Eli siksi siis yllätyin... En muuta alla olevaa tarinaa siitä huolimattaSain tänään käsiini 20mg 4-ho-mettia. Sitä oli kuvailtu "happotatiksi", eli ihan kiinnostavalta kuulosti. Happoa oon kiskonu aika paljon ja tatit ei oo mulla ikinä kunnolla toiminu (kolme kertaa syöny, annokset 2x1g silokkei ja kerran 2g mexicanei), mutta luulen että tänpäivänen kokemus vastasi jonkunlaista sienitrippiä. Ainakin tuli kovin "sienimäinen" olo
No, uusia deelejä kun on tiedossa niin tietysti kiinnosti heti päästä testaamaan. Vaiheiltiin illalla vielä että lähetäänkö bileisiin playgroundiin vai ei, mutta kun 4-ho-met alko potkia ni totesin että mä en ainakaan oo mihinkään bileisiin lähdössä. Vedin tosiaan aluks pommina ton 20mg, poltin pajarit ja venailin vaikutusten alkamista. Tuli pientä alkunauseaa, vähän huono olo mutta ei niin pahasti. Teki mieli vaan maata sohvalla eikä liikkua yhtään mihinkään. Huomasin että visuaaleja alkoi puskea pikkuhiljaa näkökenttään, sellasta perus traceria yms. Hiljalleen visuaalit muuttui kuitenkin jopa aika aggressiivisiksi ja mul tuli sellanen olo kuin todellisuutta revittäis riekaleiks. En meinannut saada enää kunnolla mitään selvää näkemästäni. Tässä vaiheessa mua alkoi vähän pelottaa, koska näin aggressiivisia visuaaleja en ollut ennen kokenut muusta kuin ehkä DMT:stä ja Salviasta (Salvian kanssa ei kyl voida puhua edes visuaaleista). DMT:n visuaalit oli paljon selkeempiä. Olin jotenki odottanu tält 4-hometilt sellast pientä väreilyy vaan näkökenttään niiku joltain 2c-jutuilta, mut jossain vaiheessa näin pelkkää fraktaalia.
Kämpässä oli muutamia muitakin ihmisiä, jotain kavereiden kavereita joita en tuntenut. Ihmettelin vaan välillä pääni sisällä että missä oon ja keitä täällä mun ympärillä on. Kävin vessassa ja matka tuntui hurjan pitkältä ja vaikealta, koska en nähnyt kunnolla eteeni visuaalien takia. Kun palasin sohvalle istumaan, en erottanut enää omaa kroppaani sohvasta, pöydästä, lattiasta... taustalla soiva psyke kuulosti ahdistavalta ja liian nopeatempoiselta, ihmiset puhui keskenään enkä jaksanut kuunnella kenenkään juttuja tai keskittyä niihin. Otin parit nokat svimbaakin siinä toivossa että ne veis terää tältä deeliltä, mut ei auttanut yhtään. Menin sit kaverin syliin makaamaan vähän hädissäni.
Siinä sit makasin ja laitoin silmät kii ja ajauduin sellaseen pyörteeseen. Aistien henkien läsnäolon. Mun oli lämmin ja hyvä olla. Henget/oma ääni sanoivat et "Heittäydy. Ei sulla oo mitään pelättävää, takaisin oot aina tullu kaikilta matkoilta." Ja mä päästin irti todellisuudesta josta olin yrittäny niin tiukasti pitää kiinni. Annoin mennä vaan. Ei ahdistanut enää yhtään. Tajusin et mul ei oikeesti ollu mitään pelättävää, pelkäsin vaan päästää irti. Pyörin sellasessa tunnelimaisessa lämpimässä spiraalissa jonka seinämiltä kuului taas "henkien" ääniä, tai oma ääni, mitä nyt ikinä olikaan. Tunsin kaverin lämmön ja siitä tuli tosi hyvä olo, sellanen että mua on aina tuettu ja tullaan aina tukemaan jos mulla on vaikeeta, niin ku nytkin aluks oli. Ja samalla mussa heräs halu tukea kaikkia muita ihmisiä jotka mun kanssa tätä elämää elää. Tukea, suojella, antaa niille eteenpäin sitä kaikkea hyvää mitä mä oon osakseni saanut.
Heittäytyminen tuntui hyvältä. Se et antoi vaan psykedelian viedä eikä yrittäny pitää kii, pääs kohtaamaan omat pelkonsa ja se oli tosi jees. Tätä heittäytymistä vois miettiä muutenkin kuin deelien kanssa, siis heittäytymistä kaikille uusille kokemuksille, esimerkiks matkustelu on ollu aina tosi lähellä mun sydäntä, vois tehdä jonkun fyysisen matkan tässä joskus, lähtee vaikka ruotsiin tai vaikka vaan pohjoisemmille paikkakunnille tapaamaan uusia ihmisiä. Se vois olla hienoa...
Jossain vaiheessa etsin käteeni kynän ja paperia ja aloin vaan piirtää. Ja piirsin. Ja piirsin. Ja piirsin. En oo koskaan ennen varmaan ollut näin uppoutuneena piirtämiseen. Mua harmitti ettei ollu muuta ku kuulakärkikynä ja tollanen revitty kirjekuori. Oon luvannut tehdä muutamat taulut kavereille, tänään olisin ollut todellakin oikeessa fiiliksessä väsäämään niitä. Tunsin taas pienen taiteilijasieluni heräävän, tuntui ihanalta piirtää ja antautua kuvioille ja antaa niitten virrata kädestään paperiin... Vaikka piirtämisen alkupuolella kyl näkyi fraktaaleja vielä niin huolella että ei meinannut saada paperista mitään selvää
Mut sit aloin piirtää niitä fraktaaleja sihen paperille... ja kakkee mitä näkyi siihen paperille, ja muutenkin tehdä viivoja niin kuin teki vaan mieli ja se tuntui tosi hyvältä. Ehkä inspiroivin deeli pitkään aikaan tää 4-ho-met.Ei siin. Sit tulikin loppuilta piirrettyä ja tsiigailtua kun kaverit otti happoo ja 2c-i:tä, vaihettiin musakin chill outin puolelle jossain vaihees mikä sopi oikein hyvin. Psyke ei ehkä ollu ihan sitä oikeeta musaa tähän alkumielentilaan, nyt jälkimeiningeissä menee taas vallan mainiosti
Suosittelen ehdottomasti jokaselle deelipäälle. Täytyy sanoa että ehdottomasti paras kokemus mitä itellä on ollut mistään tutkareista tähän mennessä. 2c-e 30mg annoksilla nokkiin kyl vei kans melkein yhtä syvälle tripille kuin tämä, mut ei ehkä kuitenkaan ihan ja tää 4-ho-met tuntu jotenki paljon luonnollisemmalta... Oon siis testannu 4-aco-dmt, 2c-c, 2c-i, 2c-d, 2c-e ja näiden joukosta 4-ho-met paras. Onhan noi fenyt vähän eri juttu tietysti kuin tryptamiinit et en tiiä voiko tutkarideelejä tälleenkään vertailla... Mut nii, en kyllä tiiä millon oisin viimeks ollu näin matkoilla
Happoo tullu vedeltyy täs 200ug pari kertaa viikos jne. mut en kyl tiiä sit oonko ees haposta ihan näin matkoilla ollu välttämät koskaan. Tai ehk oon, tyyliin ekal kerral. Vaikee sanoo, vähän erilainen kokemus kuitenkin kuin mihin tottunut tää 4-ho-met niin ehkä siksi tuntui voimakkaammalta Mut tosi luonnonläheinen olo kyl tuli tavallaa, eli siin mieles sienimäinen. Kaunist.
