Ensikosketus DXM:ään. 450mg

[PahaArkkitehti]

Taustaa: Mies, n. 70 kg, parikymppinen. Ei toleranssia.

Ensimmäinen kosketus Dekstrometorfaaniin tuli otettua tässä alkukesän puolella eräiden musiikkifestareiden aikaan. Olin kuullut jo kauan sitten, että Resilar tuotemerkin yskänlääkkeellä saa nupin sekaisin. Tuolloin en kiinnittänyt asiaan huomiota vaan jätin sen hautumaan jonnekkin aivojen pimeään sopukkaan. Sitten keväällä asia juolahtui jostain mieleen tai nousi esille uudelleen, kun lueskelin täällä LSA:sta. Jossain vaiheessa törmäsin DXM:n erotteluohjeeseen Resilarista. Ohjetta pikaisesti tutkailtuani tajusin, että erotteluhan on lasten leikkiä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Ajankohdaksi kokeilulle määritin rokkifestarit. Setting olisi sellainen jossa itse viihtyisin, ja kännisessä festarijoukosta outo käyttäytymiseni ei olisi niin silmiinpistävää kuin muulloin. Erottelun suoritin, mutta sen helppouden takia en stressannut siitä turhia, vaan suoritin sitä aina muiden juttujen sivussa.

Sitten trippiin.
Oli lauantai iltapäivä ja edellisenä iltana vetänyt viinalla aivan armottomat kännit. Krapulaa ei aamulla kuitenkaan ollut??? Olin juuri palannut festarialueen lähistölle ja etsinyt kaveriporukkani käsiini. Osalle kavereista viina maistui jo mainiosti, mutta yhdellä oli vielä hirveä krapula viime yön jäljiltä. Puhuttiin siinä jotain paskaa ja itse maistelin myös hieman alkoholia. Paljoakaan en kuitenkaan kehdannut ottaa, sillä olin juuri aiemmin viikolla lukenut että alkoholi saattaisi voimistaa dexmin vaikutusta. En myöskään halunnut sekoittaa alkoholin ja dexmin vaikutuksia toisiinsa vaan tutustua DXM:ään juuri sellaisena kuin se on. Oli hieman nälkä, koska edellisenä iltana vatsan täydentäminen oli hieman unohtunut, joten kävin ostamassa itselleni ja darraiselle ystävälleni rullakebabit.

Kebabin syötyäni odottelin noin tunnin ennen kuin aloitin juomaan DXM-juomaani. Kello oli n. 16.00. Olin tehnyt erottelun käyttämällä C-vitamiiniporetabletteja ajatellen, että maku ei olisi niin paha kuin sitruunahapolla. Maku oli silti paha. Jokaisen huikan päälle oli melkein pakko ottaa reilusti appelsiini mehua. Otin aluksi vain yhden reilun huikan, koska halusin testata mahdollista allergisuutta dexmille. Noin 15 minuutin tuskaisen odottelun jälkeen totesin, että jos olisin vakavasti allerginen olisi alkanut jo kutittamaan kurkkua tms. Loput juomasta join rauhalliseen tahtiin n. klo. 16.30 mennessä.

Sitten alkoi nousujen odottelu. Hieman jännitystä, koska ei aiempaa kokemusta vastaavasta. Ei kuitenkaan minkäänlaista pelkoa tulevasta vaan rauhallisilla ja odottavaisilla fiiliksillä mentiin. Tiesin laskeneeni annoksen 2. Plateaulle ja että juuri syöty rullakebab hidastaisi nousuja, joten en odottanut mitään varsinaisesti tajunnan räjäyttävää kokemusta. Enemmänkin oli juuri tarkoitus tutustua uuteen aineeseen.

Aluksi tuli tuijoteltua kelloa jatkuvasti ja mietittyä, että 1,5h aineen ottamisesta ja pitäisi alkaa potkimaan varmasti. Jossain vaiheessa kello kuitenkin unohtui, kun rupesin makoilemaan nurmikolle ja tuijottelemaan taivaalle. Laitoin mp3:sta soimaan jotain musiikkia. En muista edes mitä genreä. Todennäköisesti kuitenkin jotain melko rauhallista tai rentoa rokkia trippiä ajatellen. Ajattelin mitä sattuu. Jossain vaiheessa rupesimme juttelemaan yhden kaverin kanssa niitä näitä musiikista, ja aloimme kuuntelemaan soittimestani jotain molemmille sopivaa musiikkia. Kuunneltiin jotain akselilta punk-psychobilly-rockabilly. Tässä vaiheessa tuli ensimmäiset havainnot DXM:n vaikutuksista tuli jotenkin todella sosiaalinen olo. Vähän niin kuin nousuhumalassa, mutta ilman minkään näköistä humalaista oloa.

Tuli sellainen olo, että "Siistiä! Tämähän toimii!" Seuraava vaikutus oli humaltumisen tunne. Alkoi pyörimään päässä. Jossain vaiheessa yksi kavereista oli lähdössä kuselle. Ilmoitin hänelle että lähden mukaan turvaamaan selustaa ja kusemaan itsekkin. Matkalla ylitimme yhtä asfaltti päällysteistä tietä. Olin kävellyt tien yli useita kertoja selvin päin aiemmin samana päivänä ja tie oli tuntunut tasaiselle. Nyt kun pääsimme tielle ja lähdimme kulkemaan tien suuntaisesti tie tuntuikin olevan vinossa. Siis todella paljon kallellaan vasemmalle päin. Muutenkin kävely tuntui hieman haastavalle. Kusemisen suhteen ei ollut vaikeuksia

Mentiin takaisin sinne missä oltiin oltu aiemminkin. Istuskeltiin siellä jonkin aikaa, kun yksi kavereista ehdotti että lähdetään vähän katselemaan ympäriinsä. Ajattelin, että hieno idea ja lähdin mukaan. Huono idea oli, että itsellä oli pyörä mukana, enkä uskaltanut jättää sitä minnekkään varastettavaksi. Reppu selkään ja menoksi. Vasempaan käteen jäi puolillaan oleva litran mehutölkki. En tietenkään tajunnut, että voisin taluttaa pyörää oikealla kädellä ja pitää mehua vasemmalla kädellä. Yritin siin pitää pyörän tangosta kiinni molemmilla käsillä ja lisäksi vasemmalla kädellä mehutölkkiä. Mehutölkki tuntui koko ajan litistyvän ja luisuva sormien välistä yrittäen tippua maahan. Ärsyttävää. Puristin kovemmin tölkkiä samalla, kun kuljimme eteen päin. Mehutölkki tuntui valuvan sormien välistä vain pahemmin! Yhä ärsyttävämpää. Tunne ei ollut millään lailla ahdistava, mutta ärsyttävä. Tuli jatkuvasti mieleen ajatus: "Eiiiiiii! Mehutölkki putoaa. (Puristan kovemmin) Mehutölkki litistyy ja putoaa! Vittu! En voi pudottaa tölkkiä, kun sitten ei ole kuin yksi litra mehua repussa!!!" Välillä tuo ajatus ja mehutölkin putoamisen mahdollisuus alkoi huvittamaan.

Päästiin kuitenkin hieman eteenpäin sellaiseen puistomaiseen paikkaan, jossa oli jotain kaverin kavereita. Niitten touhut ei minua oikeastaan kiinnostaneet. Mietin vain itsekseni, miten hieno olo on päällä. Nousut olivat jo aika hyvässä vauhdissa. "Tosi hieno olo, paljon parempi kuin alkoholipäissään, ei ihme että jotkut käyttää "huumeita"..." Oli todella hauskaa. Tuli mieleen, että millaisille satelliittilautasille silmät mahtoivat näyttää. Kysyin suoraan kaverin kaverilta. Näytti kuulemma normaalille.

Kaveri oli hieman aiemmin ehdottanut, että jäätäisiin tähän ja olin lukinnut pyöräni. Nyt kaveri oli saanut puhelun jostain ja jatkamassa matkaa jonnekkin. Ilmoitin lähteväni mukaan, jonka jälkeen kysyin välittömästi, että sopiiko hänelle, että lähden mukaan. Jos teki mieli lähteä niin mikä ettei, kuulemma.

Kaveri kerkesi lähteä ja itse rupesin avaamaan vasta pyörän lukkoa, jolloin kaveri sai todella pitkän etumatkan. Mieleen tuli ajatus, että kaveri hylkää minut ja lähtee karkuun. Alkoi naurattamaan (hyvä set&setting). "Siellä se kaveri menee, pakenee minua..." Ja hihittelyä päälle. Maasto oli aika epätasaista ja pyörän taluttaminen hieman haastavaa. Piti nostella jalkoja aika paljon. Tuli mieleen, että tätäköhän se tarkoittaa, kun olin kuullut puhuttavan, että dexmeissä "Roboillaan". Oli muutenkin vähän robottimainen olo.

Ajatukset kulki suunnilleen näin: "Robo robo robo..." Hihitystä... "Mahtava olo... Miks on aina pitänyt ennen juoda viinaa? Robo robo... Tuolla se kaveri taas pakenee!" Hihitystä päälle... "Ainakin 50 Robottimetriä edellä!!!" Ja lisää hihitystä.

Havahduin siihen, että kaveri odottaa minua vähän matkan päässä. "Pysytkö vauhdissa?" -Pysyn pysyn. Otin koko ajan kiinni. Ja ajatukset: "Hihihi! Nyt se huolehtii musta... Hihi..." Jatkettiin sitten matkaa sinne jonnekkin minne kaveri oli menossa pienen metsäkaistaleen läpi. Metsässä oli hirveän kokoisia monttuja ja kiviä. No ei nyt oikeastaan isoja, mutta kävelyä vaikeuttavia eteenkin kun oli aineissa. Kaveri menee taas melkein 5 metriä edellä ja minä tulen pyörän kanssa perässä. Vittu että kaveri päätti valita vaikean reitin pyörää taluttavalle robotille.

Päästiin sitten perille jonnekkin toiselle nurmikolle jossa oli enemmänkin tuttuja. Erosin siinä sitten aiemmasta kaverista ja pyörin ympäri muiden kaverien ryyppyporukoita. Ajantaju hävisi tässä vaiheessa hieman. Luulen että vaikutukset olivat nyt huipussaan. Yritin pitää silmiä kiinni ja rauhoittua kokeillakseni saisinko visuaaleja silmät kiinni. Ei onnistu. Paska setting, liian hektistä. Jonkun verran tuli juteltua kavereiden kanssa, jonkun verran pohdittua vaan ihan omia juttuja. Koko ajan pysyin kuitenkin tässä maailmassa, ei tosin ollut tarkoitus tästä maailmasta irtautuakkaan. Sellaisen puolen DXM:ssä koin hienoksi, että tuli ilmeisesti puhuttua ihan järkeviä juttuja kavereiden kanssa. Eteenkin nousuissa musiikkikeskustelussa oli koko ajan tolkku mukana. Alkoholissa tulee puhuttua vähän mitä sattuu.

Jossain vaiheessa alkoi tulla nälkä. Törmäsin taas jotain kautta samoihin kavereihin joiden kanssa olin päivän aloittanut. Kysyin, että tuonko heillekkin kebabit samalla, kun käyn itselle. Piti tuoda. Kaljaa pitäisi tuoda myös. "6 pakki vai mäyrä?"
-Mäyrä.
"Mäyrä?! Kattokaan nyt vähän, mille näytän, kun roboilen sinne kauppaan sisään! Luuletteko, että ne myy kaljaa!?"
Olin ainoa, jolla oli pyörä, eikä ystäviä jätetä pulaan. Ei muuta kuin kauppaan hirveää vauhtia. DXM oli alkanut jo ilmeisesti laskea hieman eikä pyöräily tuottanut ongelmia. Uskoisin kyllä, että olisin pystynyt ajamaan pyörällä missä vaiheessa trippiä tahansa.

Kaupassa huomasin heijastavan lasiseinän. Siis se ei ollut peili vaan tummennettu lasi. Oli pakko kokeilla tuijottaa sitä, kun olin lukenut, että peili voi olla "aika jännä" aineissa. No ei mitään erityistä, mutta enpä 2 Platelta odottanutkaan mitään outouksia peilistä. Nostin lasit silmiltä otsalle. Näytti, että nyt silmät olisi olleet ihan lautaset. Ajattelin että parasta laittaa lasit takaisin silmille. Kassojen vieressä pyöri 2 vartijaa. Yritetään näyttää normaalille. Pyörin kaupassa ja meinasin hihitellä ääneen Robottiajatuksilleni. Yritin saada mieleeni mitä piti ostaa. "Mäyräkoira kaverille, jees. Jossain vaiheessa DXM:n vaikutus loppuu, tartteen itsekkin jotain... 6pakki. Mitä muuta, mitä muuta?" Ei tule mieleen. Sitten kassalla keksin, MEHUA!!! Kaljat kassan juureen ja hakemaan mehua. Paluu kassalle, asiointi, ulos kaupasta. Ei ongelmaa. Kaljat kaverille ja kebun ostoon.

Poljin kauheaa vauhtia samalle kebupaikalla, josta olin aiemmin ostanut kebabit. Pyöräily on siistiä. Tilasin kebut ja menin vessaan tarkastelemaan pupillejani kunnollisesta peilistä. Höh. Ne olikin ihan tavalliset. Mystistä.
Kebut mukaan ja takaisin. Kavereiden kebut kavereille ja sitten oman kimppuun. Ei tunnu maistuvan, vaikka päivällä se oli suurta herkkua. Outoa. Ehkä DXM vaikuttaa ruuan makuun.

Jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, ettei DXM enää vaikuta paljoakaan ja aloitin kaljan juonnin. Loppu ilta menikin pienissä DXM-alkoholi sekaisissa pöhinöissä pyörien. Siitä ei mitään erityistä mainittavaa. Jotain on varmasti jo unohtunut, kun kokeilusta on kuitenkin melko paljon aikaa.

Yhteenvetona: Miellyttävä tutustuminen DXM:ään. Täytyy kokeilla uudelleenkin. Set oli erinomainen ja hauskaa oli koko ajan. Settingikään ei ollut varsinaisesti huono, mutta ehkä liian hektinen. Koen että rauhallisemmassa ympäristössä olisin voinut saada tripistä enemmän irti. Visuaalit jäivät puuttumaan kokonaan. Syyttäisin tästä ehkä juuri hektistä ympäristöä ja kirkasta päivän valoa. Oloa olisi voinut verrata hieman alkoholiin mutta oli miellyttävämpää. Lisäksi iso plussa siitä, että itsellä kunnon kännissä menee ajatukset ihan mutkalle, mutta tuollaisella kevyellä DXM-annoksella ajatukset ja keskustelut pysyivät ihan järkevinä. Ainakin omasta mielestä.

Saa antaa rakentavaa kritiikkiä trippistoorista. Otan sitä mielellään vastaa. Seuraava saattaa olla sitten paremmin kirjoitettu.

[King Ink]

Ihan hyvä, ja tarkkaan kuvailtu tarina. Kuulosti mukavalta. Visuaalien puutteen selittäisin enemmänkin annoksella kuin tilanteella, vaikka onhan silläkin tietysti merkitystä. Oon samaa mieltä päivänvalosta, kokeile ottaa pimeässä huoneessa/yöllä, niin saat varmaan ihan eri puolen aineesta esiin. Eivätkä 2. plateaun annokset monesti ole ees kovin trippaavia, mukava pöhnä lähinnä, ja ajatus kulkee.

[PahaArkkitehti]

2nd time, 2nd Plateau

En jaksa uutta topicia tehdä, niin kirjoitellaan edellisen perään.
Perjantaina 5.8. tuli kokeiltua DXM:ää toisen kerran. Annostus oli sama kuin ensimmäisellä kerralla eli 450mg. Erottelun suoritin samana aamuna ja käytin taas poretabletteja. Tällä kertaa 2 kpl 1000mg C-vitamiinitablettia tuolle pikkupullolle. Vaikutuksista päätellen erottelu onnistui erinomaisesti. Puhdistetun bensiinin sekaan heitin hieman zippobensaa, koska epäilin bensiiniä kuluneen hieman edellisessä erotteluprosessissa.

Mitä tulee Set&Settingiin... Ei hyvä. Onneksi noin pienellä annoksella Set&Setting:llä ei ollut niinkään vaikutusta kuin suuremmilla annoksilla. Välillä tuli kuitenkin hieman ahdistunut olo pienessä yksiössä, jossa olin suurimman osan tripistä. Jossain vaiheessa trippiä tulikin mieleen, että ensikerralla valmistaudutaan reissuun ihan huolella ja kaikessa rauhassa.
Set = Tänään käydään muuten laittamassa nuppi sekaisin. Ja siinä kyllä onnistuttiinkin.
Setting ei ollut oikeastaan ollenkaan sopiva. Menin kaverini kanssa hänen kaverinsa vuokrayksiöön. Ihan liian outo ja ahdas ympäristö, kun en tuntenut kaverini kaveria oikeastaan muuten kuin nimeltä. Ulkonakin oli sateinen keli joten sinne ei oikeastaan kehdannut lähteä.


Mutta sitten asiaan. Mentiin kaverin kanssa hänen kaverinsa kämpälle. Kaivelin esiin dexmini ja sekoittelin sen Olvin Mojito lonkeron kanssa. Näin DXM oli, jos ei nyt ihan hyvää, niin täysin kivuttomasti juotavissa. Laitoin vielä pulloon, jossa oli ollut DXM-keitos, hieman vettä ja ravistelin pulloa, jotta saisin kaiken DXM:n talteen. Kun maistoin tätä, tuli suuhun hieman sellainen zippobensan hajua muistuttava maku. Join kaiken tästä huolimatta ja ajattelin, että haistelevathan jotkut bensaakiin ihan sellaisenaan, eivätkä siihen kuole. Tunnen itsekkin muutamia, jotka ovat aikanaan imppailua harrastelleet. Olisi kuitenkin kannattanut keittää liuos ennen nauttimista, eikä vain pitää dexmipulloa kuuman veden alla erottelun jälkeen.

Dexmin nauttimisesta ei ehtinyt kulua kuin noin 15 minuuttia, kun ensimmäiset oireet alkoivat ilmenemään. Alkoi tulla tuttuun tapaan hieman humaltunut olo. Ihmettelin, että eihän nyt näin nopeasti voi alkaa potkimaan, vaikka otinkin dexmit lonkeron kanssa ja melko tyhjään mahaan. Olo muuttui kuitenkin nopeasti todella humaltuneeksi ja alkoi väsyttämään aikalailla. Olin muutenkin valmiiksi hieman väsynyt. Totesin, että nyt kyllä dexmi potkii ja aika lujaa. Olin jopa varsin yllättynyt vaikutuksen nopeasta alkamisesta edellisen kokemuksen hitaan nousun jälkeen.

Istuskelin siinä sohvalla ja ihmettelin miten nopeasti nousut iskivätkään päälle. Oli aivan umpihumalainen olo, päässä pyöri ja näkökentässä ei meinannut olla yhtään terävää kohtaa, kun silmät eivät kohdituneet minnekkään. Väsymykseen menin vastalääkkeeksi hakemaan kofeiinipillereitä repustani. Käveleminen ahtaassa yksiössä tuntui oudolta ja olo oli sellainen "elefantti posliinikaupassa". Kaivelin repusta kofeiinipillerit ja heitin naamaan kaksi tabletti. Yritin nielaista. Meinasi tulla yökkäysrefleksi, mutta sain kouristuksen vatsassani pidettyä kurissa. Kitkerän makuiset napit suussa menin hakemaan vettä. Veden kanssa napit menivät alas ilman mitään ongelmia.

Palasin sohvalle istumaan. Viimeistään tässä vaiheessa aikakäsitys alkoi muuttumaan aivan oudoksi. Tämä oli uusi huomio dexmistä. Jo ensimmäisellä kerralla huomasin tätä hieman, mutta nyt se tuli entistä selvemmin esille. Ajan hahmottaminen muuttuu ainakin itselläni dexmin vaikutuksessa aivan totaalisesti. Aika ei tunnu kuluvan välillä ollenkaan ja tuntuu, että ehtii tehdä ja ajatella mitä vain. Sitten yhtäkkiä aikaa onkin kulunut puoli tuntia tai tunti. Varsinkin tripin alkaessa laskemaan tulee sellainen tunne, että joko se loppuu. Sitten kun asiaa miettii tarkemmin, niin on ehtinyt tehdä vaikka mitä.

Sohvalla istuessani mietiskelin lähinnä olotilaani ja sulkeuduin omiin maailmoihini. Päässä alkoi tuntua myös todella raskaalle ja tuntui, että niskat menivät jumiin. Todellisuudessa niskat olivat varmaan jo hieman jumissa, mutta dexmi vahvisti tunnetta. Pikkuhiljaa sekavuuden lisäksi alkoi tulemaan pahoinvointia. Teki mieli lähteä ulos. Ulkona kuitenkin satoi vettä, eikä kukaan muu ollut ilmeisesti lähdössä.

Jossain vaiheessa kämppään tuli lisää porukkaa. Tässä vaikeessa olin aivan totaalikännissä dexmistä. Siis olo oli sellainen, että pyöri vaan päässä, oli jonkin asteinen pahoinvointi, ei minkään asteista sosiaalisuutta, eikä ajatuskaan kulkenut yhtään. Osa paikalla olevista lähti ilmeisesti ulos tupakalle. Itse jäin kuitenkin sisälle kahden tai muutaman muun kanssa. Halu päästä ulos kämpästä, ja ehkä jonnekkin kaupungille asti, kasvoi koko ajan. Lisäksi alkoi tulla tarve päästä oksentamaan.

Päätin lähteä oksentamaan. Nousin ylös ja puin takkini päälle, joka oli vieressäni sohvalla (en tiedä miksi, ehkä takki päällä on parempi laattailla). Istuin takaisin alas ja nousin uudelleen ylös. Joku kaveri taisi kysyä oloani tai jotain vastaavaa, johon vastasin jotain tyyliin: "Tartteis vissiin vähän laattailla...". "No tuolla on vessa", kaveri osoitti vessaan.

Kiirehdin vessaan, enkä ehtinyt laittaa edes valoja päälle. Valojen puuttuminen osoittautui ihan hienoksi asiaksi. Oksensin oikein antaumuksella. Oksentaminen vitutti aivan suunnattomasti. Vihaan harvoja asioita niin paljon kuin oksentamista. Vihaan sitä terveenä, sairaana, selvänä, kännissä, darrassa ja näköjään myös dexmeissä. Oksensin kuitenkin ja se helpotti oloa. Oksentaessani laitoin jostain syystä silmät kiinni, en tiedä miksi.

Kun pidin silmiä kiinni, joka kerta kun oksensin silmissä välkkyi hurjaa tahtia punavalkoisena visuaali, joka muistutti kolmioita tai salamoita. Käsitin ne jälkikäteen ehkä enemmän salamoina kuin minään muuna kuviona. Salamat tulivat ikään kuin oikeasta ja vasemmasta yläkulmasta näkökenttää ja iskivät näkökentän keskelle. Näkökentän, vaikka pidin silmiä kiinni? Visuaali oli hieno, mutta oksentaminen vitutti silti. Oksentaessa silmät kiinni tunsin myös lievää putoamisen tunnetta. Putosin jonnekkin syvemmälle, vaikka tiesin koko ajan missä olen ja mikä on meininki.

Oksentamiskohtauksen loputtua päätin, että onhan se perseestä, jos koko illan maistuu suussa oksennus. Lähdin läheiseen kauppaan ostamaan hammastahnaa ja hammasharjaa, jotta saan pestyä hampaat. Joku paikalla olija pyysi tuomaan hänelle mustikkakeittoa kaupasta. Lupasin tuoda, jos vain muistaisin, mitä siinä tilassa epäilin itsekkin. Olimme talon viidennessä kerroksessa ja mietin, että käyttäisinkö hissiä vai portaita.

Ratkaisu oli selvä: portaat. Portaiden laskeutuminen tuntui hienolle, mutta ei ollu niin haasteellista kuin arvelin. En ehtinyt kuin pihalle, niin kaveri soittaa kämpästä, että pitäisi tuoda kaljaa. Sixpäkki. Voi vittu! No yritetään muistaa.
Kaupassa on ihan ihmeellistä. Itse asiassa oikeastaan ihan hauskaa. Menen kaljahyllylle, mutta en löydä mistään sixpäkkejä. Pyörin ympäri kaljahyllyä, mutten vieläkään kykene löytämään mistään sixpäkkejä. Soitan kaverille. Kyselen, että mitäs nyt kun sixpäkkejä ei löydy. Kaveri sanoo jotain. Totean, että miksi pitää aina lähettää se tripillä oleva kaveri ostamaan kaljaa, kun se on niin vaikeaa. Ostaisivat itse.

Neuvotellaan vähän kaljan määrästä ja laadusta. Päädytään sixpäkkiin karjalan isoja 6-1 tölkkejä. Viesti kusi jompaan kumpaan suuntaan mennessä, sillä asiakas olisi halunnut pieniä tölkkejä. Ei voi mitään. Asia selvisi vasta, kun olin takaisin kämpällä. Etsin itseni kuitenkin vielä kaupassa hammasharja hyllylle. Kauhean vaikeaa valita minkä harjan ja tahnan ottaisin, kun niitä oli niin monenlaisia. Päädyin johonkin ratkaisuun jonka totesin myöhemmin varsin hyväksi. Kassalle ja ulos kaupasta.

Kävelen takaisin kaverini kaverin kämpille. Edessäni menee nainen, joka on menossa samaan kerrostaloon. Saan naisen melkein kiinni ennen ovea ja nainen pysähtyy.
"Ootko sieki tulossa tänne?" Nainen jää pitämään ovea auki. Hetken miettimisen jälkeen sain vastattua jotain: "Öööh. Joo. Kiitos."
Ihmettelin miksi nainen ei oudoksunut lainkaan käytöstäni, tai sitten en vain itse huomannut sitä, vaikka nainen oli ollut kaupassa yhtä aikaa. Menin takaisin kämpälle hissillä. Viidenteen kerrokseen käveleminen ei oikein huvittanut.

Pääsin sisälle ja muut olivat lähdössä tupakalle. Yksi paremmin tuntemistani tyypeistä lupasi jäädä kaverikseni kämppään. Ajattelin, että sehän on mukavaa. Nyt tosin tuli mieleen, että kaveri saattoi jäädä sinne vahtimaan minun touhujani Menin pesemään hampaitani.

Hampaiden harjaaminen oli jotain aivan mahtavaa. Se johtui ehkä siitä, että halusin kovasti tehdä niin laattaamisen jälkeen ja pääsin vihdoin toteuttamaan haluni. Harjailinkin hampaitani pitkään ja hartaasti. Harjaamisesta lähtevä ääni kuulosti jotenkin kokonaisvaltaiselta. Tässä vaiheessa trippi alkoi tulla ilmeisesti huippuunsa ja ajatuksetkin alkoivat taas toimimaan. Jatkoin hampaiden harjaamista ja yhtäkkiä näin edessäni, tai pääni sisällä, tai mielessäni, tai jossain (mutta näin kuitenkin) punaista valoa hohtavat jättiläistekohampaat, joita harjasi punaista valoa hohtava jättiläisharja. Tämä näky oli hieno läpikuultava 3D-näky, joka ikäänkuin leijui edessäni yllättävän pitkään ja kykenin näkemään sen silmät auki vessassa, jossa valot olivat päällä. Parasta näyssä oli se, että harja liikkui oman harjani tahtiin. Pystyin näkemään pääni sisälle! Harmillisesti näky hävisi varsin nopeasti.

Harjattuani hampaani suuhun jäi todella raikas maku. Siis maku oli niin raikas, että se suorastaan pisteli suussa. Tämä oli toinen uusi huomio dexmin vaikutuksista. Se muuttaa itsellä todella paljon makuaistia ja tuntemuksia suussa.

Selitin jotain sekavaa kämppään jääneelle kaverille ohimennen, ja päätin mennä pimeään vessaan istumaan ja tuijottelemaan pimeyttä. Laitoin oven kiinni, valot pois päältä ja jäin istumaan vessaan ja tuijottelemaan tyhjyyteen. Välillä kokeilin pitää silmiä kiinni ja välillä auki. Alkuun tuntui, ettei mitään visuaaleja tulekkaan, mutta sitten näin silmät kiinni jotain: Mustalla taustalla reunoiltaan punaisena hohtava musta suorakulmio. Suorakulmio oli pituussuunnassa pystyssä ja sen oikeasta reunasta alkoi kasvamaan ylöspäin punaisena hohtava viiva, joka kaartui oikealle. Yhtäkkiä kuvio oli kasvanut melko yksinkertaiseksi pyöreäksi fraktaalikuvioksi, joka pyöri hitaasti myötäpäivään ja hohti punaista valoa mustuuden keskellä. Avasin silmäni innoissani, eikä visuaali kadonnut vaan jatkoi pyörimistä pimeydessä. Käänsin kuitenkin päätäni ja katseeni osui oven raosta hohtavaan valoon, jolloin visuaali katosi. Harmittelin mielessäni, vaikka olin yhä innoissani kuviosta.

Joku oli tulossa vessaan. Poistuin vessasta hetkeksi sohvalle ja selitin jotain visuaalistani jollekkin kaverille. Aloin tuntemaan taas jonkin asteista pahoinvointia ja muistin, etten ollut mitannut verensokeria pitkään aikaan. Oikeasti aikaa ei ollut kulunut ilmeisesti edes puoltatoista tuntia nousujen alkamisesta, mutta DXM vaikutti ajan hahmottamiseen. Verensokeri näytti 3.3. Liian matala. Pitää syödä jotain sokeripitoista. Etsin repusta pepsiä. Maistui todella happamalle ja pepsi tuntui tarttuvan suuhun muodostaen suun ja hampaiden pinnalle jonkinlaisen kovan kalvon. Ärsyttävää. Join lisää, että olo paranisi ja verensokeri nousisi. Sisällä oli ärsyttävää ja niskaa alkoi kuumottamaan. Ei kuumottanut mitenkään pahasti, vaan tuntui jopa ihan mukavalta.

Päätin lähteä parvekkeelle. Menin seisomaan parvekkeelle. Parvekkeen kaide oli korkea, mutta sitä piti lähestyä silti varovasti, ettei vaan putoaisi. Tuijottelin aikani parvekkeelta hämärtyvälle asutusalueelle. Valot eivät näyttäneet vielä mitenkään kirkkaille. Oli vain harmaata. Tajusin parvekkeen vierestä menevät tikapuut. Ajattelin, että ne ovat pelastustikkaat tulipalojen varalle. En kuitenkaan voinut ymmärtää, miksi niissä oli kisko turvavaljaille ja miksi ne olivat niin kaukana ikkunoista. Talonmies käyttää turvavaljaita katolle kiivetessään. Ei kaikilla talon asukkailla voi olla turvavaljaita. Myöhemmin parvekkeella tajusin, että tikapuut olivat nimenomaan katolle kiipeämistä varten.

Parvekkeella seisominen alkoi puuduttamaan, mutta en halunnut istuakkaan. Mietin, miksi parvekkeelle ei oltu tuotu tuoleja vaikka talonyhtiön puolesta, kun parveke oli kaikkien asukkaiden yhteinen. Alkoi tulla todella syvällinen ja mietiskelevä olo, mutta se katkeili ja siihen oli vaikeaa keskittyä yksin, kun ei voinut puhua kenenkään kanssa. Yksin oli muutenkin perseestä olla. Jalatkin tuntuivat jotenkin keitetylle spagetille seisoessa.

Menin takaisin sisälle, istuin sohvalle ja laitoin soimaan jotain Goa Trancea MP3-soittimestani. Pidin silmiä kiinni. Oli aika veltto olo. Kuulin kun joku sanoi, että tuo nukahtaa tuohon, tai jotain vastaavaa. Tyydyin vastaamaan, että en nukahda vaan yritän trippailla rauhassa. Osa porukasta oli lähdössä baariin tai jonnekkin. Ei tuntunut oikein miltään istua siinä. Menin takaisin pimeään vessaan istuskelemaan. Siellä oli erilaista. Tunsin kuinka tila kasvoi ja kutistui edestakaisin ympärilläni. Samoin jalkani venyivät. Oikea jalka venyi ja valui jonnekkin taaksepäin ja vasen jalka liukui jonnekkin eteenpän kaukaisuuteen. Meinasi alkaa taas naurattamaan. Saatoin itseasiassa välillä nauraakkin yksin vessassa. Kuuntelin pimeydessä musiikkia ja yritin saada aikaan visuaaleja, mutta se ei enää onnistunut. Musiikki tuntui jotenkin turhalle ja tunsin itseni jotenkin liian aktiiviseksi istumaan pimeässä vessassa. Olisi pitänyt olla baarissa tai jossain kävelemässä ympäri pimeää kaupunkia, mutta ulkona satoi yhä vettä. Goa-biiseistä huomasin kuitenkin jotain uutta. Niihin oli ympätty jotain puhetta, johon en ollut koskaan aiemmin keskittynyt. Nyt puhuva ääni kuulosti jotenkin syvälliseltä ja se tuntui puhuvan minulle. Aivan kuin sillä olisi ollut jotain tärkeää sanottavaa. Harmi etten saanut mitään selvää.

Tulin pois vessasta, kun en saanut aikaan visuaaleja, tai mitään syvällisiä ajatuksia vaan pelkkää turhautumista. Menin sohvalle. Teki mieli puhua jonkun kanssa, mutta kukaan ei tuntunut olevan samalla aallonpituudella, joten pyrin olemaan hiljaa. En sitten muista miten siinä onnistuin Pyysin kaveriani, jonka kanssa olimme alunperin kämpälle menneet ja jonka tunsin parhaiten, lähtemään kanssani parvekkeelle. Menimme parvekkeelle ja selitin, että ärsyttää, kun siellä ei ole tuoleja. Kaveri ehdotti, että istuttaisiin parvekkeen lattialle. Ajattelin, että jos kaverikin istuu, niin voisin minäkin istua. Istuttiin siinä ja puhuttiin niitä näitä huumeista ja jostain. Istuin sellaisessa kohdassa, josta näin kaiteen ja seinän välisestä raosta asutusalueelle. Pimeässä hohtavat valot olivat hienon näköisiä. Olisin halunnut nähdä kaupungin keskustan jostain korkealta.

Kaveri keksi vähän ajan päästä, että lähdetään sisälle. Tässä vaiheessa varsinainen trippi oli jo ohi. Jäljellä oli vain sellainen känninen ja sekava olo. Loputkin kämpällä olevasta porukasta oli nyt lähdössä jonnekkin muualle. Lähdin mukana. Menimme jonnekkin läheiseen kerrostaloon joidenkin muiden tyyppien kämpille. Näitä en ollut edes koskaan nähnyt ennen. En kerennyt astua edes kämppään sisälle, kun varoitettiin, että kämpässä olisi kaksi kissaa, että toivottavasti kukaan ei ole allerginen. Olin aika helpottunut. Pahan eläinpölyallergian takia en voinut mennä mukaan. Toivotin kavereille illan jatkot ja lähdin kävelemään keskustaan.

Kävellessä ajatukset alkoivat taas kulkea ja käveleminen oli muutenkin mukavaa vaikkakin hieman outoa. Kävellessä huomasin yhden jalkakäytävän olevan todella leveä. Tuntui kuin jalkakäytävä olisi ollut ainakin kaksikertaa leveämpi kuin normaalisti. Kun jalkakäytävää katsoi vaikka sadan metrin päähän, se näytti ihan normaalilta, mutta se kohta jossa käveli, oli aina leveämpi kuin sen olisi kuulunut olla. Tämä tapahtui vain yhden jalkakäytävän kohdalla. Muualla tiet olivat aivan normaalin levyisiä.

Keskustaan päästyäni suunnistin baariin ja pyörin loppu illan parissa baarissa. Loppu illasta ei olekkaan mitään mainittavaa. Jonkin aikaa pöhinä päässä jatkui, mutta jossain vaiheessa huomasin yllätyksekseni, että olo oli aivan vesiselvä.


Mitä tripistä jäi päällimmäisenä mieleen?
Olo oli välillä aivan uskomattoman sekava. Vähäiset visuaalit olivat hienoja. Erityisesti oksentaessa nähdyt, konekivääritahdilla välkkyvät, salaman muotoiset kuviot jäivät mieleen. Oksentaminen oli silti ihan perseestä. Hienoa oli myös pimeässä vessassa tunne tilan laajenemisesta ja raajojen liukumisesta ja venymisestä lattiaa pitkin. Ahtaassa yksiössä olemiseen liittyvä ahdistus jäi myös mieleen. Makuaistiin liittyen vielä: Välillä suuhun tuli yllättäen metallin maku. En tiedä mistä tai miksi, mutta ei se mitenkään häiritsevää ollut.

Mitä tästä opin ja otan huomioon seuraavaa kertaa varten?
Varaan tripille rauhassa aikaa ja omistan sen itselleni. Hyvä Set&Setting. Paikka esim. kotona tai jonkun hyvän kaverin luona, niin että tunnen ympäristön ja pystyn vaihtamaan sitä, jos tekee mieli. Sellainen ympäristö josta pääsen esim. ulkoilmaan halutessani. Annoksen aion pitää yhä samana, mutta trippaan yksin tai maksimissaan parin hyvän kaverin kanssa. Pidän huolen myös siitä, että otan DXM-annokseni tarpeeksi myöhään illalla, jotta ulkonakin pystyn olemaan pimeässä. Pimeys oli hienoa.

Muuta mainitsemisen arvoista ei nyt tule oikeastaan mieleen. Jos sellaista myöhemmin tulee, niin kirjoittelen sitten lisää. Kuten aiemminkin, kysyä ja kommentoida saa vapaasti.


Edittiä edittiä:
Tuli mieleen, että sellaisen fyysisen vaikutuksen olen muuten DXM:stä huomannut molemmilla kerroilla, että aiheuttaa minulle aivan tajuttomat vapinat. Ei ihan sellaisia kuin iso annos kofeiinia, että kädet tärisee ja sydän pumppaa ylikierroksilla, vaan sekä kädet ja jalat tuntuvat vapisevan. Kuitenkin kun mainitsin jälkimmäisellä kokeilukerralla asiasta kaverilleni siellä parvekkeella, hän pyysi laittamaan kädet suoraksi. Kumpikaan meistä ei nähnyt käsien tärisevän, mutta tunsin sen silti.

Niin ja sitten, jos joku mode sattuu tätä lukemaan ja haluaa olla tosi ystävällinen, niin voisi lisätä tuon ketjun otsikon perään: (+ next 5-6 times). Kirjoitan tähän ketjuun tarinat myös ainakin seuraavista 3 kerrasta, joilla tulen käyttämään samaa 450mg:n annosta, sitä mukaa kertoja tulee.