Jostain syystä tuli hirvee hinku kertoa muillekin että kuinka vitun ihanaa rakkaus voi olla. Ja just nyt mulle on ihan tärkeetä että teillä on oikee kuva miusta. Haluan kirjottaa tän jutun ajattelematta että minkälaisen kuvan musta saatte, kirjalliset kyvyt kun on vähän mitä on, paljo on jääny kertomatta kun kuulostais omasta mielestä pöljältä.
Kun on vaikee alottaa, niin alotetaan siitä minkäläinen sitä ei halua olla. Vaikka mie siltä varmaan kuulostanki, mie en oo mikkää turhanpäivänen haihattelija, taivaanrannanmaalari yms. paskaa. En. Kun mie lähen töihin niin isken päälle Dimexit ja teen kaikkee mitä käsketään. Yleensä vieläpä pomot kehuu hyväksi työntekijäksi, osa haukkuu suoraan työhulluksiki. Pikkanen työnarkomaniaa on hyväksi. Ehottomasti. Pysyy homma oikeella pohjalla. Syön rautaa ja paskannan kettinkiä. Okei, nyt kyllä lipsahti liiottelun puolelle, kokeillaas uudestaa. Syön voissa paistettua pekonia ja chiliä ja paskanna laavaa. No pysyttiin ainaki totuudessa. Tykkään deeleistäni rajuina ja kannabinoideistani sillon ku jalat jo meinaa irrota maasta. Töitten jälkee päällä viihtyy maastohousut ja musta nahkatakki. Jos on oikee kylymä niin sitten mustaa villakangastakkia, mutta sepä onki italian armeijan kenraalinmantteli, hähhää. Siitäs saitte ituhipit ja pikkuporvarit. Saanpas syyni pitää tällast.
Mie en halua kuulostaa miltää ituhipiltä, kasvissyöjältä, humanistilta tai maailmanparantajalta. En vittu ikinä. Mulla on jalat maassa, mie paskat nakkaan ylevistä ideologioista ja nauran kaikille niille jotka makaa, haisee ja teoritisoi kuuta taivaalta. Tuleepas mieleen hirveet stereotypiat pilvenpolttelija - hipeistä. Koko ilta on ollu yhtä isoa stereotypiaa. tai no, ainakin se osa siitä joka on koko ajan mielen päällä. Lissää kalijaa, ehottomasti, kalija on aina hyvvää. Tupakkia. Noih. Nytte vois kokeilla muistella että miten se ilta menikään.
No niin, josko sitä sitte pääsis ite asiaanki. Kuuen aika. Oon just tullu kämpille, työt on taas pari tuntii sitten loppunu, lopputili pitäs tulla viimestää huomenna kouraa.Postista haettu 3g AM-2201:sta ja postilaatikosta löytyny 250mg 4-HO-MET:iä. Sviddu jokohan rahat näkys tilillä. Sähkölaskussa on ylihuomenna eräpäivä ja vois maksaa ens kuun vuokranki jo valmiiksi poisa. Toivon mukaan joku työhakemus tärppäis tai viimestään elokuussa joutuu taas sossun luukulle. Muutama milligramma AM-2201:sta pesän pohjalle, kulta-aromaa päälle ja tulta perään. Pistetääs poltelle. Ei nouse kyl saman lailla ku JWH:t mitä oon kokeillu, mutta tosi jees. Ai tää, nouseeki näin hitaasti.
Irkkiä, meseä, tyhjänpäivästä webselailua ja ajantappoa. 4-HO-MET pussukka houkuttaa, vaikka päässä takooki että set & setting on vähä huono. No minkä sitä itellee voi, vaa'an mukaa 16 vai 17mg pommina naamariin, ei voi muistaa kummi. Pikkasen lisää tupakkia vanhojen päälle bongii. Noih. Kalja auki, lisää mesettelyä, irkkailua yms. Tyhjänpäivästä paskaa, kattois vaikka pornoa. Ai, tää puskee näin nopeeta päälle. Näkökenttä on täynnä sellasii läpinäkyviä kuvioita, kulkevat tasasesti joka puolella vaikka vaikka päätäki kääntelee, muutenki hirveen visuaalista. Aikakäsitys heittää häränpyllyä. 1200 micrograms kuulostaa iha vitu hyvälle. Muutenki IHAN VITUN HYVÄ OLO. Kuuntelen musiikkia, käyn aina välillä koneella, makoilen sängyllä, lueskelen Sven hasselia ja TIHKAL:ia vuoron perään, miten net sattuukaan huvittamaan. (Ohoh, tulipas typo tuohon äskeiseen lauseeseen, mutta kuulostaa ihan hyvältä noin). Muuten kait ihan normaali perjantai-ilta yksin kämpillä, mutta maanantaina ja pienellä psykedelialla maustettuna. Alkaa ihan selvästi laskea jo 3h päästä ottamisesta. Hirveet hitit AM-2201:sta bongiin ja tulta perään. Ei jaksa ees punnita. Seinällä oleva Maidenin No Prayer on the road - lippu hyppää eloon, ihan vitun ahdistavaa. Sitten iskee jokin mielikuva Harry Potter - elokuvista ja niistä liikkuvista maalauksista. Repeän ääneen.
Tunnin silläkin kait jaksoi. Tuntuu että kaikki vaikutukset lopahti just ku seinää. Tylsää. Mutta just nyt alan päästä siihen kohtaan että miksi aloin kirjottaa tätä, jos kaikki ois jatkunut tuollain niin mitäpä sitä turhasta trippistooria rustaamaan, vastaavia on netti pullollaa. Se oli vaa pohjustusta, taustatietoa, you know. Pitää olla tarina. Tarinat antaa jutuille lisäarvoa. Vittu mikä sana, muuten, mutta enpä keksiny parempaakaan. Tarinat on ehottomasti hyvä juttu, varsinki jos ovat totta.
Vastoin omaakin järkeä vaa'an mukaan 21mg 4-HO-MET:iä. Deelit pitää punnita. Kannabinoidien kanssa voi eyeballata kun ovat halpoja ja yleensä ihan vähä on tarpeeksi. Deelien kanssa ainakin mulla eyeballaaminen kusis varmasti, parempi punnita. Yhentoista maissa alkaa taas puskee kunnolla fraktaalia ja kaleidoskooppia näkökenttään. Kattelen jotain näitä videoita youtubesta jotka selvinpäinki vääntelevät näkökenttää. Naureskelen. En tiennyt sitä silloin mutta naurusta tulis parasta ikinä kohta. Meen vähäks aikaa sängylle pötköttelee, kuuntelee musiikkia, kattelee visuaaleja ja välillä istumaan mietteissää. Lisää AM-2201:sta. Tunnen kaikki tunteeni koko keholla. Kehon läpi kulkee kylmiä, mielihyvän ja lämmön väristyksiä tunteiden mukaan.
Rupean puolivahingossa kattelemaan huumoripätkiä youtubesta. Hymähtelen välillä. Tuntuu hyvältä. Eksyn katselemaan näitä yritä-olla-nauramatta pätkiä. Repeilen aivan hillittömästi, nauran koko ruumillani. Totean meseenkin olevani itsenään hihittelevän sienitrippailijan stereotypia. Repeän ääneen mielikuvalleni ja tajuan samalla nauravani myös itselleni ja jos mahdollista repeän vieläkin hillitömämään nauruun. Vajoan melkein tuolilta lattialle kun hyvän olon aallot ja nauru heittelevät kroppaa. Nauraminen voi tuntua ihan vitun hyvältä! Mä en oo kait ikinä nauranu tällai. Jatkan vielä puoli tuntia samalla linjalla.
Ystäväni mesessä, entinen tyttökaverini toteaa yrittävänsä nukkumaan ja pyytää tekstaamaan. Tiedän hänen olevan masentunut, vaikeeta vaan ymmärtää koko käsitettä kun itellä on niin hyvä olla että tästä jakaisi hyvää olo vaikka kelle. Hei! Idea! Just nyt mun tekeeki mieli kertoo kaikille että miten hyvästä multa tuntuu, ja kun en aikasemmin keksinyt mitää sanottavaa ja ei toisaalta tehnyt mieli häiritä jos kerta yrittää nukkua, niin lähetän hänelle viestin jossa kerran että haluaisin jakaa hänellekin hyvää oloani. Käärin sätkän ja olen lähdössä pihalle tupakille kun yhtäkkiä pään täyttää ajatus siitä että olen juuri konkreettisesti yrittänyt tehdä jotain hyvää ihmiselle jota rakastan. Rakastan? (Seuravaa on sitten sellaista päänsisäistä keskustelua, oli kohtuullisen vahva fiilis jälkeenpäin niistä Aku Ankan kohista joissa Akulla on piru ja enkeli eri puolilla päätä kuiskuttelemassa neuvoja) Vastahan mä sanoin sille että mä en rakasta sitä, ja minähän en perkele valehtele vakavista asioista. Päässä kulkee ajatus jotenkin tätä rataa: Niin mutta sähän pidät sitä? No niin, mikset sä vois sitä silloin rakastaakin, mutta et vaan sillä tavalla kuin puolisoa vaan niinku hyvää ystävää? K. Sovitaan niin. Sitten kaiken valtaa hyvänolon tunne ja kun rakkauden tuntee keko kehollaan, voi pojat. Hitto että tuntu ihanalle. Etsittyäni 15min sandaaleita jalkaani tätä miettiessäni lähden tupakille.
Tupakalla ollessani tulee mieleen että kirjoitanpa tästä tarinan. Reilu pari tuntia päätöksestä eteenpäin olemme tässä pisteessä. Tämän kokemuksen jälkeen täytyy kyllä yhtyä kaikkeen siihen psykedeelien ylistykseen mitä olen ikinä lukenut, vaikka aikaisemmin pidin niitä vain ylimainostamisena, kun ei edes 100mg 2C-E:tä tuottanut mitään niitä vastaavia. Olivathan deelit jo ennen tätäkin ihan kivoja, mutta nyt tuntuu että olen kokenut jotain ihan uutta. Ja ennen kaikkea se rakkaus. Tuntuu että en mä siitä sitten kertonutkaan niin paljon. Mutta se TUNTUU hyvältä. Tulipahan melkoinen romaani. Paljon jäi kyllä sanomattakin, mutta eiköhän tärkeimmät tuossa ollu. Korkkaan neljännen oluen sitten kirjoittamisen aloittamisen (illan viidennen), pistän saunan päälle ja lähden tupakille. Hyvä jos edes joku jaksoi tänne asti lukea
Edit: vielä nyt, 4.5h toisen dosen ensimmäisten visuaalien ilmeentymisestä, AM-2201:kin polttelu tarjoaa esineiden hengittelyä
