matkaamme lähijunaan. Aloitimme illan juomalla olutta junamatkalla ja M roikkui junan ikkunassa.
Saavuttuamme päämääräämme jäimme junasta, ja menimme aseman lähelle odottamaan J:n tyttöystävää,
joka tulisi meitä vastaan, koska emme ennen olleet käyneet kyseisessä paikassa. Jonkin ajan kuluttua
hän tulikin, ja johdatti meidät syksyisen hämärien katujen ja pihojen läpi.
Kun saavuimme asuntoon, paikalla oli jo noin 6-7 ihmistä. Veimme reppumme ja takkimme J:n tyttöystävän
huoneeseen ja menimme olohuoneen sohvalle istumaan. J itse ei ollut vielä kuitenkaan paikalla, vaan
oli vasta tulossa toiselta paikkakunnalta, joten joutuisimme odottamaan vielä noin tunnin.
Päätin, että nyt voisi olla sopiva hetki syödä huolimattomasti kuoritut 6 siementä, jotka minulla
oli mukana.
Yksi kerrallaan pureskelin hieman kitkerän makuiset siemenet ja huuhtelin ne kolmannella oluellani
alas. Tämän jälkeen M ehdotti että voisimme polttaa savut, ja niin teimmekin. Sen jälkeen istuskelimme
olohuoneen sohvilla ja puhuimme keskenämme odotellessamme J:tä. Join neljännen oluen.
Noin vajaan tunnin istumisen jälkeen M:n puhelin soi. Olisi kuullemma mukava, jos tulisimme asemalle
J:tä vastaan. Menimme hakemaan takit ja kengät, eteisessä katsoin peiliin ja huomasin pupillieni olevan
lautasen kokoiset. Sanoin asiasta kaverilleni ja naureskelimme.
Oli jo lähes pimeää kun kävelimme tyhjillä kaduilla asemaa kohti. Tunsin kävellessä mahassani jatkuvan
pienen puristuksen, joka hitaasti mutta tasaisesti voimistui ja voimistui mitä pidemmälle etenimme.
Kun olimme asemalla, ja odotimme J:n junaa, oloni vain paheni. Huomasin kuinka valot alkoivat näyttää
kirkkaammilta ja värit normaalia voimaakkaammilta. Seisominen alkoi tuntua epämukavalta.
Hetken päästä tunsin kuinka oksennus nousi kurkkuuni ja yökkäilin pari kertaa. Puristus mahassa vain
paheni, en pystynyt enää seisomaan suorassa. Sitten se tapahtui, juoksin kulman taakse ja oksensin
ajan, joka tuntui pitkältä.
Kuulin puhetta, "Onks kaikki ookoo?". Pahoinvoinnin jo helpotuttua käänsin päätäni, M ja J seisoivat
vieressäni. Oloni oli jo huomattavasti parempi, jopa euforinen ja vastasin "Joo nyt on kaikki ookoo".
Katsoessani ympärilleni huomasin että asemalla oli yllättävän paljon ihmisiä, joista suurin osa ilmeisesti
oli nähnyt tämän oksentelun. Poistuimme nopeasti paikalta.
Kävelemme taas tyhjiä hämäriä katuja pitkin, kunnes tajusimme, ettemme tietäneet missä olemme. Yksikään
paikka ympärillä ei näyttänyt tutulta, ja muistikuvat tuloreitistä olivat hämärät, koska keskityimme kävellessä
puhumaan keskenämme. Onneki kuitenkin J, joka tässä vaiheessa vielä oli selvinpäin, tajusi että olimme
lähteneet asemalta täysin vastakkaiseen suuntaan kuin alunperin piti.
Jonkin aikaa kierreltyämme tunsin voimakkaan helpotuksen nähdessäni aseman, josta J osasikin tuttua
reittiä tyttöystävällensä.
Kun saavuimme asunnolle, paikalla olikin yllättäen jo enemmän ihmisiä kuin alkuperäinen sovittu alle 10,
ja monet heistä olivat minulle täysin tuntemattomia. Selvisi, että J:n tyttöystävä oli antanut muutaman
kaverinsa päästää omia kavereitaan sisälle. Tässä vaiheessa kaikki tuntui vielä olevan hyvin, tilanne
hallinnassa ja ajattelin että nyt voidaan aloittaa ilta kunnolla.
Minä, M ja J haimme oluet ja istuimme olohuoneen sohville, jossa istui jonkin verran muitakin. Juotuani
vähän oluesta, huomasin että se maistui kauhealta, enkä voinut juoda enempää. Sanoin ettei tee mieli
yhtään enempää, ja annoin oluen eräälle tytölle, kutsutaan häntä vaikka nimellä "A".
Seuraavaksi mieleeni tuli savut. Esittelin ideani M:lle ja J:lle, jotka olivat samaa mieltä. Tämän
seurauksena väsäsin tuhdin pesällisen ja menimme parvekkeelle. Yllättäen A kuitenkin kysyi että riittääkö
savuista jotain hänellekkin, ja vastasin myöntävästi.
Poltettuamme ison puupiipun pesällisen tyhjäksi, oloni vain voimistui. M ja J katosivat sisälle ja jäin
A:n kanssa parvekkeelle puhumaan. Kerroin ottaneeni LSA:ta, selostin sen vaikutuksista sen verran mitä
tiesin, ja kuvailin sen hetkisiä olojani. Tyttö vaikutti todella kiinnostuneelta asiasta, ja kysyikin
että onko minulla vielä lisää kyseistä tavaraa. Olin kuitenkin syönyt jo kaikki mukanani olleet 6 siementä,
joten jouduin vastaamaan kieltävästi, joka ilmeisesti harmitti häntä.
Yhtäkkiä parvekkeen ovi aukesi ja M tuli parvekkeelle. Hän oli jo huomattavasti humalassa ja sanoi
"Mitä sä vaan täällä istuskelet, tuu tonne sisälle bilettään!!! Tääl on vitun kova meno!!". Tämän jälkeen
menimme kaikki sisälle.
Sisällä huomasin ihmismäärän taas kasvaneen huomattavasti, pöydät olivat täynnä tyhjiä tölkkejä ja pulloja,
musiikki soi kovalla, ja joukko nousuhumalaisia tyttöjä pomppi kiljuen ja nauraen olohuoneessa.
Istuin M:n kanssa sohville juttelemaan tuntemattomaksi ajaksi, jonka jälkeen M nousi ja katosi jonnekkin
sanoen jotain mitä en enää muista.
Istuin sohvalla yksin, tuntemattomien ihmisten ollessa ympärilläni humalassa. Musiikki, huutaminen ja
kiljuminen sekoitettuna kovalla äänellä puhuviin ihmisiin alkoi ahdistaa minua. Asuntoon valui lisää ihmisiä
tasaisella tahdilla.
Eräs heistä tuli lähes kaatokännissä sohvalle siihen missä M oli istunut. Hän alkoi huutaa raivoissaan
"Vittu se vitun huora petti mua!! Vittu mä tapan sen!!" ja säikähdin. Sitten hän esitteli verisiä rystysiään,
jotka johtuivat kuullemma nyrkin lyömisestä seinään. Tämän jälkeen hän otti taskustaan nyrkkiraudan jota alkoi
esitellä.
Yhtäkkiä hän alkoi hakata sohvan käsinojaa nyrkkiraudalla samalla karjuen naama punaisena. Olin jähmettynyt
paikalleni kauhusta ja pelosta, jota tunsin. Jokainen sekuntti tuntui ikuisuudelta, kun olin aivan varma että
seuraavaksi hän lyö minua.
Tunsin kuinka haluan pois tuosta kaaoksesta ja sekasorrosta, joten peräännyin takaisin parvekkeelle. Istuin
parvekkeella hetken yksin tupakkaa polttaen ja aloin rauhoittua, kunnes myös A ilmestyi parvekkeelle.
Puhuimme hetken aikaa jostakin, mitä en enää muista.
Poltettuani tupakkani loppuun, nousin seisomaan ja heitin tumpin parvekkeen reunan yli. Sillä hetkellä tajusin
poliisiauton lähestyvän hitaasti taloa. Pakokauhu alkoi hiipiä taas ylleni ja A käski olla rauhassa. Poliisit
ajoivat talon alaoven eteen ja astuivat ulos autosta. Hetken kuluttua kuulin kuinka sisällä oleva meteli
hiljeni olemattomiin hetkessä, tiesin poliisien saapuneen.
Ikuisuuksilta tuntuneet hetket kuluivat, kunnes M ilmestyi parvekkeelle ilmoittaen että poliisit olivat
käskeneet olla hiljempaa, ja osa asunnossa olleista kuokkavieraista osa oli käsketty ulos. Tunsin taas
helpotuksen.
Minä, A ja M poltimme savut parvekkeella, ja M lähti taas sisälle. Jäin taas A:n kanssa parvekkeelle puhumaan.
Ei kestänyt kuitenkaan kauaa, kun äänen taso sisällä alkoi taas nousta musiikin ja ihmisten toimesta. Pidemmän
ajan kuluttua menimme molemmat sisälle.
Istuin taas sohvalle M:n ja J:n seuraan. Ajattelin että pahin olisi jo ohi, vaikka se todellisuudessa oli
vasta edessä. Puhuimme ja kuuntelimme musiikkia rauhassa pidemmän ajan, josta minulla ei ajantajun puutteen
vuoksi ollut tietoa.
Sitten alkoi tapahtua. Yhtäkkiä ovelta alkoi vyöryä loputtomasti ihmisiä asuntoon, koska joku oli avannut heille
oven. Osa oli ilmeisesti samaa porukkaa kuin aikaisemmat kuokkavieraat, mutta en kyennyt muistamaan
kasvoja sillä hetkellä, lukuunottamatta niitä ketkä tunsin.
Osa kuokkavieraista oli raivoissaan, mahdollisesti koska heidät heitettiin ulos asunnosta aikaisemmin. He olivat
kuin hirviöitä täysin raivon vallassa. He alkoivat hakkaamaan paikkoja rikki, ja viemään tavaroita asunnosta.
Sen lisäksi he alkoivat pahoinpitelemään joitakin paikallaolijoita. Paniikki ja pakokauhu valtasivat minut. Tuntui kuin olisin
joutunut jonkin järjettömän joukkohulluuskohtauksen keskelle. Mielessäni oli vain yksi asia, pako.
Juoksin riehuvan kaaoksen läpi eteiseen, josta otin kenkäni ja juoksin ulos avonaisesta asunnon ovesta rappuun.
Rapussa huomasin huomasin että portaissa oli koko ylimmän kerroksen asunnon ovelta alas asti jonossa ihmisiä tulossa
asuntoon, koska he olivat jotenkin kuulleet bileistä. Kävelin nopeasti jonon vierustaa portaat alas, ja tuntui kuin
he kaikki olisivat tuijottaneet lautasmaisia pupillejani.
Yhtä kerrosta ennen rapun alatasannetta naapurin keski-ikäinen mies oli kylpytakki päällään asuntonsa ovella joka oli auki.
Hän huusi pää punaisena jotakin mistä en siinä tilassa ymmärtänyt mitään, joten päätin vain ohittaa hänet. Luulin taas
olevani turvassa kun lähestyin rapun ulko-ovea. Sitten jähmetyin, kun näin lasioven läpi poliisiauton etupään hitaasti
ilmestyvän näkyviin. Samalla sekunnilla käännyin ympäri ja huomasin että rapussa on myös takaovi, joten juoksin sen luo,
ja siitä ulos.
Juostuani muutaman kymmentä metriä, katsoin taakse ja näin kuinka rappusissa jonottaneet juoksivat takaovesta ulos ja
eri suuntiin, ilmeisesti huomattuaan poliisin saapumisen. Juoksin eteenpäin ja eteenpäin, tietämättä missä olin tai
minne olin menossa. Kuulin uhkaavia huutoja jostain lähistöltä, ja pelko alkoi taas vallata minua.
Hetken vielä juostuani löysin sopivan paikan. Noin puolitoista metriä leveä väli korkeiden pensaiden ja korkean lauta-aidan
välissä, jonne ei mistään nähnyt. Menin istumaan ja nojasin aitaan hengästyneenä, mutta helpottuneena. Kuulin kuitenkin
jostain lähialueelta edelleen uhkaavia huutoja ja poliisiautojen siireenin, joten toivoin ettei minua huomata.
Istuin jonkin aikaa piilossani, kunnes huomasin että minulla oli mp3-soitin mukana, joten päätin kuunnella musiikkia.
Kuuntelin musiikkia ajan, joka siinä tilassa tuntui useilta tunneilta. Sitten mp3-soittimesta loppui paristo. Menin makaamaan
nurmikolle selälleni. Makasin taas useilta tunneilta tuntuneen ajan siinä katsellen pimeää taivasta hiljaisuudessa, jonka
rikkoivat vain satunnaiset huudot ja poliisiautojen äänet. Ne eivät enään häirinneet minua kuitenkaan.
Sitten alkoi sataa. Nousin istumaan, ja katselin vähän ympärille. Taas jähmetyin kauhusta, kun huomasin että olin maannut aivan
yli metrin mittaisen käärmeen vieressä. Tuijotin käärmettä paikoillani ja peräännyin aidan vierustaan. Pidin katseeni koko ajan
käärmeessä, joka oli täysin liikkumatta. Aloin miettimään lähtöä piilosta, koska en halunnut istua siellä sateessa käärmeen
kanssa koko yötä.
Soitin M:lle, ja hän vastasi hetken päästä.
"Missä vitussa sä oot ollu? Tääl on jo ihan rauhallista, kaikki on lähteny ajat sitte!" Hän sanoi.
"En mä tiiä, oon täällä jossain, ei mitään tietoo missä." Vastasin.
"Ala tulla jo takas tänne tuun sua alaovelle vastaan, moi... ... ..."
Aloin miettimään mitä kautta olin tullut, ja tajusin olevani aivan lähellä, mutta olin juostessani kiertänyt pitkän reitin.
Ei mennyt kauaakaan ku olin jo turvallisesti takaisin asunnossa, jossa oli enään M, J, heidän tyttöystävänsä, ja eräs kolmas
tyttö. Löysimme kaapista pikanuudeleita syötäväksi, poltimme savut ja loppuilta/yö meni erittäin hyvin.
M ja J nukkuivat tyttöystäviensä kanssa. Minä "nukuin" sen kolmannen tytön kanssa...
Seuraavana päivänä pajauttelimme, katsoimme elokuvia ja otimme rennosti ilman ylimääräistä porukkaa.
