Odottelin aamulla että tietäisin varmaksi et monelta porukat lähtee himasta kun en halunnu olla ihan hirveissä happonousuissa ennen ku mutsi lähtee duuniin (asun tosiaan äiskän luona vielä eikä hänellä ole minun touhuistani tietoa, en viitsi aiheuttaa turhaa murhetta hälle deelien käytöstäni kertomalla). Joten sokeria naamaan 9.20 aikaan (200mic). Hetki sokerin syömisestä äiti tuli sanomaan että pitää siirtää autoa kun likakaivo tyhjennetään et rekka mahtuu pihalle... mietin vaan päässäni et onneks ei vielä happo toimi, muahan ei hapoissa auton rattiin saa
Kymmenen maissa mutsi ja broidi oli jo lähteny.Keitin itselleni kupin teetä ja hörpiskelin sitä ja juttelin irkissä niitä näitä. Happo alko potkia pikkuhiljaa ja kohta olikin menoa.... tanssin tosi paljon ja piirtelin semmosta isompaa kuvaa (laitan ehkä joskus "submit yer art"-topiciin). Muistan istuneeni lattialla piirtämässä, nauraneeni sille miten pihalla olen ja jatkaneeni sit piirtämistä. Välillä kun katselin kynää niin käsissäni oli sateenkaarenvärisiä pisteitä, jotain hassuja visuaaleja siis, mutta muuten visuaaleiltaan trippi oli muuten melko mitäänsanomaton (mulla varmaan vähän toleranssia, yleensä 200micillä irtoo jo ihan kivasti visuaaleja).
Mietin siinä piirtäessäni, että mitä mä oikeastaan haen psykedeelien käytölläni. Miks mä vedän deelei? Mikä niis on se juttu? En tavoittele mitään suurta valaistumistakaan enää, joskus kuvittelin saavuttavani sen kiskomalla deelejä ja tajusin lopulta, että ei mun tarvii saavuttaa mitään sellasta, koska oon onnellinen ihan näin vaan, joten se ei ole enää mun tavoitteeni. En siis hae deeleistä mitään "suurempaa ymmärrystä" maailmankaikkeutta kohtaan, koska mielestäni olen sen jo saavuttanut jollain tasolla. Koen olevani aika rauhassa itseni ja maailman kanssa. Mulla siis ei oikeastaan ole pään sisällä enää mitään solmuja, joita yrittäisin deeleillä ratkoa.
Totesin että mähän oon TAITEILIJA! Mä oon niin selkeä taiteilijasielu! Mä rakastan piirtämistä, valokuvaamista, pianon soittamista, tanssimista, runojen kirjottamista.... aahhhh!!! Mä oon taiteilija. Mä haen inspiraatiota mun töihin psykedeeleistä. Sen takia mä käytän niitä. Sen takia mä käytän niitä reiveissä, sen takia kotona piirtäessä ym.... jos en pääse toteuttamaan itseäni deeleissä niin jotain puuttuu. Reiveissä on mulle toimiva set&setting siinä mielessä että voin tanssia, ja rakastan tanssimista. Toisaalta taas piirtäminen on mulle myös tosi tärkeä juttu, siihen uppoutuminen on hirmu antoisaa. Erityisen iloiseksi oon tullut kun jotkut ihmiset ovat heittäneet positiivisia kommentteja mun töistä, koska en varsinaisesti piirrä niitä lopputuloksen takia vaan siks että yksinkertasesti tykkään vaan piirtää... se on vaan ihanaa! Luovuus. Ahh!
Sit mietin suhdetta itseeni ja yksinäisyyteen, koska pitkästä aikaa trippailin yksin enkä reiveissä. Totesin että mä oon aivan hemmetin mahtava ihminen, pidän itestäni tosi paljon ja viihdyn omassa seurassani. Viihdyn toki muidenkin seurassa, mutta tänään nautin aivan erityisesti siitä että sain olla läsnä ITSENI kanssa, unohtaa muut ja keskittyä vain MINÄÄN. Sit tuli tietysti nää kaikki perus "elämä on ihanaa"-jutut. Siis, et maailma on oikeesti tosi mahtava paikka ja meitsi oon mahtava tyyppi, ei oo murheita eikä huolia, ei stressiä, ei mitään pahaa painamassa päätä... oon vaan ja elän ja nautin olostani. Kaikki on hyvin! Se on hieno oivallus. Ja mä oon todella onnellinen. Kyl mä sen tiedän ilman että psykedeelejäkään otan, silti deelit korostaa tietoisuutta omasta onnesta jotenkin entisestään. Mulla on myös tapahtunu menneisyydessä asioita jotka on ollut mulle tosi vaikeita, mutta mä koen päässeeni niistä yli niin hyvin kuin vaan yli voi päästä... tietysti jotkut jutut vieläkin vaivaa kun tulevat puheeksi, mut yleisesti ottaen ne ei vaikuta mun tänhetkiseen elämään tai siihen miten onnellinen oon. Ne ei siis oo mulle enää ongelma ja se on tosi jees.
Kävin metsässä istuskelemassa ja katselin luontoa ja mietin miten kaunista pihalla onkaan. Ihmettelin, että miksi niin harvoin nautin näin kauniista maailmasta, istun vaan jossain kavereiden paskasilla kämpillä kun voisin vaikka olla puistoissa ym. jossain ulkona! Maailma on niin kaunis ja ulkoilma on ihanan raikasta.
Istuskellessani kalliolla aloin miettiä omaa olotilaani ja totesin että oon "enemmän selvinpäin kuin mitä pitäisi olla". Olin siis kyllä suht. pihalla mutta oon ollut paljon diipimmilläkin tripeillä. Tuli sellainen olo että "tästä puuttuu jotain", eli kelasin hetken aikaa etten ole niin diipillä tripillä kuin olisin toivonut. Sit löin itseäni otsaan ja sanoin itelleni: "Ei tästä puutu mitään. Mistään ei ikinä puutu mitään! Jokainen hetki on täydellinen just sellasena kuin se on." Pitää vaan heittäytyä hetkeen ja nauttia eikä miettiä sitä et 'jotain puuttuu'. Sillä tavalla saa paljon enemmän irti!
Huomasin happopeakin kohdalla piirtäessäni että oman pään sisältö muistutti/kuulosti vähän samalta kuin silloin kun on jossain unen ja valveen rajatilassa. Oon siis vähän unitrippailijakin eli näen paljon lucid-unia ja tiedostan melko paljon niitä ajatuksia joita tulee unen ja valveen rajatilassa, saatan siis esimerkiksi kuulla jotain puhetta/kuvitella jotain tapahtumia tms. no okei, en ollut niin diipillä tripillä ettenkö olisi tajunnut että kyse oli ajatuksista, mutta tämä oli silti ihan jännä havainto että näillä tiloilla on jotain yhteistä.
Neljän aikaan lähdin pienen vaiheilun jälkeen valokuvaamaan kaveriani. Mutsikin tuli matkalla vastaan ja kysyi että miksen mene autolla, sanoin vaan että "tekee mieli kävellä ja emmä tarvii autoo ku mennään valokuvaa". Ei se onneksi kummempia kysellyt, vaikka tässä vaiheessa oli vielä pupillitkin aika lautasina
Hieno päivä oli kerrassaan! Mut tulin taas jälleen kerran siihen lopputulokseen et ainakaan hapolla ei oo mitään kovin valaisevia tajunnanmullistuksia mulle enää tarjolla, tuleehan sitä funtsittua kaikkea mut en koe olevani ainakaan tän tripin jälkeen paljoakaan viisaampi kuin olin jo ennen tätä trippiä. Hieno piirustus sen sijaan sai alkunsa
Täytyy ehkä koittaa nostaa dosea jos haluais jotain mullistavampaa tapahtuvan. Kivaa ja inspiroivaa tämä tosin on näinkin
irkkiquoteja (n. 3h 20min hapon syömisestä):
11:42 <wRRa> aaaaa
11:42 <wRRa> tajusin taas miten paljon tykkään itestäni
11:43 <powergrower>
)11:43 <wRRa> pitkästä aikaa tää trippi ei oo vaa sitä et "ollaa kuosit" jossai bileis
11:43 <wRRa> ihanaa
11:44 <wRRa> just tätä oon kaivannu
11:44 <powergrower> eli kerkiit ajatella lans
11:44 <wRRa> joo
11:44 <wRRa> onhan sitä sielläki kerenny funtsii kaikkee
11:44 <wRRa> mut ehkä vähä eri taval kuitenki
11:44 <wRRa> ja sit enemmän funtsii muit ihmisii/sosiaalisii juttui ku omaa päätä ja milt itest tuntuu
11:45 <wRRa> vaik tuleeha sitäki kyl mietittyy aina mut
11:45 <wRRa> ei nii paljoo