Kyseessä siis laput, joissa istuvan shivan kuva. Vahvuus kuulemma 300-400μg. Reissusta voi olla vähän vaikea saada kunnon stooria, kun muisti pätkii.
Lapun laitoin kaverini kanssa kielen alle noin kello kaksi päivällä. Pidin sitä siellä jopa vähän yli puoli tuntia ja nielaisin. Sen jälkeen mentiin kaverini kanssa läheiseen metsään hiisaamaan loput budit, mitä oli eilisestä jäänyt jäljelle (n. 0,4g). Hiisauksen yhteydessä kuunneltiin musiikkia, lähinnä Beatlesia ja Pink Floydia. Pajari alkoi vaikuttamaan saman tien, ja noin 15 minuutin kuluttua alkoi tuntumaan selvästi psykedeelisiä vaikutuksia. Tuntui myös pientä ahdistusta, mutta pilven tuoma hyvä olo onneksi voitti. Musiikin kuuntelu jatkui, ja pian alkoikin soimaan Lucy in the Sky with Diamonds. Tunne oli paras pitkään aikaan.
Sitten alkoivatkin visuaalit. Aluksi maailma vain aaltoili ja värit tulivat esiin. Sen jälkeen visuaalit vahvistuivat ja näin ensimmäisen kerran kunnolla ja selkeästi, kuinka mm. lehdissä pyöri spiraalisia kuvioita, kaverini ympärillä oli violetit taikasienen ääriviivat ja kaikki mihin katsoin vähänkin pidempään, tuntuivat sykkivän ja valuvan pois näkökentästäni. Yhdessä vaiheessa katsoin kännykkääni, näin sen kahtena ja tunsin kuinka kännykässäni neonvalot välkkyivät (todellisuudessa melkeinpä musta ruutu). Kännykkäni myös tuntui hetken sulavan käteeni. Nautin olostani, ja visuaalit olivat juuri sopivia, joita pystyi välillä kontrolloidakin. Näin kaverini naaman venyvän ihmeellisiin asentoihin ja kulmakarvat liikkuivat pitkin otsaa, tummentuivat ja vaalentuivat.
Aika, se tuntui kuluvan todella hitaasti. Pahin (paras) trippailu kesti noin kaksi tuntia, n. klo 15-17. Kaksi minuuttia tuntui kahdelta tunnilta, eli kaksi tuntia tuntui... noh, laskekaa itse. Lehtien sisälläkin näin elämää. Värit olivat kaikki kirkkaita, ja tulivat esiin joka puolelta. Tripin ollessa eniten päällä, en kyennyt kunnolliseen kommunikointiin, ihailin kaikkea ulkoista ja pään sisäistä toimintaa. Olin todella hitaan oloinen, kun multa meni melkein minuutti jokaisen lauseen ymmärtämiseen, mitä muut mulle sanoivat. Välillä ääni tuntui kaikuvan, enkä ole ikinä kokenut tuulta ja tihkusadetta niin mukavan virkistävänä, kuin se nyt oli. Pientä niskakramppia oli myös havaittavissa, mutta se nyt ei siinä tilassa juurikaan häirinnyt.
Sitten iski pienehköt laskut, kun pilven vaikutus lakkasi. Olo oli silti hyvin psykedeelinen, visuaalit puolestaan alkoivat heiketä. Koko päivän ajan luulin kännykkäni soivan, kuulin soittoäänen (Nokia Tune
Varmasti jäi vielä paljon poiskin, sillä muistini pätki koko kyseisen päivän ajan, enkä juurikaan tuntenut muistavan 15min takaisia asioita.
Kaiken kaikkiaan loistava kokemus, jota en kadu yhtään, suosittelen! Valmistautumatta kyseiseen päivään tilanne olisi tosin saattanut olla toisenlainenkin.