Kuosinen tupakanhakureissu (4-ho-met)

[wRRa]

Istun himassa. Mulla on vähän nuhainen olo ja kurkku kipeä. Oon just selvitellyt ihmissuhdejuttuja ja avautunut niistä kaverille, ja mun olo tuntuu vähän helpottuneelta. Mietin, mitä sitä tekis. Tuntuu että haluan tehdä jotain päräyttävää. Katselen sotkuista huonettani ja totean, että pitäisi varmaan siivota.

4-ho-met!

Mulla on ollut mielessä, että haluaisin tarjota 4-ho-mettia yhdelle hippikaverille joka dissaa synteettisiä huumeita ja sen vuoksi oon haalinut sitä pienen määrän itselleni. Virnuilen ajatukselleni, että "pitäähän sitä testata itse ennen kun toiselle tarjoo". Joopajoo, ihan ku en tietäs että tää tavara on aitoa. Otan kätköstäni pussin ja kumoan sen sisällön, 160mg, väsärille. Jaan hieman harmahtavan jauheen 8 osaan. 20mg:n ei pitäisi tuntua missään, otin viimeksi 40mg ja se oli rankkaa menoa, enköhän mä tällasen määrän handlaa. Sekoitan jauheen veteen ja kaadan kurkustani alas ja keitän teetä.

Puoli tuntia odottelen. Sitten alkaa lämmin tryptamiininen olo kohota rintaani. Menen suihkuun ja pesen hiukseni, oloni tuntuu oikein muikealta. Fiilistelen suklaavaniljan tuoksusta shampootani. Ahh. Tuoksut tuntuu siisteiltä. Suihkua sulkiessa huomaan käyttäväni vahingossa liikaa lihasvoimaa ja käteni lipsahtaa ja kolahtaa seinään. Palaan huoneeseeni, kuivaan hiukseni ja soitan Dexma-sedälle. Oloni on leijaileva, tuntuu todella kevyeltä. Pyörin ympyrää huoneessani ja puhun puhelimeeni miettien samalla, mistä saisin tupakkaa. Katselen lattialla olevia vaatteitani, mutta en voi pukea niitä päälle sillä toinen käteni on puhelimessa. Lopulta hetken jaarittelun jälkeen sanon Dexmalle että soitan kohta uudestaan ja pukeudun.

Tajuan, että jummi, mähän olen tripillä. Oon viime aikoina vetänyt aika paljon fenyjä, mutta ei niissä tuntuu pysyvän kontrolli paljon paremmin. Hometti ei jätä mulle paljoa tilaa, vaikka annos onkin pieni. Visuaalit alkavat puskea esiin; kaikki aaltoilee ja väreilee ja musta näyttää kuin katsoisin lattiaa jostain korkeasta tornista. Huomaan niskoissani pientä kipua, mutta muistan että jotain vastaavaa mulla oli viimeksikin kun otin homettia, enkä jaksa kuumotella asiaa sen enempää. Käväisen koneella ja vilkaisen irkkiin, teksti lainehtii puolelta toiselle muodostellen epämääräisiä kuvioita. Oon piirtänyt putkinäyttööni joskus kamapäissäni, ja piirtämäni koukerot elävät nyt ihan omaa elämäänsä. Woah. Kuuntelen tän biisin http://www.youtube.com/watch?v=REOd_hgjhic

Soitan uudestaan Dexmalle kun olen viimeinkin saanut vaatteet päälle. Vingun taas, että mistä saisin tupakkaa. Käyn yläkerrassa katsomassa oisko mun pikkubroidin takki naulakossa, tiedän että sillä vois olla tupakkaa taskussa. Se ei kuitenkaan ole. Dexman kannustamana koputan varovasti broidini oveen ja tarjoan viittä euroa jos se heittäis mulle muutaman röökin.
"Mee vittuun ei mul oo röökii", kuuluu kiukkuinen ääni ja nolona suljen oven.

Huomaan että olen pukeutunut ulkovaatteisiin. Dexma sanoo, että kannattaa ottaa mukaan pähkinöitä ja jotain juotavaa. Pähkinät ovat lopussa, joten nappaan laukkuuni pari banaania. Jätän suurimman osan käteisistäni kotiin, otan vaan noin 15 euroa mukaan.
"Näyttää siltä että oon lähdössä johonkin, kun oon näköjään pukenut ulkovaatteetkin päälle. Tästä illasta taitaa tulla seikkailu", käyn kirjottamassa vielä irkkiin. Naureskelen holtittomuudelleni ja sille, että mulla ois tosiaan 10 kilometrin matka lähimmälle huoltoasemalle. Kello on noin 1:30 yöllä, eikä täällä oo mikään muu paikka auki. Siitä on vähän reilu tunti kun otin hometit. Ajattelen, että ehkä keskustasta voisi löytyä joku avoin baari, mulla on mielikuva että yksi baari saattaisi olla keskiviikkoisin auki.

Lähden ulos ovesta ja höpöttelen vieläkin Dexman kanssa puhelimessa. Ulkona tuulee ja on kylmä.
"Oon kävelly vasta 200 metriä ja mulla ois vielä 10 kilsaa jäljellä ja tuntuu jo nyt etten jaksa kävellä enempää", marisen puhelimeen, mutta Dexma kannustaa mua jatkamaan. Se sanoo, että ulkona on just siistiä kävellä deelipäissään. Kun oon pari kilsaa kävellyt ja mietin, että kannattaisko mun kääntyä takas, kun oon kuitenkin aika kipeä ja lunta pyryttää kasvoilleni ja mua paleltaa. Tuulee niin kovaa että Dexman puhetta on välillä vaikea kuulla. En ole ihan varma missä tien rajat menee, sillä tie näyttää mun silmissä tällä hetkellä n. 16 metriä leveältä. Naureskelen että saatan kävellä ihan keskellä tietä, mutta totean ettei sillä ole oikeastaan mitään väliä koska jos jostain tulisi auto niin näkisin sen kyllä aika pitkää ja osaisin väistää. Tiedän sen. Toisaalta tiedän myös, ettei tähän aikaa täällä liiku ketään muita. Jäniksiä korkeintaan.

Käännyn ympäri ja lähden kävelemään takaisin. Sanon tästä Dexmalle.
"Pysähdy ja katso ympärilles. Missä sä oot? Miltä näyttää? Eikö maailma oo ihan uskomaton?" Dexma sanoo ja mä pysähdyn ja katson punertavaa taivasta ja vasta satanutta lunta. Kaikki on niin sanoinkuvailemattoman kaunista. Tuuli ujeltaa ja viskoo lunta mun päälle, mutta musta tuntuu että tää on yksi elämäni hienoimpia hetkiä.
"On. Täällä on ihan tajuttoman upeeta."
Dexma kertoo miten sen mielestä elämä on ihme. Miten on ihan vitun päräyttävää että me ollaan täällä kokemassa tätä kaikkea. Ja mä tajuan, että niinhän se on. Just niin se on.

Käännyn takaisin keskustaan päin ja jatkan kävelyä. Lopetan puhelun Dexman kanssa ja yritän soittaa lähellä asuvalle kaverilleni jos pääsisin ehkä sen luo, jos se sattuis olee hereillä. En oikein keksi ketään muuta joka ymmärtäisi mun deelisekoilut keskellä viikkoa. Kaverini ei vastaa.

Mulla on kusihätä ja kusen keskelle tietä koska ei näy ketään. Ympärillä on taloja, mutta se ei oikeastaan haittaa. Musta tuntuu tosi vapauttavalta. Nauran eläimellisyydelleni ja jatkan matkaani.

Mietin elämääni ja ihmissuhdeongelmiani. Tajuan, miten sekaisin oon selvinpäin. Musta tuntuu, että mun elämä on yhtä trippiä. Mun olo on jotenkin paljon käytännöllisempi deeleissä kuin selvinpäin, enkä tällä todellakaan tarkota sitä, että mun ois parempi olla deeleissä. Mutta musta tuntuu nyt, että taidan joskus vetää huumeita jonkunlaiseen pahaan oloon tai tyhjään oloon joka mun sisällä on. Tai no, en tiedä onko tyhjä olokaan oikea sana kuvaamaan. Ehkä pikemminkin sisäinen kaaos. Musta tuntuu että mulla on paljon sekavia tunteita ja sit sekotan itseäni ja tunteitani vähän lisää vetämällä vaan kuosia. Toisaalta se tuntuu tosi hyvältä, mutta nyt ymmärrän ettei se oikeasti ratkaise mitään ongelmia.

Tuntuu että vastaukset on mun edessä selkeinä, ja tiedän, että vittu, tiedän nää jutut selvinpäinki. Mä tiedän. Miks mun silti pitää aina vetää psykedeelejä tajutakseni? Miksen vois vaan selvinpäin jo alkaa hyväksyä ja myöntää näitä juttuja? Kaikista rasittavimmalta tuntuu deeleissä aina tajuta se, että joo joo, nyt mä tajuan tän, mutta kyllä mä tän tiedän selvinpäinkin; ja kohta oon taas selvinpäin eikä mikään kuitenkaan muuttunu. Ei deelit ratko mitään. Toisaalta mun elämä on kaaosta ja mä rakastan kaaosta. Kaaos tuntuu vitun siistiltä ja päräyttävältä. Musta tuntuis siistiltä olla se tyyppi, joka sekottaa sekä oman että kaikkien muiden elämän ympärillään. Oon aina tykännyt sekottaa ihmisten päitä ja asioita ja ihmissuhteita ja hankkiutua ongelmiin elämässäni. Kai se kaikki tuo jotain haastetta. Kai tätä kaikkea on vaan vitun siistiä kokea. Eikä tää siis tarkoita, että mä haluaisin mitään pahaa kellekään. Oikeestaan just päinvastoin; mä ajaudun aina kaaoksen keskelle, koska haluan selvittää asioita. Mä teen joskus itselleni ongelmia, koska nautin niiden ratkomisesta.

Ainoat elolliset liikenteessä jotka tulevat mua vastaan, ovat poliisi ja postiauto. Käännyn kulman taakse vaivihkaa nähdessäni poliisiauton vähän matkan päässä, koska en halua taaperrella poiisia vastaan hippikuteissani kamapäissäni yksin "keskustassa" jossa on vaan minä ja poliisi. Mut on pysäytetty joskus ennenkin teininä öisillä kävelyretkilläni kun oon ollut yksin keskustassa ja poliisi on tullut vastaan. Eipä siinä muuten mitään, mutta kun on näin korvessa mestassa jossa ainoakaan kauppa ei ole tähän aikaan yöstä auki eikä muita elollisia olentoja oo liikenteessä, niin herättää paljon enemmän huomiota kuin jossain pääkaupunkiseudulla. Varsinkin tällasessa lumipyryssä ja tuulessa ja naisena.

"Keskustassa" ei oo baarit auki. Oon kävellyt n. 5 kilometria, puolet matkasta. Yritän soittaa taksipalveluun, mutta mulle ei vastata. Soitan Dexmalle ja kiroan tilannettani ja valitan, ja Dexma lässyttää mulle jotain hauskaa mikä tuntuu vähän piristävän mieltä. Mulla on aika heikko olo ja tuntuu että leijailen ja se vähän häiritsee mua, koska tuntuu siltä että oisin lähtemässä irti kehostani. Mainitsen tästä Dexmalle mutta totean että mun on oikeestaan ihan turha kuumotella mitään ku oon niin kuosis kumminki.

Pääsen huoltoasemalle ja saan röökiä. Nyt mä mietin, että mitenköhän mä pääsen täältä pois. Taksipalveluun saan viimeinkin yhteyden, ja mulla annetaan varausnumero. Juon kupin teetä ja juoruan vieläkin Dexman kanssa puhelimessa ja käyn välillä polttelemassa röökiä ja pelailen vähän photoplayta. Dexma ei usko että mulla on hyvä yleissivistys, mutta pääsen trivial pursuitissa top 3:ksi. Ei mulla kyllä oikeasti edes oo hyvä yleissivistys, tollasissa peleissä kysymykset on vaan niin tyhmiä. Huomaan, että mun kengät on ihan litimärät ja otan ne jalastani ja laitan kuivumaan tuulettimen eteen. Lähettelen typeriä päihtyneitä tekstareita kavereilleni, koska se tuntuu tosi urpolta idealta ja haluan tehdä jotain tyhmää.

Puolentoistatunnin kuluttua taksia ei vielä näy, soitan uudestaan ja mulle sanotaan ettei tällä alueella ole tällä hetkellä vapaita takseja. Käyn kysymässä kyytiä joltain randomilta rekkamieheltä joka on huoltsikalla kahvilla, ja tämä lupaa heittää mut himaan. Soitan taksipalveluun ja perun varaukseni.

Rekkakuski heittää mut himaan. Jutellaan matkalla säästä ja Japanista. Puhutaan Sendain maanjäristyksestä ja kauhistelen sitä, miten Fukushiman ydinreaktorissa oli varauduttu vain seitsemännen momenttimagnitudin järistykseen, mutta tää järistys oli yhdeksättä. Kuitenkin tuo asteikko kasvaa eksponentiaalisesti eli yhdeksättä oleva järistys on jo tuhansia kertoja voimakkaampi. Kerron että onhan se aika järkyttävää miettiä, et maailman suurin mitattu maanjäristys oli Chilessä 60-luvulla ja sen voimakkuus oli 9,5 momenttimagnitudia. Sielläkään ei kuollut kuin 3000 ihmistä tsunamin ja järistyksen takia, Japanissa on kuollut jo melkein 10 000 ja saa nähdä mitä tosta ydinreaktorista aiheutuu vielä. Rekkakuski vaikuttaa vähän hämmentyneeltä ja ihmettelee että tiedänpä paljon maanjäristyksistä. Alan miettiä, että miksi oikeastaan edes tiedän tällaisia asioita.

Tarjoan rekkakuskille rahaa, olisinhan ollut valmis maksamaan taksinkin, mutta tämä ei suostu ottamaan vastaan vaan sanoo että oli piristävä poikkeuksellinen aamu. Kiitän ja toivotan mukavaa työpäivää ja kävelen risteyksestä himaan. Pysähdyn vielä matkalla katsomaan peltoja ja kuinka katuvalot tuikkii tähtien lailla vasta sataneen lumen yllä; kaikki näyttää tosi kauniilta.

Kun pääsen kotiin, huomaan että mulla on kädet veressä. Mulla on paha tapa pureskella sormenpäitä ja oon vaan onnistunut puremaan pienen haavan sormeeni, mutta siitä tulee ihan tajuttomasti verta. Alan nauraa ololleni; oon aika sekaisin, mun kengät on litimärät, oon just kävelly 10 kilsaa lumipyryssä kipeenä, mulla on kädet ihan veressä ja tulin jonkun randomin rekkakuskin kyydillä himaan. Hyvää huomenta maailma.

Juttelen yhden pojan kanssa hetken irkissä. Itken toivottomuuttani ihmissuhteideni takia ja sitä etten tuu koskaa riittää kellekään. Ja tuntuu tosi hyvält itkeä ja kokea riittämättömyyttä.

Elämä on ihan vitun uskomatonta. Ihanaa. Tajusin tänään just miten mua ei oikeest kiinnosta, mitä tulee tapahtuu, ku tän kaiken kokeminen vaa tuntuu niin siistiltä. Vaikka kaikki menis kuinka paskaks ni silti tuntuu tosi päräyttävält olla ja kokee tätä kaikkee. Kiitti maailma. Haluun seota lisää.

[naponen]

Mahtavuutta.

[Dexma]

Toivottovasti oli nautinnollista jutella mun kaa. Olin kyllä varmaan aika sekaista seuraa. Pahoitteluni siitä, olen sellainen ihana ihminen joka on sekaisin kuin puliukko viinipullon jälkeen

[wRRa]

Oli sulla tainnu mennä vähän muutaki ku vaa pullollinen viiniä........ DDDDD

[Status1]

Huippuhyvä kertomus!

[King Ink]

Oii, hyvää tekstii taas,
sain viimein luettua.

Vähän höpsöö lähtee kävelee kipeenä tollasia matkoja lumisateessa,
mut höpsöys on vaan hyvästä.

4-hometti on tosi upeeta kyl pienilläkin annoksilla.

[wRRa]

Joo kyl. Otin eilen 50mg 4-ho-mettia ja oli aika siistii, pitäs varmaan kirjottaa siitäkin trippistoori täs ku kerkii

[Narsissi]

Mukava oli lukea