Joku aikaa sitten lykästi. Diileri anto silloin vihjeen, että olis hyviä nipsuja tarjolla. Jonkun aikaa jo ennen tota tarjousta oli haluttanut kokeilla joten poistin sitten muutaman.
Tälläsiä siis tuli eteen. Linkin mukaan noissa olisi noin 97 mg MDMA:ta, pillerin painaessa 200 mg. Aika porepitoisiksi nää osottautu myöhemmin, kuulemma diilerin frendi (kait vanhan koulun pirinisti) oli heittäny näitä hihaan ja kuvaillu enimmäkseen pirille ominaisia vaikutuksia.
http://www.pillreports.com/index.php?pa ... l&id=24118
Lista kaikista illan aikana nautituista päihteistä
1 mundo, syötynä
Joku 10 röökiä
2 tuoppia
Pussi kamomillateetä. (Eihän tämä paini noitten muiden kanssa samassa sarjassa, mutta listasin sen kuitenkin tähän pienesti rauhoittavan vaikutuksen takia.)
Ihan vähän kannabista, poltettuna. (Erittäin vaikea arvioida tarkasti sitä kuinka paljon itse poltti, spliffissä oli noin 0.2 budhaa miksattuna röökiin ja otin siitä kahet pienet imut.)
Taustatiedot
19-vuotias mies. Kertomus pohjautuu ekaan kokemukseen mundojen ihmeellisestä maailmasta. Mukana oli toinen suunnilleen samanikäinen frendi, joka nappas kans yhen timantin. Messissä oli vielä yks toinenkin frendi, joka soljui illan alkoholilla ja savuilla läpi.
Ensimmäinen kappale, normista nousuihin
Suunnilleen kahdeksalta molemmat heitettiin suolaisen kirpeiltä maistuvat timantit huiviin. Matka jatkui kohti yhtä baaria, koska siellä oli roimat alennukset paikan sulkemisesta johtuen, mutta porukkaa niin paljon ettei sekaan mahtunu. Mentiin sitten yhelle kaljalle toiseen mestaan. Aika kului rennosti, jauhettiin vaikka mistä maan ja taivaan väliltä, tarpeesta muuttaa nykyistä huumausainepolitiikkaa liberaalimpaan suuntaan vaihtaen sujuvasti aihetta Pleikkari ykkösen peleihin. Vuorovaikutus tossa ryhmässä on varsin toimiva selvinkin päin kunhan jää on rikottu muutamalla läpällä.
Jotain 25 minuuttia annostelun jälkeen aloin havaitsemaan ensimmäisiä muutoksia. Silloin molemmat hämmentyneenä mietti mihinköhän tää matka johtaa. 5 minuuttia tuosta eteenpäin kemialliset apukeinot tempaisivat psyykkeen käsittämättömään hurmokseen. Ympäröivään maailmaan kiinnitti huomiota sellaisella tavalla mitä ennen ei ole tullut koettua. Huomionkohteet sotkeutu samantien toistensa päälle, muistan kun aloin kertomaan jotain juttua kavereille ja yhtäkkiä jäin jumittelemaan terassille kantautuvaa perusrokkia. Kaveri joka ei napannut mundoja muistutti mua keskenjääneestä jutusta kysymällä vähän huvittuneesti "Niin?". Itseäkin lähinnä naurattaa jälkeenpäin oma käytös, lautasen kokoiset pupillit pyöri päässä kuin hedelmäpelissä ja juttua tuli liukuhihnalta epämääräisen onnellisten virneiden hengaillessa suupielillä : D. Puolikas kalja terassilla varmasti buustas nousuja jonkin verran. Loput lahjotin alkoholilla illan läpi vetäneelle jäbälle kun ei tehny mieli juoda enempää.
Näkökenttä tärisi hervottomasti. Toinenkin juttu näköaistin toiminnassa muuttui. Kun kiinnitin huomion johonkin kohteeseen niin muut asiat ikään kuin sumeni ympärillä. Kameralla pystyy luomaan samankaltaisen efektin kun ottaa kuvia pidemmällä valotusajalla ja zoomaa kohteeseen sulkimen ollessa auki. Tämänkaltaisesta ilmiöstä kyse, tosin sumentuminen kohteen ulkopuolella ei ollut missään vaiheessa noin voimakasta kuin esimerkkikuvassa.
http://www.flickr.com/photos/gogojingo/706110502/
Baariympäristö alko tuntumaan ajan kuluessa yhä enemmän vieraammalta huomion keskittyessä pelkästään oman porukan juttuihin ja ilman mundoja ollut frendi halus muutenkin poiketa kaupassa hakemassa pari bisseä illalle. Käveleminen Vaasankatua pitkin terassilta Piritorin S-markettiin tuntui samalta kun olisi vaappunut jossain keinuvassa laivassa Kallion talojen sumentuessa näkökentän reunoilla.
Kauppavisiitin jälkeen suunta jatkui ikuisen vapun aukiolta kohti Torkkelinmäkeä.
Toinen kappale, vuoristoradan huipulta tuleminen alas
9-10 välillä aloin tuntemaan sellaisia vaikutuksia mitä näiltä halusinkin. Nousuvaiheen jälkeen empatian tunteet tulivat päällimmäisiksi. Jaettiin tiiviissä kolmen porukassa toisillemme aika syviä juttuja omista mielenterveysongelmista. Samaistumisen tunteet ryhmässä voimistui uudelle tasolle ton keskustelun aikana. Toki aiheet liikkui paljon valoisimmillakin poluilla, yhessä vaiheessa puhuttiin siitä mitä halutaan tehdä työksi ja mikä määrittelee hyvän ammatin.
Toisaalta samaistumista rikkoi välillä se, että ite erotun noista kahdesta seuralaisesta kiinnostuksen kohteiden osalta. Mä olen kiinnostunut enemmän sellaisista aiheista missä pärjää kylmällä rationaalisuudella, esim yhteiskuntafilosofiasta ja tietotekniikasta kun taas seuralaiset omistaa paljon aikaa varsinkin musiikin tekemiselle mikä on puhtaasti tunteista kumpuavaa intuitiivista tavaraa. Musiikki on mullekin tärkeä johdattaja tunne-elämään, mutta enemmän tulee vietettyä aikaa järjellisten päätösten ohjaamassa maailmassa. Ihmistyyppien välilläkin löytyy melko perustavia eroja. Mulla on erittäin hidas temperamentti, en ystävysty helposti toisten kanssa, joten viihdyn parhaiten yksin tai jo mukavaksi koetussa pienessä porukassa. Uusista asioista kiinnostuminen vaatii paljon aikaa, koska tutkin koettuja juttuja perinpohjaisesti ynnä muuta.
Eniten kuitenkin häiritsi ympärillä olevat tuntemattomat ihmiset, jotka ehti jo kokonaan sulkemaan pois mielestään. Yhessä vaiheessa joku random jätkä tyrkytti jotain lappua käteen ja hehkutti jotain bileitä Kuudennella Linjalla. Ei hirveästi napannu. Alkoholilla viihteillyt frendikään ei paljoa lämmennyt ajatukselle random pippaloista, joten ne jäi välistä.
Eikä riivaukset randomien kanssa yhteen tilanteeseen rajautuneet. Myöhemmin hipahtava tyttö tuli pummimaan savuja. Kiinnitti huomiota pupilleihin ja kysy mitäs me kaks oltiin nautittu. Kaks muuta tuntuivat ainakin hallitsevan tilanteen sulavammin kuin itse, ei olisi tehnyt alunperin mielikään puhua kyseisen tyypin kanssa. Katsoin häneen päin, katseen haparoidessa hänen kasvojensa, nurmikon, taustan keltaisten talojen välillä ja vastasin rehdisti mitä silloin luulin ottaneeni. Tuntui siltä kuin tyttö olisi katsonut mua melkein koko ajan kun kertoi itsekkin kokeilleensa muutamaan otteeseen. En osannut jatkaa keskustelua mitenkään sen paremmin kuin osannut enää kiinnittää katsettanikaan häneen. Välillä katseet kohtasivat ja siitä tuli tunne kuin olisi katsellut mua melkein koko episodin ajan. Toinen frendi etsi repustaan budhaa, löytäen minigripin pohjalta vain sen verran mikä riittäisi lievittämään jo pienesti alkaneita laskuja. Heitin tälle randomille että jos viitit tunnin tai kaks odottaa niin irtoaa muutamat savut, koska ollaan polttamassa noi sitten kun meille sopii. Tyttö lähti oletetusti vihreämmille apajille.
Vaivaantunut olo ulkopuolisten kanssa kommunikoidessa ei ole mitään uutta normiolotilaan verrattuna, paitsi nyt toi tuntu paljon voimakkaammalta. Toisaalta noi kaks oudohkoa tilannetta paljasti ryhmän vahvuuksia. Seuralaiset osasivat olla paljon luontevammin noiden randomien läsnäollessa, joten mun ei tarvinnut puhua niille hirveästi vaikka olisinkin lisää sanoja pystynyt pakottamalla vääntämään.
Jauhettiin avoimesti olostamme ja mietittiin miten laskevaa tunnetta kuvailis. Alkoholilla viihteillyt frendi ehdotti haikeata määrittelemään fiiliksiä. Haikea kaipuu kuvastikin parhaiten tunteita jostain puol yhdestätoista yhteentoista, jonka jälkeen tympeä masentuneisuus otti sen paikan. Perusilme naamalla tylsästi möllöttäen katselin ympäröivää maisemaa välillä osallistuen keskusteluihin, vaikka teki mieli jo lähteä himaan. Jos nousua sanoo räväkäksi, niin samaa voi oikeutetusti sanoa laskuistakin. Tuli aika yllättäen ja hirveellä voimalla. Joku puoli tuntia tota jaksoi sietää ja sitten kyhättiin jopo 0.2 setistä. Otin tosiaan vaan parit pienet hatsit ja loput passasin, sekin tuntui jo törkeältä itsepetokselta. Hirveän usein ei tule laskuja hoidettua pois douppaamalla lisää, koska haluan saada kokonaisvaltaisen kokemuksen hyvine ja huonoine puolineen joka substanssista. Vähän sen jälkeen kamomillateet huiviin ja suunnattiin auringon piiloutumisen aikaan kohti baaria mihin alunperinkin piti mennä. Hatsit vei noi tympeät fiilikset pois, mutten silti ainakaan huomannut olevani pilvessä. Siellä tosin oli kammottavan kuumottava ilmapiiri, heti joku hc punkkari alko aukomaan päätään kun pöytään päästiin. Ihan väärä mesta meille kolmelle, jälkikäteen hiukan harmittaakin että piti alunperinkin mennä Taukoon. Lähettiin nopeesti ulos, mentiin Las Vegasin leppoisiin meininkeihin yhelle ja siitä himaan.
Mitäs tästä jäi käteen? Uni ei meinannut tulla samana yönä vaikka väsytti, seuraavana päivänä joutu melkeen pakottaa ittensä syömään ja kokemuksesta seuraavat viisi päivää olivat erikoisen vituttavia ja masentavia. Yhden yön unettomuus ja seuraavan päivän ruokahaluttomuus eivät nyt kovin pahoja juttuja ole, mut toi pitkittynyt vitutus on. Sängystä ylös nouseminen on vaikeeta, ruuan tekeminen vielä vaikeempaa ynnä muuta masennukseen liitännäistä paskaa. SSRI sotkuihin en ole puoleentoistavuoteen koskenu. Kokemusta ennen, sen aikana ja jälkeen join Marlin multivitamiinimehua (C ja B vitamiineja) neurotoksisuuden vähentämiseksi ja vichyä suolatasapainon ylläpitämiseksi. Tiesin kyllä että MDMA kuluttaa aika hitosti serotoniinia, mitä ennestäänkään ei mainittavia määriä ollut varastossa. Viime aikoina ennen kokemusta on kuitenkin mennyt keskivertoa paremmin niin arvelin masistelun ulottuvan korkeintaan pari päivää pidemmälle kokemuksesta laskien. Toki asiaan vaikuttaa jonkin verran se, että sunnuntaina tuli juotua 3 tuoppia.
Tän hetkisiä parantuneita tuntemuksia vasten mietinkin että kannattais varmaan antaa aivokemian olla suhteellisen rauhassa ainakin kuukauden ajan, kun sitä on mennyt häiritsemään överikuosittamisella melkein joka viikonloppu viimeisen vuoden ajan. Varmasti paranisi kun puhtaasti päihteiksi luokiteltavista sallisi itselleen vain pakolliseksi muodostuneen nikotiinin ja silloin tällöin kofeiinin.
Oli kivaa niin kauan ennen kuin tuli apeat laskut. Osittain kokemuksen äkäsyys selitty timanttien huomattavalla piripitoisuudella. Itsestään pystyi jakamaan pelottomasti ja skarpisti aika paljonkin arkoja juttuja luottotyypeille vastavuoroisesti tuntien voimakasta empatiaa heitä kohtaan. Jos noista vaikutuksista kuitenkin joutuu maksamaan tälläsiä laskuja niin taatusti tämä jää viimeiseksi tanssiks Madamen ja Pirjon kanssa.