Vähemmän viehättävä seikkailu Redol Compeilla

[Goldengoose]

Vuosi taisi olla 1999 tai 2000 kun olimme kaveriporukalla, joku 5-6 henkeä erään "laitapuolen kulkijan" luona, joka oli minua ja kaveripiiriäni noin 15 vuotta vanhempi. Tämä entinen piripää myi pontikkaa asunnostaan paikallisille puliveivareille ja myös meille, jotka emme ravitsemusliikkeistä tai alkosta vielä juomiamme saaneet. Olimme sakilla iltaa aloittelemassa ja olin poltellut laattaa ja nautiskellu kyseistä pontikkaa sellaiset 2.5dl, joka meillä kulki nimellä "puolesta puolet". Paria päivää aikaisemmin olimme koittaneet redol comppeja - niitä tabletteja, joita ei kai enää myydä ja määriä muistamatta kuitenkin kokemus jäi vajaaksi ja vaikutuksia oli vain ajoittaiset äänen "poimimiset" ja kiihtynyt syke.

Nyt päätimme koittaa uusiksi ja isäntämme häröilijä kaverin, jonka edesottamuksista näytettiin kuvia koulumme huumevalistus tilaisuudessa, opastuksesta triplasimme aikaisemman annostuksen. Asunto oli hirveän rauhaton ja sakkia meni ja tuli jatkuvasti ja aloinkin tuntea ahdistusta ja voida pahoin. Menin vessaan pytyn eteen varoiksi jättäen vessan oven auki, jossa ramppaaminen jatkui tietysti kun naisväki kävi peilin edessä itseään ehostamassa ennen kylille lähtöä. Jonkun aikaa siinä istuttuani päätin laittaa sormet kurkkuun ja silmät kiinni oksentaessa olin vakuuttunut, että oksennan käärmettä vai vähintäänkin puutarhaletkua ja olin syvästi huojentunut kun pytyssä lilluikin vain äidin tekemä makaronilaatikko ja aloinkin sen myötä tuntea hilpeyttä ja olo hieman parani.

Lähdin olohuoneen puolelle ja kaveri jonka kanssa ainetta nautittiin sanoi, että vedäppä pikkasen vauhtia niin ei tule huonoa oloa ja joku pikku pommin tarjosikin. Muut päättivät lähteä ulos joka oli toistaalta hyvä sillä suurin osa remusi päissään ja aiheutti minulle sellaisen varuillaan olo fiiliksen, mikä tuntui epämiellyttävältä. Asuntoon jäi isäntä, tämän naisystävä ja joku random tyttö. Menin sängylle makoilemaan ja ajatukset harhaili ja lähinnä heitti sellaista ihme looppia. "Mietin kättäni, miksi mietin kättäni, miksi mietin että mietin kättäni" objektin alati vaihtuessa.

Joku pelasi vanhalla Segalla jotain jääkiekkopeliä, jota seurasin jonkun aikaa kunnes kyllästyin. Suljin silmät, mutta ne peijakkaat pelimiehet näkyivät vieläkin ja taas alkoi kysymysten sarja, "miksi ne näkyvät, miksi se kiinnostaa minua" ja lopulta "miten saan ne pois." Päätin vaihtaa pelin (mielessäni) Marioon, joka oli tuttu muisto lapsuudesta. Tämän seurauksena kykenin vain miettimään Toadeja marssimassa jonossa keihäiden kanssa joissa oli teränä koivun lehti. Havahduin kun talon emäntä tuli pökkimään ja tarkistamaan olenko elossa ja taisin sanoa jotain outoa tai huvittavaa sillä kaikki alkoivat nauraa. Tästä hämmentyneenä yritin nousta sängystä, mutta päädyin lattialle. Silloin talon isäntä alkoi hokemaan, että eräs hänen tuttavansa on tulossa, tämä henkilö oli täysin arvaamaton ja väkivaltainen ja jota isäntä tiesi minun pelkäävän. Jollain tasolla ymmärsin hänen pelleilevän ja hoinkin "ei hihih ei hihi" mutta tämä vain jatkoi entistä totisempana ja aloin miettimään pitääköhän tästä lähteä.

Yritin nousta, mutta en pystynyt, yritin kutsua kaveriani, mutta en ollut varma kenen kaverin kanssa olin liikkellä ja jos sain naaman mieleeni, en ollut varma yhdistinkö sen oikeaan nimeen. Talon emäntä huomasi, että nyt erästä viedään ja tuli auttamaan minut takaisin sänkyyn ja käski miestään lopettamaan kiusaamiseni. Tunsin hetkellisesti jonkinlaista turvaa kun hän silitteli päätäni ja sanoi kaiken olevan hyvin ja ettei kukaan ole tulossa. Talossa kyllä ramppasi kaiken aikaa sakkia. Jonkin ajan päästä havahduin ja tajusin olevani täysin avuton ja puolustuskyvytön kuin jäniksenpoika avoimella kalliolla ja aloin tuntea tuskaa mahassani.

Huusin kivusta/pelosta ja talon isäntä tuli painelemaan ja hieromaan palleaani ja vakuutteli sen olevan vain palleakramppi, ettei ole mitään hätää. Minäpä olin toista mieltä ja kuvittelin jo sitä surua ja häpeää jonka vanhemmilleni aiheutan kun kuolen moiseen typeryyteen jne. Talon emäntä kiikutti kaiketi diapameja, joita kiltisti nieleskelin kun suuhun tungettiin en ole varma oliko niitä kuinka monta, sillä saatoin saman nielaista useammin välillä pillerin rinnuksilla käyttäen. Jonkin ajan päästä kramppi helpotti ja rauhotuin valuen ajatuksiin unensekaiseen tokkuraan.

Jossakin kohtaa havahduin ja kun normaalisti kuvailisin ajatustoimintaani dialogina itseni kanssa niin nyt se oli monologi. Ja en ymmärtänyt mitä olin, missä olin jne. koska toinen puoli minua ei ollut vastaanottamassa sitä informaatiota jota koitin kertoa tai sitten en ollut sitä antamassa. Jonkun aikaa siinä sohvalla, en muista nyt miten sohvalle pääsin enkä kaiketi ole koskaan muistanutkaan, mutta siinä random tytön vieressä istuen koitin häneltä tivata "MIKÄ ON TÄMÄN JUTUN JUJU" Välillä halaamalla turvaa hakien ja kun olin halaamalla kerännyt tarpeeksi rohkeutta jatkoin kyselemistä.

Jossakin kohtaa yötä palasi "toinen minä" takaisin ja pystyin jälleen käymään dialogia minäni kanssa ja päätin lähteä kotiin. Matkaa oli sellaiset 3km, josta ensimmäiset puolen kilometria minua saattoi tämä random-tyttö, joka siinä kohtaa oli minulle kaikki hyvä maailmassa. Oli varsin pelottavaa talven pimeydessä jatkaa matkaa yksin ja aina kun havaitsin ihmisen tai äänen, se aiheutti samallaisen reaktion kuin kylkiluiden väliin tuikattu sormi. Yhtäkkiä pusikosta juoksi kaksi hahmoa nimeäni huutaen ja lamaannuin tietysti kauhusta. He olivat pari kaveria porukasta joka oli asunnolta aikasemmin lähtenyt. He kyselivät fiiliksiä ja kertoivat tämän toisen comppailijan edesottamuksista, mutta minulla oli sellainen tunne, että halusivat minusta jotain. Kun viimein sain ääntä suustani tokaisin tarkasti sanani valiten "MITÄ VITTUA TE KAIKKI MUA NUSSITTE?!" ja lähdin töpöttelemään robottimaisesti kohti kotia.

Jonkun aikaa matkattuani tuli pariskunta vastaan joka myös oli aikaisemmin ollut kämpillä. Pyysin heitä lähtemään auttamaan minua kotiin niin voisin lämmittää saunan ja tarjota vaikka mitä kiitokseksi. Tuumasin, että heihin voin luottaa koska olin ollut ihastunut tähän neitoseen joskus ala-asteella ja hänellä oli samankaltaiset hiukset kuin sillä random tytöllä. Mainittakoot, että toinen näistä aikasemmin vastaantulleista oli siihen aikaa paras kaverini ei siis mitenkään luotettava. He päättivät lähteä mukaan ja yllätys olikin suuri kun kahden kilometrin taivaltamisen jälkeen kotipihassani lakonisesti totesin "ette voi tulla, menen nukkumaan" Ei ole muistikuvaa miten he asiaan suhtautuivat tai olivatko he humalastaa huolimatta ymmärtäneet kuosini laadun.

Kotona menin suoraan nukkumaan ja aamulla alkoikin asian sulattelu joka jatkui todella pitkään. Vetäydyin pitkälti siitä porukasta ja aloin nauttimaan kotona olemisesta. Jännää oli, että tunsin jonkilaista uutuuden viehätystä ja nostalgian sekoitusta kun vietin viikonlopun kotona pleikkaria pelaten. Viimeiset vuodet olin joka viikonloppu hillunut kylillä enemmän tai vähemmän sfääreissä.

Jälkeenpäin alkoi ilmaantua niitä DXM uutto-ohjeita, mutta ei minua enää napannut ja 2003 - 2008 en nauttinut muuta kuin alkoholia hyvin harvakseltaan.

Minulla oli ollut ensinnäkin aivan väärä käsitys aineen vaikutuksista ja oikeastaan mikään ei ollu niin kuin olisi suositeltavaa varsinkaan ekalla kerrallla. Olen useasti miettinyt millainen elämäni olisi ollut, jos tuo ilta olisi mennyt kaikinpuolin hyvin. Tuollaisenaan se ainakin on ollut eräänlainen käännekohta elämässäni.