Hengenvaarallinen pakoreitti

[gaia]

Tämä ei välttämättä ole trippistoori, vaan kertomus särkyneestä mahdollisesta tulevaisuudesta.



Alkusanoiksi tai johdannoksi päätin valita seuraavat sanat:

"Joskus tajutakseen olemassaolonsa, on mentävä liian pitkälle".


Syyskuu.


Eräs henkilö joka mikäli olosuhteet olisivat sallineet, saattaisi tänäpäivänä olla seurustelukumppanini, kihlattuni, lasteni äiti, vaimoni. Tämä ei kuitenkaan enää voinut olla mahdollista sillä olin saanut muutamaa päivää aikaisemmin kuulla että tämä ko. henkilö oli päättänyt riistää elämän itseltään ripustamalla itsensä yksiönsä kattoon. Ah, tätä suomalaista kansanperinnettä lähteä niinkuin villissä lännessä!


Olin kotona noin 18.30. Päätin että tänään nollaan pääni koskenkorvalla ja alpratsolaamilla tiedostaen sen ettei se mitään auttaisi. Söin ahneesti 3x 1mg Xanor depot-tablettia ja join raakaa viinaa päälle. Istuin hyvän ystäväni kanssa asunnossani ja aloin kertaamaan hänelle mietteitä liittyen ystäväni poismenoon. Poltimme kukkaa. Joimme viinaa.
Tunsin jo kuinka Alpratsolaami ja koskenkorva kombinoitui elimistössäni kuormittaen kannabiksen vaikutuksen. Kun pullostani oli noin pohjat jäljellä, aloin kadottamaan kontrolliani. Päätin hakea lähistöltä erittäin mainiota amfetamiinia. Näin myös tein.
Saavuin takaisin asunnolleni päälläni 1,5 grammaa amfetamiinia jauhemuodossa, ja 0,5 grammaa tahnamuodossa. Otimme tahnan puoliksi, ja snorklasimme hyvät (0,3) linjat päälle. En käytä amfetamiinia säännöllisesti, korkeintaan 5 kertaa vuodessa, joten minulle ei toleranssia tässä tilanteessa ollut.

Tunsin miten itsetuntoni kohosi, ja tunsin miten sain hieman kontrolliani takaisin. Join lisää viinaa. Poltin myös savua.
Savu toi ainoastaan tunkkaisen olon (en pidä amfetamiinin ja kannabiksen yhteisvaikutuksesta) joten päätin ottaa lisää vauhtia. Tässä vaiheessa aikaa ensimmäisistä päihtymyksen merkeistä oli kulunut noin kaksi tuntia.

Pian pussi olikin tyhjä. Kaikenkaikkiaan annokseni amfetamiinia oli n. 1,4 gramma tunnin sisään. Luulin saaneeni kontrollin alkoholin ja alpratsolaamin alta jo kokonaan haltuuni. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä päätimme kaivaa jemmalaatikkoa ja nauttia kolmannen osapuolen Bromo dragonflytä. Tiputimme materiaalin noin kello 21.15.

Tästä noin tunnin päästä tunsin miten koko kroppani värisi kuumuudesta, ja miten sydämmeni hakkasi epämiellyttävän lujaa. Ei mennyt kauaakaan kun tunsimme miten pinnat alkoivat väreillä, väripikselit lentää näkökentän läpi, ja miten aloimme kokea varsin kiemuraisia ajatuksia. Lähdimme ulos asunnostani. Muistan miten kaverini huutonauraa vastaantulijoille jotka jostain syystä nauravat takaisin. Seisomme leikkipuiston "länsi-siivessä" ja katsomme miten ilta hämärtyy puna-sini-oranssi-kellertävien vaahteranlehtien lipuessa tuulessa. Olomuotoni ei merkinnyt enää mitään. Seisoimme ja odotimme. Ja ei mennyt kauaakaan kunnes se tapahtui. Mieleni purkautui miljoonaksi osaksi ja tajusin tämän poismenneen henkilön olevan ikuisesti poissa elämästäni. En tulisi enää koskaan puhumaan hänen kanssaan. En koskaan enää tulisi tapaamaan häntä. Itkin. Ja vuolaasti. Vaikeroin henkisesti omassa veressäni ja tunsin kuinka olin nyt alitajuntani, tai jonkun muun alitajunnan puhuttelemana. Toistin muutaman kerran hänen nimensä, ja suljin silmäni. Tunsin ystäväni halaavan minua. Se tuntui äärimmäisen hyvältä.

Muistini katkeaa tähän.

Ystäväni sanoi että olin ilmeisesti menettänyt tajuntani sillä en enää reagoinut puheeseen enkä kosketukseen.

Seuraavat tapahtumat perustuvat täysin myöhemmin kuulemiini asioihin, eikä lainkaan omiin muistikuviini.

Ystäväni oli saanut minut asuntooni, sillä emme olleet päässeet kovinkaan kauas asunnoltani.
Pyysin ystävääni laittamaan Coldplayn Parachutes albumin soimaan jonka jälkeen olin jälleen vajonnut "koomaan".
Kolmas ystäväni kenen Bromoa olimme syöneet oli myös saapunut asuntooni. Jälkeenpäin kuulin että annokseni oli 900µ ja ystäväni vain 400µ.
He olivat jumitelleet mm. Malice in wonderlandia (Malice, ei Alice) ja poltelleet savua.
He kertoivat myös että olin välillä toistanut tämän poismenneen henkilön nimeä.


Avasin silmäni. Sydämeni pumppasi jälleen normaalisti. Katselin hetken pölyhiukkasia jotka leijailivat auringon valossa. Yllätyksekseni en tuntenut enää muutakuin alpratsolaamin vaikuttavan. Katsoin vasemmalle ja näin ystäväni katsomassa minua. Hänen ilmeettään voisi verrata sanoihin "Tervetuloa" ja "takaisin". Kysyin kuinka kauan olin maannut tässä. Hän vastasi että noin 10 tuntia. Olin selvästi hämmentyneen näköinen.
Hän kysyi muistanko edellisillasta mitään. Sanoin että muistan ainoastaan sen että olimme puistossa.
Kun kuulin koko illan tapahtumat siitä mitn olin murtunut ja ollut avuttomana, aloin itsekkin muistaa pieniä osia illan tapahtumista. Pyytelin anteeksi jos olin pilannut hänen matkansa, mutta hän sanoi sen olevan ainoastaan osa minun prosessiani, ja että hän oli vain kiitollinen että hän sai olla auttamassa minua, eikä jokin satunnainen lenkkeilijä joka olisi saattanut saattaa minut vaikeuksiin.

Kello oli nyt noin 13.30. Kaverini kysyi jos Bromo vielä toimi, mutta en voinut sanoa että näin olisi ollut (Tiedä sitten oliko tämä Xanorin tekosia). Ystäväni sanoi että hän oli laskeutunut jo laskuvaiheeseen noin 5 tuntia sitten. Poltimme loput kukat yhdessä suuressa bluntissa, jonka jälkeen nukahdimme molemmat.



"Ei ole hyviä eikä huonoja ideoita, on vain ideoita".


Tämä on avannut silmiäni hyvinkin paljon etenkin päihteiden käytön suhteen. Olen varma että tässä kombinaatiossa ei ollut todellinen vaaratilanne kaukana. Myös minua on huolestuttanut tämän kombinaation itsetuhoisuus. Normaalisti en ole itsetuhoinen, mutta kai tämä hengellä leikkiminen oli olosuhteiden aikaansaamaa.





Poismenneen ystäväni, Saijan, uurna laskettiin marraskuussa.
Juttelin erään hänen ystävänsä kanssa joka kertoi että hän oli kovasti odottanut sitä että tulen takaisin Helsinkiin.
Kaksi viikkoa ennen tuloani S tappoi itsensä.
Se miksi hän riisti elämän itseltään on kaikille mysteeri.

Tähän on hyvä lopettaa.


Tuntui hyvältä purkaa mieltä.


Älkää pelätkö rakastaa.




- Gaia 10.1.2011

[SinatraPesonen]

Osanotot.. ja voimia.

[PORBOT]

I am sorry. Minun äitini kuoli autokolarissa 2 vuotta sitten...

[Feya]

Tähän ei voi muuta sanoa kuin osanottoni.

Vaatii todellisia voimia käydä läpi tälläinen asia.

[placebo]

Tulipa oikein hyvään kohtaan tämäkin viesti..Saa todella mietittävää omankin päihteiden käytön motivaatiosta ja tarpeellisuudesta..kiitos viestistä ja helvetisti voimia ja jaksamista sulle!

[Narsissi]

todella koskettava tarina. voimia ja kaikkea hyvää sinne!

[gaia]

Olin juuri tulossa poistamaan tätä postausta, mutta huomasin että tänne oli tullut vastauksia.

Kiitos kaikille!