DXM 1000mg
Mies, 95kg
Olen lyhyen ajan sisään nauttinut myös 2c-e joka oli oikeastaan pelkästään eyecandya. Fraktaalia fraktaalin perään. Mutta dexmi pääsi yllättämään pahemman kerran. Halusin lähinnä paeta tylsyyttä ja ikävyyttä ja kelasin että dexmillä ei ole enää sellaista annettavaa mitä en helposti handlais.
Kellonajoista ei ole mitään käsitystä. Nautin dexmit ~01:30 maissa. Maku ei ollut kamala, ei hyvä muttei niin hirveä, mitä mielessä oli. Pian tunsin sitä tuttua kylmyyttä mitä dxm aiheuttaa minulle. Halasin peittoa, joka oli ollut aina mukana. Se oli turva hädässä. Olen vuosien saatossa kerännyt nimenomaan trippailua varten playlistiä jonka laitoin soimaan. Kevyttä, kaunista, turvaa. Musiikki kuulosti normaalia paremmalta. Kohta mennään. Olin rauhallinen, olo oli kaikin puolin hyvä.
Musiikki alkoi kuulostaa utuiselta, mutta sitä halolla päähän- tunnetta ei tullut. Luulin hetken kusseeni erottelun, mutta sitten kaapista kuului kolinaa ja huminaa. Nousin ylös ja kummastelin miksei tasapainoaistini ollut sekaisin. Missä pahoinvointi oli? Kävelin kaapille ja kun avasin sen, näin jotain uskomattoman kaunista. Kaapissa oli kokonainen galaksi joka imaisi minut sisäänsä. Tästä eteenpäin muistissa on ammottavia aukkoja ja muistikuvat ovat erittäin hataria.
Muistan leijuneeni avaruuden äärettömyydessä. Näin ajan. En osaa asiaa paremmin ilmaista. Tiedostin, että näen nyt kaiken mitä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Jossain vaiheessa tunsin läsnäoloa tavalla jota en ole ennen kokenut. Se oli painostavaa ja ahdistavaa. Minulla ei ollut mitään kontrollia mistään. Jokin hallitsi kaikkea mitä olen ja mitä minulle tapahtuu. Korkeampi olento.
Seuraava muistikuva on metsäaukealta. Ei sellaisesta vehreästä, aurinkoisesta metsästä vaan kylmästä, pimeästä ja harmaasta. Edessäni oli tummanpuhuva olento. Se läsnäolon ja karisman voima mitä tunsin oli suorastaan musertavaa. Sama tunne kuin aikaisemminkin. Seuraava tapahtuma oli minulle merkityksellinen tavalla, jota en osaa sanoin kuvata ja olen äärettömän kiitollinen siitä, että muistan sen. Sain puhua äskettäin edesmenneen ystäväni kanssa. Sain itkeä ja kysyä kysymyksiä rauhassa. Aikaa ei ollut. Sain päästää irti. Missään vaiheessa se tummanpuhuva olento ei sanonut mitään. Ei ollut tarvetta siihen. Sain lähteä hänen valtakunnastaan. Sain tulla takaisin.
Lopulta havahduin ajatuksistani varhain aamulla. Rauhallisin mielin. Oikeastaan ensimmäistä kertaa viikkoihin. Muistikuvia alkoi ryöpytä mieleeni ja edelleen tulee flashbackeja tapahtumista. Kokonaisuudessaan muistan kokeneeni käsittämätöntä pelkoa ja ahdistusta mutta lopulta jotain helvetin kaunista. En ole dexmeissä koskaan kokenut vastaavaa enkä myöskään tätä nimetöntä aineetonta olentoa. Se ei ollut pahansuopa, mutta tiedostin, että sillä oli valta tehdä minulle mitä halusi.
Oli pakko saada tätä kirjattua ylös. En ole aikaisemmin kirjoittanut vastaavia kertomuksia, joten olkaa helliä jos luette!