Valmistautuakseen oikeaoppiseen matkaan henkien asuinsijoille, kokenut tietäjä suuntaa määrätietoisen kulkunsa tarkasti valittuihin paikkoihin juuri oikeaan aikaan, korjatakseen kypsyneen sadon haltuunsa. Jotta korjatusta sadosta saadaan lopullisen käytön kannalta ihanteellista tuotetta, tulee se valmistaa muinaisten oppien mukaisesti suurella tunteella ja sydämellä, käyttäen avuksi vain parhaimpia raaka-aineita ja muinaisia, ajan myötä kehittyneitä rituaaleja. Kun jumalten nektari on lopulta salamyhkäisesti ja hieman epäröiden valmistettu, nautitaan se ahnehtien ja hätäisesti riittävien euforisten emootioiden myötä.
Matka voi alkaa.
Kokija piiloutuu ympäröivää todellisuutta mahdollisimman pimeään ja askeettiseen paikkaan, mukanaan vain selviytymisen kannalta kaikkein välttämättömin omaisuus. Täydellisen pimeyden ja riittävän mystisyyden vallitessa hän on kohtaamassa – ei suinkaan omia ajatuksiaan ja järkeään – vaan täysin toisenlaisesta rinnakkaistodellisuudesta peräisin olevat näkymät, kokemukset ja ajatukset. Oikeanlainen musiikillinen sävellys on yksilön apuna, kun hän yrittää saavuttaa tämän salamyhkäisen ja spontaanin todellisuuden. Jossain vaiheessa hän havahtuu siihen, että hänen on kuuma. Oikeastaan, hänestä tuntuu kuin hänen koko kehon päällä olisi tuli palamassa. Mutta toisinkuin ulkopuolinen voisi hätäisesti ajatella, ei kyseessä suinkaan ole mikään epämiellyttävä tai hiostava tunne, päinvastoin; euforinen lämpö ohjaa tietäjän oikealle polulle kohti tulevaa alitajunnan tasoristeystä varten.
Todellisuus järkkyy, pimeys hajoaa. Hän alkaa nähdä värikkäitä kuvioita. Pistävän pimeyden tilalle ovat tulleet monimutkaiset, terävät ja mielenkiintoiset kuviot. Sulkeutuneiden silmäluomien takana välkkyy yksilön kummasteltavana lumihiutalemaisia, monimutkaisia fraktaalitähtiä, jotka hohtavat mustan, sinisen ja valkoisen väreissä niin eriskummallisia olemuksissa, että ne ovat kielemme ymmärryksen ja selitettävyyden kantamattomissa.
Kokemattomalle henkilölle jo tämä vaihe olisi tarpeeksi suistamaan hänen tajuntansa ja käsityksensä materiasta ja aistihavainnoista kadotukseen, mutta se on tosi asiassa vain alkupuhe matkalla kohti jyrkännettä. Jyrkännettä, jonka kohdalla emme vain pelkää putoavamme ja lopulta koe itse putoamista, vaan jossa matka jatkuu vielä pohjankin jälkeen. Putoaminen jatkuu, kunnes lopulta olemme kiertäneet takaisin siihen, missä aluksi olimme ja heräämme tajuten, mitä on tapahtunut ja alemme sen kaiken tiedostettuamme pelkäämään nyt kaikkea muuta kuin tuota aikaisemmin huomattavaa kauhua herättänyttä pudotusta.
Matka alkaa.
Näkyjä todellisuuden tuolta puolen. Hengitystä, josta puuttuu ilma. Näkijä, jonka silmät ovat suljetut, hän on saapunut oikeaan paikkaan. Hänet ohjataan kohti mitä ihmeellisimpiä rakennuksia, maisemia ja näkyjä. Hän havahtuu välillä takaisin tähän maailmaan, pelkästään voidaksaan vajota edelliseen entistä voimakkaammin. Hän kokee toinen toistaan oudompia ajatuksia. Hän havahtuu välillä takaisin tähän maailmaan, kyseenalaistamaan niin itsensä, kuin kaikkien hänen ympärillä olevien olemassaolon. Hän epäröi ajatuksiaan. Kokemus on samaanaikaan hyvin synkkä ja valoisa, primitiivinen ja futuristinen, eriskummallinen ja tuttavallinen.
Matka päättyy.
Kun todellisuuden tuota puolta on nähty, kun ilmaa on hengitetty ja kun silmät ovat auenneet voi hän lopullisesti herätä toisesta maailmasta takaisin tähän yksinkertaisuuteen. Herätä takaisin tähän turvallisuuteen ja värien kyllästymiseen, jossa mikään ei kosketa. Hän voi herätä. Hän voi tehdä sen. Hän voi tehdä sen ehkäpä pelkästään siksi, että hän voisi valmistautua matkaansa uudestaan.
Don’t be scared
Don’t be scared
Cause it dark at night
Cause it dark at night
Don’t be scared…
…Because you’re all I want.
Ps. hymiöpohjainen käännös em. dexmi sepustuksesta:
:coool: :coool: :hmh:
o: 
:coool: :coool:
