kaverin kanssa saatiin tipat kielen alle, yks per naama. itellä siis eka deelikokemus, frendi selvästi kokeneempi. paikkana eräät festarit metsän kupeessa, fiilis alkuun suht paska kun kaverimme ei päässytkään mukaan mut päätettiin olla iloisia ja skipata murehtiminen. itellä pohjalla olutta useita annoksia, kaveri lähes selvinpäin. saa nähä mitä täst tulee, en varmaan ihan kaikkea enää muista. alotetaan..
melkeen tunti meni et rupes tuntumaan miltään, semmone kutkuttava olo.. istuskeltiin nurmikolla lavan edustalla ja kuunneltiin musiikkia ja kateltiin ihmisten tanssimista. jäin katsomaan viereisen rakennuksen puuseinää; sehän aaltoilee! alkuun vähän ja pikkuhiljaa enemmän ja taas hiljenee. musiikki tuntuu paremmalta. näkö tekee temppuja ja ihmiset venyvät välillä. aurinko alkaa laskea ja taivas väreilee kauniina väreistä. metsä alkaa hengittää ja jään katselemaan sitä. metsän reuna näyttää muuttuvan joen törmäksi, ja sitten taas metsäksi. nurmikko aaltoilee ja musiikin kuulee jotenkin erilailla ja se tuntuu hyvältä. naurattaa. hihittelen kaikelle, oli se sitten jonkun ilme, kaverin kommentti tai oma ajatukseni, kaikki naurattaa ja hymyilyttää
lähetään teltalle ettiin hyttyskarkotetta kun niiden puremat katko ajatuksia ja visuaaleja. matkalla polku alkaa aaltoilla ja tunnen kahlaavani siinä. jalat tuntuvat jotenkin pitkiltä. telttaan päästyäni hihittelen repulleni kun se hengittää näyttävästi. availen repun taskuja ja naureskelen kun niistä paistaa punaista valoa. vähän lapsekas olo kun vaan raottelen ja kurkin taskuihin. kopeloin taskuja pitkään ja ihmettelen kun ei hyttysmyrkkyä löydy. kaverini alkaa kääriä savuketta, itse jatkan vaan repun penkomista alusta. samalla jutellaan frendin kanssa ja naureskelen kaikelle. katselen kun hän polttaa vaikka sovittiin ettei polteta teltassa, pengon repun muutaman kerran uudestaan. "äh, ei tästä tuu mitään, lähetään kun oot polttanu loppuun.." kaverini ihmettelee mitä selitän kun hän on juuri saanut savukkeensa valmiiksi, naureskellaan molemmat
ollaan selällään vielä hetki. teltan katto vilkkuu ja "vyöryy" eri väreissä musiikin tahdissa. näkökenttäni sumenee mustavalkoiseksi ja raidalliseksi, ajatus tuntuu vajoavan jonnekin, kuulen selkeästi meren kohinaa ja ihmisten puhetta taustalla. sitten havahdun ja poistumme teltasta.kävellään teltta-alueel, naurattaa vaan kokoajan ja hihittelen itsekseni. ihmisten puheet kuulee todella hyvin ja toistelen yksittäisiä sanoja muiden lauseista jotka nappaan kielenpäälle, kaverini vähän ihmettelee tätä ja hihittelen hänelle. kaikki vastaantulevat ihmiset naurattavat, kelailen et mitäköhän ne kelaa kun oon tällane. matkat tuntuvat todella pitkiltä, kuin vaeltaisi tunteja. perillä kuitenkin tuntuu kuin aikaa olisi kulunut minuutteja
värit jäävät väreilemään näkökenttään, ohikävelevien ihmisten ääriviivat jäävät ilmaan. kaivelen kännykkääni taskusta enkä löydä sitä kun tasku tuntuu loputtoman syvältä. välillä hävitän taskuni ja joudun etsimään niitä housuista tullaan hyvin decoiltulle sisälavalle jossa on patjoja lattialla. musiikki on rentoa dubin tapasta. käydään patjoille makaamaan ja katselemaan decoja. ne alkavat elämään ja venyvät ja levittäytyvät pitkin salia. käärme luikertelee pois eräästä maalauksesta. lautakatossa olevat puujuonteet alkavat heittää kuperkeikkaa eestaas kuten kaleidoskooppia pyöritellessä. kaikki tuntuu elävän ja hengittävän. katselen uv- maalauksia ja ihastelen visuaaleja. tuntuu kylmältä, tosin vain jaloissa vaikka koko kroppani tuntuu tärisevän. käydään välillä pihalla mutta palaan takaisin visuaaliluolaani. hetken päästä kusettaa ja koitan käydä vessassa. niitä onkin kaksi eikä niitä ole eritelty sukupuolen mukaan mitenkään. en voi mennä vessaan kun ei ole miesten vessaa, joku toinenkin on saman dilemman edessä ja ihmettelee sitä ääneen, alan taas hihittää. pyörin pitkin aluetta etsien epätoivoisesti turvallista paikkaa laskea veteni mutten löydä. jossain vaiheessa sitten ryhdistäydyin ja pakotin itseni lähimpään puskaan..
hetken päästä tunnen nälän hiipivän ja ehotan ruokailua. kävellään myyntikojulle josta saa lettuja. en saa tuotelistasta selvää kun se vaan valuu. en saa oikein otetta mistään ja toistan tätä kaverillenikin. peräännyn kojulta kun en saa sanaa suustani, taskuni ovat kadoksissa eikä lompakosta muutenkaan saisi kaivettua mitään kun kolikot on kuitenkin sulaneet ties minne. istun nuotiolle ja jään katselemaan tulta. vieressä istuva porukka kääntyy katselemaan minua ja tuntuu nauravan, yksi heistä ojentaa mehutölkkiä, vai ojentaako? pyöritän päätäni kohteliaasti ja hihittelen. jossain vaiheessa mietin tuntevatko muutkin ihmiset näin, näkevätkö he maailman samalla tavalla. koitan välillä kysyä tätä kaveriltanikin mutten osaa muodostaa lauseita paria sanaa enempää. nälkä ahdistaa. kaverini tulee lettunsa kanssa jossa on hilloa päällä. hillo valuu ensin lautaselle, sitten valuu lettu pitkin lautasta ja lopuksi pitkin penkkiä. voin kuulemma syödä siitä. en pysty, kun se valuu. ahdistun kun on karmiva nälkä mutten voi syödä mitään kun kaikki vaan valuu
jatkan nuotion ja lammen tuijottamista, lampi aaltoilee ja hengittää todella kauniisti, siihen on noussut usvaakin. tulee jotenkin haikea olo..käydään parkkipaikalla kaverin autolla. vieressä olevan kallion raoista ja päältä tuntuu valuvan vettä, uudestaan kun räpytän silmiäni. siistii.
katson kaverini kasvoja ja häneltä näyttää valuvan verta kasvojen onteloista, pelottavan näköistä muttei kuitenkaan pelota koska hän on siinä. parkkipaikalla on suuria kasoja kiviä, jotka ovat plusmiinus nyrkin kokoisia. niitä katsoessa niistä muodostuu hengittäviä ja pyöriviä aakkosia, metsäkin hengittää edelleen ja sitä katsellessa tulee taas haikea olo, ihmettelen vähän. päästään autolle ja kaveri rupeaa kaivelemaan herkkuja; suklaata, viinirypäleitä ja keksejä.. pystyn jo syömään ja kaikki maistuu todella hyvältä, erityisesti suklaa.
pystyn jo muodostamaan pieniä lauseita, en hihittele enää. visuaalit lievenevät ja pienenevät, haikea, mutta samalla kiitollinen olo. kiipeämme läheiselle kalliolle. puhekykyni on lähes normaali, visuaalit hävinneet. aurinko nousee usvaisen lammen ylle ja täyttää taivaan väreillään, ilma on lämmin. ihastelen maisemaa ja tunnen täydellisyyttä..
telttaan palattuani on jo normaali olo, isken kuulokkeet korviini kun päälavalle on kivenheitto, musiikki soi edelleen kovaa ja pitäs saaha nukuttuuki. musiikki tuntuu edelleen hyvältä.. KLF:n chill out -albumi tuntuu vievän uudelle matkalle silmät kiinni, jossain vaiheessa nukahdan.
mahtavuutta
mut kyl se siit sit kun pysty kuitenki ajattelee "oikeesti" kun keskitty hieman ja toisteli välil itellee et kyl tää viel ohi menee, sen verran oli tolkkua kuitenkin vielä