Savu joka vei mennessään (eka kerta, 10x)

[wRRa]

joku vuoden vanha trippistoori ekasta salviatripistäni. päätin laittaa nyt tännekin:

Istun sohvalla ja kädessäni on piippu. Hän istuu vieressäni ja katsoo minua rauhoittavasti. En pelkää; olenhan jo kaksi kertaa polttanut, joskin vain niin pienen määrän, ettei se paljoa vaikuttanut. Katselen ympärilleni huoneessa; pidän sen rauhallisesta, hieman hämärästä valaistuksesta. Muutama kynttilä palaa edessäni olevalla pöydällä, jonka päällä on vihreä liina. Seinää vasten edessäni nojaa kaappi, jonka lasiovien taakse on kätketty ties minkälaisia aarteita. Kaapin oikealla puolella on kaiutin ja sen päällä laavalamppu, jonka liike muodostaa jatkuvasti uusia kuvioita silmieni edessä. Hengitän syvään; olen tässä ja nyt.

Nostan piipun huulilleni ja sytytän pesän. Imen kuumaa savua keuhkoihini, vaikka ne eivät siitä pidäkään. Näen, kuinka piipun pesä palaa punaisena edessäni. Imen sitä niin kauan, että sen hehku lakkaa ja vedän sen pois suultani. Puhallan savua ulos.

Sohva allani ja osittain myös jalkani ja hän muutumme pieniksi neliöiksi ja vajoamme alas kuin legotalo, jonka lapsi on päättänyt suutuspäissään murskata. Lopulta neliöt muuttuvat hiekanjyviksi rinteessä ja tunnen kuinka se upottaa minua. Rinne syvenee oikealle päin ja hiekka vajoaa ympäriltäni vieden minua alemmas mukanaan.

Kuulen aaltojen äänen jostain kaukaa. Katson oikealle puolelleni ja näen meren, jonka yllä kaartuva taivas on tumma ja sininen. Muutama pilvenhaituva saa sen pinnan näyttämään sametilta; pilvien raoista pilkottelee tähtiä. On ilta. Näen, kuinka aallot lyövät rantaan ja tunnen kovaa kaipuuta niiden luo. Haluaisin kävellä pitkin rantaviivaa, katsoa kuinka jaloistani jää jäljet vaaleaan, märkään hiekkaan. Tunne on lähes pakottavan vahva; haluaisin mennä sinne juosten.

"Mennäänkö tonne rannalle?" kysyn kääntyen häneen päin. Pysähdyn hetkeksi. Miksi hänen ympärillään on niin kirkasta, vaikka on ilta ja olemme ulkona? Nyt jokin ei ole kohdallaan.

Näen edessäni kahden maailman rajan; sillä rajalla seisoo vaalea hahmo. En oikein tiedä, mikä hän on, mutta ei ainakaan ihminen. Tiedän, että tuolla hahmolla on nimi; Salvia. Näen kuinka Salvia murtaa rajaa ja repii irti paloja lämpimästi valaistusta huoneesta ja tekee tilaa illalle ja rannalle. Salvia... Mistä tuo sana on niin tuttu? Miksi tiedän hänen nimensä, vaikken kai ole koskaan ennen häntä tavannut? Salvia...

Tunnen kosketuksen selässäni. Katson taas häntä ja hän hymyilee vieläkin rauhoittavasti. Minulla on outo tunne. Mikä ei ole kohdallaan?

Salvia Divinorum on psykedeelinen kasvi.

Käännyn taas häntä kohti.
"Poltinko mä äsken salviaa?"
"Poltit", hän sanoo rauhallisella äänellä.

Katson taas merta, katson edessäni olevaa Salviaa. Tunnen vieläkin kaipuuta merelle. Salvia ei sano sitä, mutta näen sen hänestä; hän kutsuu minua, lähes painostavasti, lähes pakottavasti. "Tule mukaani" hän sanoo äänettömin sanoin.

"Poltitko sä?" kysyn häneltä.
"En, olen vain vahti."
"Ai..." näen kuinka hänen kuvansa alkaa hämärtyä edessäni ja iltataivas värjää nyt myös hänen kasvonsa tummalla sinellään.
"Sä et siis tulekaan mukaan", sanon hieman pettyneenä hänen kuvansa loitontuessa ja muuttuessa osaksi taivasta.

En halua mennä yksin. Ei! Tämä ei ole totta. En halua mennä! Tämä ei ole totta. En tiedä mitä teen. Minä olen minä! Minä olen tässä. Minä olen nyt. Tämä ei ole totta!

Kuka huutaa? Kuka sanoo noin..?
Minä!
Kuka?
Minä, minä olen sinä, minä!

Salvia katsoo minua, meri imee minua vieläkin luokseen. "Lähde mukaani".

En lähde mukaasi! En halua lähteä! En lähde! En halua menettää itseäni!
Nyt tiedän kuka olet! Olet minä! Ja minä olen minä!

Olen taas tässä. Olen taas minä. Ei ole enää merta, on vain hämärä nurkka tässä huoneessa. Kuulen aaltojen äänen, mutta tajuan nyt, että se tulee stereoista, ei merestä.

Nousen varovasti ylös ja katselen ympärilleni. Kaikki näyttää siltä, miltä näytti ennenkin. Kävelen. Jalkani tuntuvat taas minun jaloiltani. Katselen peilistä jalkojani ja liikuttelen niitä. Kyllä. Tämä on minun ruumiini. Tämä olen minä, se minä joka olen ollut ennenkin. Tämä on se huone, josta lähdin. Tässä on se todellisuus, josta en halunnut päästää irti.

[DaCapo]

en tajunnut sanaakaan

[wRRa]

en tajunnut sanaakaan

No se on kyllä aika lahjakasta jos et sanaakaan tajunnut ! Suosittelen siinä tapauksessa käymään suomen kielen kursseilla.

[DaCapo]

en tajunnut sanaakaan

No se on kyllä aika lahjakasta jos et sanaakaan tajunnut ! Suosittelen siinä tapauksessa käymään suomen kielen kursseilla.

Liian taiteellista tekstiä että olisin jaksanut alkaa lukemaan ;P

[wRRa]

Liian taiteellista tekstiä että olisin jaksanut alkaa lukemaan ;P

Nii eli sä et ees lukenut ja kommentoit silti? En halua mitenkään vihamieliselt kuulostaa, mut eiks toi oo aika turhaa

[Enfini]

Mää tykkäsin tästä tosi hyvin kirjotettu. kova himo ois itekki päästä salviaa maistelee mut ei oo tullu ainakaa vielä vastaan, ehkä sit joskus . Tosin paljo kuullu et alkaa helposti ahdistaa salvioissa.

[wRRa]

Mää tykkäsin tästä tosi hyvin kirjotettu. kova himo ois itekki päästä salviaa maistelee mut ei oo tullu ainakaa vielä vastaan, ehkä sit joskus . Tosin paljo kuullu et alkaa helposti ahdistaa salvioissa.

Kiitos! Joo salvia on kyllä aika... HUI-tavaraa. En suosittele ainakaan savujen päälle polttamaan, trippi saattaa venähtää tosi pitkäksi. Mulla kerran savujen päälle salvian lehteä ni kesti ehkä 45-60min vaikutus, toinen frendi poltti aika stydien budipajareiden päälle ja sillä kesti 1,5h trippi ja aamullaki oli vielä outo olo, arvaa kerettiinkö huolestua ku tunti oli menny ja se vieläki soitti ilmakitaraa luullen olevansa röllimetsäs . Sit myös tapaukset jois oon kuullu et joku kuulee "käskevän äänen päänsä siällä" on kaikki ollu pajari+salvia-combolla.

Kukin tyylillään tietty.

Ja joo salvia on aika pelottavaakin, koska se potkasee niin kovaa. Suosittelen alottaa ihan pienil annoksil ja ettei paljoa nosta sitä annosta. Ite poltin ekat kaks kertaa ehkä 0,1g (10x) eikä se oikee toiminu, koska salvias on counter tole eli ekat kerrat ei välttämättä muutenkaa niin toimi. Sit poltin varmaa 0,2g ja toi merenranta-juttu oli lopputulos. Voin kyl sanoa että oli todella intensiivistä! Säikähdin kyl, vaikkei sinänsä ollutkaan ahdistava kokemus, eniten ehkä häiritsi toi unohtaminen siitä kuka olen, missä olen, mitä olen juuri tehnyt... 0,2g on siis jo aika kova trippi.

Toka salviatrippi oli vielä karumpi, ei tehny mieli melkein vuoteen sen jälkeen salviaa. Nyt oon oppinu taas polttaa sitä viime aikoina

[kilpikonna]

Olen monta kertaa polttanu salviaa monia eri vahvuuksia ja siitä ei ole tullut sitä ruumiista irtautumista en tiedä missä vika.
Ainoa mitä olen tuntenut ihme pistelyä ja hikoilua ihan kuin kylmästä tulisi sisään mutta lisäksi hikoilee minusta epä mielyttävää ja en tykkää olenkaa. KUTSUN SITÄ SAUNA FIILIKSEKSI KERA PISTELYN.
Olen kyllä halunnut monesti irtautua ja kokea egoni esim.huoneen katossa tai nurkassa ja nähdä todella salvian psykedeelisyyden ja haistien voimistumisen.

Olen myös mietinyt olisiko tämä syy kun on noita opareita tullu vähän aina maistettua kun tähän koskenut.
Salvinoriini A on selektiivinen kappa-opioidireseptorin agonisti.

Mutta hieno stoori ja todella syvälinnen kokemus tullut sinulle käy vähän kateeksi.

[wRRa]

litletown, en minäkään ole koskaan ruumiistani irtaantunut salvioissa, mutta sen sijaan kehoni on saattanut muuttua osaksi jotakin muuta. Esimerkiks oon saattanut muuttua osaksi hiekkarinnettä, kuten toissa tripillä Ja kiits!

[King Ink]

litletown, en minäkään ole koskaan ruumiistani irtaantunut salvioissa, mutta sen sijaan kehoni on saattanut muuttua osaksi jotakin muuta. Esimerkiks oon saattanut muuttua osaksi hiekkarinnettä, kuten toissa tripillä Ja kiits!

Kyllä mie ainakin laskisin tuonmoisetkin kokemukset kehosta irtautumiseksi.

[kilpikonna]

litletown, en minäkään ole koskaan ruumiistani irtaantunut salvioissa, mutta sen sijaan kehoni on saattanut muuttua osaksi jotakin muuta. Esimerkiks oon saattanut muuttua osaksi hiekkarinnettä, kuten toissa tripillä Ja kiits!

Kyllä mie ainakin laskisin tuonmoisetkin kokemukset kehosta irtautumiseksi.

Mulla ei ole tullut mitään tollaista edes ei mitään muutakuin sauna fillis harmittaa toisinaan. /

[Feya]

litletown, en minäkään ole koskaan ruumiistani irtaantunut salvioissa, mutta sen sijaan kehoni on saattanut muuttua osaksi jotakin muuta. Esimerkiks oon saattanut muuttua osaksi hiekkarinnettä, kuten toissa tripillä Ja kiits!

Kyllä mie ainakin laskisin tuonmoisetkin kokemukset kehosta irtautumiseksi.

Mulla ei ole tullut mitään tollaista edes ei mitään muutakuin sauna fillis harmittaa toisinaan. /

Se on kyllä valitettavasti ihan ihmisestä kiinni. Kihlattuni sai 30x extractista vain kuumottavan olon (hän ei tosin muutenkaan saa polttamalla mistään täysiä tehoja), mutta itse lensin taivaaseen. En tiedä, oliko se niinkään "kehosta irtautumista", koska siinä maailmassa ei ollut mitään fyysistä tai konkreettista, kehoista nyt puhumattakaan.

[DaCapo]

en tajunnut sanaakaan

Nonin, vaivauduin lukemaan stoorin ja voin sanoa että kuulostihan se aikamoiselta matkalta...

mutta SIIS tuleeko tuon tarinan muotoilu automaattisesti sulla tuollaiseksi ihmeelliseksi tekstiksi (aivan kuin jostain toisesta ulottuvuudesta/eli ootko kirjoittanut tän tekstin selvänä vai jonkun aineen alaisena), en ole ite vetänyt psykedeelejä niin isoja doseja että olisin päässyt tripille niin mä menetän hieman tuosta tarinasta jotain oleellista kun en osaa samaistua tohon varmaan yhtä hyvin kuin joku joka on polttanut salviaa tai jotain muuta... kyllähän tuon tajusi ja varsinkin toi leegopalikka --> hiekanjyväs kuvaus on tuttu kun on vetänyt kannabista hieman liikaa.

Mut siis joo eli kirjoititko ton jutun selvinpäin vai aineissa. Mua kiinnostaa sillä jos pystyy noin elävästi kirjoittamaan selvinpäin niin uskon että psykedeelit todellakin laajentaa mielikuvitusta, mut sehän on aikalailla fakta!

joo ja sori hupsut kysymykset

[wRRa]

Kyllä mie ainakin laskisin tuonmoisetkin kokemukset kehosta irtautumiseksi.

Mä en kyl laske. Mun mielestä kehosta irtautuminen on sitä, kun irtoan kehostani, ei sitä, kun sulaudun yhdessä kehoni kanssa johonkin tai muutun yhdessä kehoni kanssa joksikin. Esim. LSD+kannabis-combolla olen kokenut "kehosta irtautumisen" jolloin kirjaimellisesti lähdin pois kehostani, mulla ei enää ollut kehoa, katsoin vierestä omaa kroppaani. Se oli kehosta irtautuminen. Ja ehkä 4-ho-met-kokemuksen voisin kans laskea kehosta irtautumiseksi tietyllä tapaa, kun en enää osannut hahmottaa mikä oli kehoani ja mikä oli jotain muuta, siis vastakkainen seinä olisi yhtä hyvin voinut olla kehoani, en siis tuntenut kehoani enkä ymmärtänyt sen eroa muun maailman välillä... Mut siis salvioissa TUNNEN kehoni olevan osa jotain juttua ja koen siis olevani edelleen sisällä kehossani.

DaCapo, oon kirjoittanut tän selvänä, mutta tän oli tarkoitus olla "kaunokirjallinen" koska alunperin kirjoitin tämän harhakuvaan, joka on taidesivusto. Oon harrastanut novellien ym. kirjoittamista joskus aikasemmin...

[DaCapo]

no sehän selittääkin sitten kaiken, kiitos.

[Swp]

wautsi! Osasin ainakin samaistua tähän ihan kokonaan ja lukiessani unohin ihan olleeni koulussa kunnen kaveri tokas annakko se jakopää ketjun"... Kuulosti aika mukavalta matkalt, tekis tuommoinen mieli itsekkin kokea. Muutenkin oon miettiny et salviaa tekis mieli polttaa mut pitäis vaa uskaltaa tilaa, oon niin nössö ja kuumottelen et jääkii ja tulee merkintää.
Mutta tosi hyvin kirjotettu!!