2C-E ja mm. kävelymatka yössä dexma-kissan johdattamana

[Baikonur]

Lähdettiin lonecellin kanssa käymään anarchyn luona, kun dexma oli menossa ja eräs toinen (jonka nimimerkkiä täällä en tiedä, ei taida ollakaan?) oli siellä jo. Ostettiin mukaan olutta ja lonkeroa matkan varrelta. Vähän aikaa paikalla oltuamme dexma tarjosi 2C-E:tä halukkaille. Otin, ja siitä matkasta tämä tarina kertookin. Nousussa kesti niin kauan, että pelkäsin, ettei aine vaikuttaisi ollenkaan (lääkitykseni takia, ainainen pelko). Toisaalta suunnilleen samaan aikaan se tapahtui kuin muillakin, ehkä vähän myöhemmin.

Ensimmäinen merkki, jonka huomasin, oli se, että keittiössä hella ja laatikosto hiljaa loittonivat toisistaan ja palasivat taas lähemmäs toisiaan. Ne ikäänkuin hengittivät. Muut puhuivat energian virtaamisesta, minä en harmikseni huomannut mitään sellaista. Kului aikaa, ja jwh:takin siinä poltettiin. Sitten huomasin, että kaikki alkoi mennä sumuiseksi, tavallaan pikselimäiseksi, mutta ei koko näkökentästä, vaan pelkästään keskivaiheilta ja epätasaisesti. Kysyin lonecellilta, että onko tämä normaalia, mutta hän käski olla kyselemättä sellaisia.

Kun alkoi kunnolla nousta, oli hieman kylmä ja tärisin. Liikkeet näyttivät hidastetuilta ja keittiössä jääkaappi piti hirvittävää meteliä. Ei silti pelottanut tai mitään. Oli ihan turvallinen olo siellä näiden ihmisten keskellä... Seksiä ja ruokaa rupesi kuitenkin tekemään mieli ja muutenkin pitää olla kohta lääkärissä, joten halusin lähteä kotiin. Lähdimmekin, sillä seurauksella, että pyörimme ensin sisäpihalla ja sitten jossain ympäristössä kauhuissamme, emmekä osanneet mennä kotiin. Normaatilassa olisimme varmasti osanneet, mutta silloin kaikki vaikutti niin käsittämättömältä. Pelkäsin, että herättäisimme liikaa huomiota ja soitin dexmalle. Dexma ja anarchy tulivat hakemaan meitä ulkoa ohjeitteni perusteella, ja menimme takaisin sisään.

Kesti vähän aikaa toipua järkytyksestä, ja lonecell oli ainakin aika ihmetilassa. Sovimme, että dexma "heittäisi meidät kotiin", eli kävelisi kanssamme kämpällemme. Tunnin verran vielä istuimme anarchyn luona, ja nautin kyllä ihan olostani. 2C-C:n kanssa oli sisäinen maailma ollut enemmän jotenkin muovautunut, tämän kanssa taas ulkoinen, kaikki hengitti ja näkyi sumuisemmin ja kun silmät laittoi kiinni, oli siellä varsinainen kaleidoskooppi.

Matka kotiin oli pelottava, siis todella pelottava. Ei kuitenkaan yhtä pelottava kuin aikaisemmin ulkona hortoilu, koska dexma oli mukana tuomassa turvaa. Itse pelkäsin kaikkia ihmisiä, ja erityisesti pelkäsin, että kohta tulevat poliisit jostain nurkan takaa. Pitkäkin matka oli. Huomasin siinä ajattelevani kaikenlaista hölmöä, esimerkiksi sitä, että välillä tosiaan dexma on se violetti kissa, joka johdattaa kaikkia yössä kulkevia huumehörhöjä...

Kotonakaan en päässyt kaikista peloista eroon. Kun olimme tulleet makuuhuoneeseen ja ovi oli kiinni, en meinannut uskaltaa mennä keittiöön syömään, vaikka oli nälkä. Pelkäsin, että äänet tai valot herättäisivät epäilyksiä, ja poliisit tulisivat, tai että ylipäätään joku tulisi. En tiedä mitä lonecell pelkäsi, mutta hänkin aika paljon. Varmaankin syömiseni jälkeen otimme bentsoja ja kävimme "nukkumaan". Juttelimme aika syvällisiä, kun lonecell pyysi minua kertaamaan perusasioita, kuten "Miksi olemme täällä?" "Keitä me olemme?" "Miksi me muutimme tänne?". Hienoa oli.

En ihan vielä rakastunut tähän aineeseen, mutta ihastus on pitkällä.