Salvia 10x - lattialla jalat ristissä, ugh.

[Silmä]

Asetun tyttöystäväni kanssa lattialle jalat ristissä. Vesipiippu on ladattu x-määrällä Salviaa. Pieni vesipiippu kädessään tyttöni, Camilla, sytyttää stendarin ja vetää syvälle keuhkoihin yrtin savua. Sitten hän ojentaa vesipiipun minulle. Lehtisilppu kytee, joten vedän pitkään henkeen savua.

Lasken piipun lattialle ja pidätän hengitystä, sitten puhallan keuhkot hitaasti tyhjiksi. Ehkä kymmenen sekuntia ja tunnen erikoisen paineen tunteen. Tuntuu kuin kutistuisin ja vatsalihakseni kiristyvät. Ymmärrän puristavan itseäni lysyyn ja jännittäväni vatsalihaksiani.

Maailma on vääristynyt ja tuntuu kuin katselisin etäältä Camillaa vaikka hän on vain käsivarren mitan päässä. Hän nauraa, minäkin nauran. Sitten suljen silmäni ja edessäni leijuu punasinisiä salmiakki kuvioita. Huoneen seinät katoavat ympäriltä ja istun jalkakäytävällä Camillan kanssa. Me olemme lapsia ja teemme jotain mitä emme saisi tehdä, meitä naurattaa ja Camillan äiti on lähellä ja siivoaa jotain. Hän pitää meitä silmällä tai oikeastaan hän on vain lapsenvahtina.

Avaan silmäni ja olen jälleen olohuoneeni lattialla. Vedän uuden hatsin vesipiipusta, mutta nyt Salvia ei tunnu niin intensiiviseltä. Jollain oudolla tapaa Camillan takana on satama…

… hitaasti todellisuus palautuu ja huomaan, että kaikki kesti vain kymmenen minuuttia.

Kuulostaa hienolta tripiltä. Kyllähän se sitäkin oli, mutta mitään mystistä asiassa ei oikeastaan ollut. Tässä tulee analyysi.

Näytti siltä, että mieleni loihti tilanteen juuri niistä elementeistä joita vain hetki sitten ajattelin, hetkeä ennen Salvian polttamista ja sitten sen aikana. Visuaalit olivat unen kaltaisia ja tiedostin helposti missä oli todellisuuden raja ja missä mielikuvitukseni loihti näkyjä.

Juuri ennen kuin aloitimme polttamaan, niin sanoin Camillalle, että vedä verhot ikkunan eteen ettei kukaan näe. Ja tässä tarkoitin nimenomaan Camillan äitiä, joka asui naapurissa ja hänellä oli suora näköyhteys meille. Ja koska tavallaan tein jotain kuin salassa, häpeillen ja ehkäpä pieni pelko laittomuuksien selviämisestä hänen äidilleen, niin koin itseni ”kuin” lapseksi, joka tekee jotain pikku-tuhmaa.
Tästä mielikuvitukseni loihti tämän unimaailman, kun suljin silmäni ja unimaailma oli juuri niin hauras ja/tai pysyvä, kunhan vain pidin silmäni kiinni sekä annoin itselleni luvan kokea sitä.

Myöhemmin toinen erikoinen unikuva, että lähellä oli satama, tuli siitä kun sanoin Camillalle, että mitenköhän vaikuttaisi tv-sarja Fringen katsominen. Tämän sanoessani tuli mieleeni jakso jossa oli kohtaus jossain sataman tapaisessa varastoalueella.

Kolmanneksi kadotin vain hetkittäin ajantajuni. Tiedostin varsin hyvin milloin unimaailma alkoi ja milloin se oli päättymässä. Itse asiassa olin jatkuvasti hieman ”varpaillani”, että pian tämä on ohi.

Lähes heti, kun olin vetänyt keuhkot täyteen savua, alkoi hikoilu. Kuin olisi ollut saunassa viisi – kymmenen minuuttia. Hiki valui selkää pitkin noroina ja vatsa kimalteli hikipisaroista.

Odotan mielenkiinnolla seuraavaa kertaa, jos saisi hieman isommat hatsit vedettyä ja todella katoaisi karkkimaahan.