Olen aiemminkin käyttänyt 2C-E:tä, mutta koskaan se ei ole ollut näin voimakas kokemus. Johtuu luultavasti siitä, että aiemmin on ollut mukana enemmän blokkaavaa aripipratsolia. Biperideenin vaikutuksesta en ole selvillä, saattoi buustata tai sitten ei. Ainakin tuntui, että sen ottamisen jälkeen trippi muuttui vielä intensiivisemmäksi.
Otin 13 mg 2C-E:tä noin kello 19. Mies tilasi kebabravintolasta falafeleja ja menimme niitä hakemaan kävellen. Matkalla alkoi pahoinvointi ja oli todella kylmä kun tuuli vielä puhalsi aika navakasti. Toivoin, että olisin jäänyt vain kotiin. Aloin nähdä lehdet ja ruohot vähän tarkemmin kuin yleensä. Kaupassa ja kebab-paikassa olin jo ihan pihalla ja oli vaikea yrittää käyttäytyä normaalisti. En tiedä oikein miten onnistuin. Minulla on deelien kanssa (ja muutenkin) silmän veto-oiretta, johon minulla on lääkitys, biperideeni. Kävelymatkan aikana silmiini tuli tätä oiretta. Silmät siis suuntautuvat tahtomatta yläviistoon.
Aluksi ajattelin, että kyllä oire menee ajan myötä ohi, mutta se alkoi olla sietämätöntä ja päätin ottaa biperideeniä, että se menisi pois. Ensin kuitenkin oksensin. Oire parani melko nopeasti lääkkeen ottamisen jälkeen. Menin sänkyyn makoilemaan ja pyysin miestä mukaan. Juttelimme ensin muutaman tovin kaikenlaista. Pelkäsin olevani ärsyttävä, kun mieheni oli selvänä ja minä deeleissä, mutta se ei kuulemma haitannut. Jotenkin kyllä tuntui, että mies oli ihan jostain toisesta maailmasta, eikä tehnyt mieli puhua hänelle kaikkia mieleen juolahtavia asioita. Harrastimme seksiä, jonka aikana sain runsasta iloa siitä, että kuvittelin, että olemme majassa.
Olin kokonaan peiton alla ja heti tuntui paljon paremmalta, kun ajattelin majaa. Seksin aikana visuaalit olivat todella voimakkaita ja kauniita.Seksin jälkeen menimme suihkuun. Minä halusin hikisen olon pois. Suihkun jälkeen menin heti takaisin sänkyyn lämmittelemään. Visuaaleja oli siinä vaiheessa paljon, ne olivat kuin keltaisia, vihreitä ja ruskeita nauhoja, jotka tanssivat silmieni edessä. Menin kuitenkin pian mieheni kanssa olohuoneeseen. Katsoimme Salkkarit, josta en kyllä tajunnut yhtään mitään, mutta hauskaa oli silti. Sitten alkoi tripin todella kummallinen ja uudenlainen osuus. Aloin tuntea, ettei vartaloni kuulunut ruumiseeni, ja sitten taas jos olin lähellä mieheni ruumista, se saattoi kuulua minuun. Erityisesti jos törmäsin käsilläni reisiini, ihmettelin mitä ne olivat ja kauhistuin. Pelkäsin, että jos lakkaisin ajattelemasta ruumistani, menettäisin sen hallinnan ja halvaantuisin.
Valitin tästä miehelleni ja hän sanoi, että bentsoja pitäisi olla tällaisia varten, mutta eihän niitä tietenkään ollut. Menimme sänkyyn makoilemaan ja mieheni läimäytteli kevyesti jalkojani, mikä sai paremmin muistamaan kehon rajat. Nyt puhuin aika vapaasti assosiaatioistani miehelleni, mutta hän nukahti aika pian. Nousin sängystä, koska oli niin yksinäinen olo. Irkkasin vähän aikaa ja selailin jotain satunnaisia sivuja. Aloin olla aika tuskainen, kun olisin halunnut jutella jollekin. Tajusin olevani selvä, kun katto ei enää elämöinyt sillä tavoin kuin deeleissä on tapana.
Noin yhden maissa menin taas sänkyyn makaamaan ja pystyin jotenkuten pitämään itseni aloillani. Puoli kahdelta nukahdin ja nukuin katkonaista unta viiteen saakka.