Tämä stoori on jaettu kolmeen osaan, tai kappaleeseen, koska mielestäni yksi pitkä tarina ei tekisi oikeutta kokonaisidealle. Olen 22v mies, painan 85 kg, muut tiedot ovat merkityksettömiä. Kellonajoilla merkityt pätkät ovat otteita trippilokista.
1. VALOA JA ENKELEITÄ
Tulen kotiin töistä ja lukitsen oven perässäni. Syön kevyesti, vaihdan vaatteeni ja alan valmistautua trippiin, jota olen suunnitellut jo viikon ajan. Erottelin deksmit pari päivää sitten käyttämällä trippipedian metodia ja homma onnistui, joten ennusmerkit ovat hyvät. Olen töissä ollut koko päivän omissa ajatuksissani, miettinyt teemoja ja mahdollisia päätöksiä tripin kannalta. Yksin vai kaksin? Valoa vai ei valoa? Lopulta päädyn trippailemaan yksin asunnollani ja pitämään jonkinlaista valoa aina päällä. Ja niinpä klo 19:25 matka alkoi. Juon loput 450mg erottelemastani DXM litkusta. Mainittakoon, että olin tässä vaiheessa ollut fluoksetiinikuurilla (20mg/päivä) useamman vuoden, joka vaikutti erityisesti kappaleen 3 tapahtumiin. En kuitenkaan kokenut, että sillä olisi mitään fataalia vaikutusta tässä vaiheessa.
Sitruunahapon makuinen, persikkamehuun sekoitettu litku ei ollut hirveän hyvää, ja koin lievää pahoinvointia. Se meni kuitenkin ohi. Kirjoitan trippilokiin seuraavaa:
Tässä vaiheessa loikoilin sängylläni ja ihmettelin, eikö DXM ala potkia koskaan. Aika tuntui hidastuvan. Jossakin klo 20:00 tienoilla eli noin puoli tuntia annoksen ottamisesta päätin kuitenkin käydä hetkeksi makaamaan sängylleni ja kiinnitin huomiota ikkunasta paistavaan aurinkoon. Aurinko paistaa suoraan sisään huoneeseen ja tuntuu että uppoan sen säteilevään valomäärään. Vaikka suljen silmäni, kaikki on valkeaa ja lämmintä. Tunne on todella hieno ja kurotan käsilläni aurinkoa kohti. Näissä tunnelmissa vietän noin 30 minuuttia. Tuntui että tässä tilassa voisi olla vaikka vuoden, vähän vaikea selittää sanoin19:57: Häiriöitä motoriikassa, outioja fiiliksiä. Kuulin linnun laulua mutten tiedä tulivatko ne nauhalta vai ulkoa. Pää tuntuu kevyeltä. Naamaa kuumottaa vähän. Olen siirtymässä jonnekin. Tunnen että minua vedetään millimetri kerrallaan kohti jotain. En tiedä mihin.
En muista tarkalleen mitä olen tarkoittanut ensimmäisellä lauseella. Ilmeisesti kuitenkin DXM alkoi nousemaan kunnolla, olihan ottamisesta ollut jo tunti. Loikoilin sängyssä, piirtelin laserpointterilla kattoon kuvioita (kaikki näytti siltä kuin olisi katsonut hitaalla valotusajalla kuvattua videota) ja kuuntelin musaa. Päätin laittaa soimaan Oceanlabin Sirens Of The Sea levyn. CD:n laittaminen pyörimään tuntui yllättävän vaikealta, ja päätinkin mennä takaisin sängylle loikoilemaan. Klo 21:21 olin kirjoittanut trippilokiin:20:29 Olen hidas ja olen nopea. Päässä tuntuu häröltä.
Muistaakseni tällä on jotakin tekemistä tuon Oceanlabin levyn kanssa. Hienoa se oli joka tapauksessa. Tuntui kuin olisi taivaassa ollut.21:21 ENKELEITÄ
Tuommoisia ihmeellisiä sensaatioita tuli pitkin iltaa. DXM jotenkin toi normaalit deja vu - fiilikset esiin ihan potenssiin kymmenellä. Naureskelin itsekseni ja hiivin ympäri huonetta. Päässä huimasi melkoisesti ja kun siihen yhdisti tuon visuaalisen "lag" efektin niin tulos oli että kokoajan piti ottaa tukea jostakin. Robowalkilla eteenpäin.21: 28 jostain syystä karpalolonkerosta tuklee mieleen eka kerta kun join viiniä
Jostain syystä vähän myöhemmin putosin sängylle ja tunsin siirtyväni jonnekin muualle. Vaikka fyysiesti olinkin paikalla. Luulen että tässä oli kyse eri plateauiden välisestä siirroksesta.
2. AIKALISÄ
Kun kirjoitin tuon, niin tuntui että kun painoin musiikkisoittimesta Pause niin mieleala lähti heti laskuun. Tämä tuntuu olevan meikäläiselle yleinen piirre trippaillessa. Sitten alkoi tehdä mieli tupakkaa, ja niinpä yritin kaivaa mp3-soitinta kaapista saadakseni jotain musaa matkalle alakertaan. En kuitenkaan onnistunut saamaan mp3-soitinta toimintakuntoon, ja niinpä laitoin vain ulkovaatteet päälle ja lähdin rohkeasti askeltamaan portaita alas. (Asun 3. kerroksessa). Portaikko tuntui jatkuvan ikuisuuteen mutta pääsin lopulta ulos.21:51 Heti kun musiikki katkeaa niin tila katkeaa... tietoisuus hä'viää tyhjyyteen.
Pistin tupakaksi ja katselin palavaa L&M:n mentolisavuketta ja se näytti kilometrin pituiselta. Päätin kuitenkin olla naureskelematta itsekseni. Roboilin hieman ympäriinsä pihalla, mutta ohi kulkeneet naapurit eivät siitä tuntuneet välittävän. Olihan kuitenkin lauantai-ilta
Päästyäni takaisin yläkertaan olo tuntui (väliaikaisesti) melko selvältä, ja päätin avata kaljan. Kuuntelin musiikkia ja nautin oloista. Yhtäkkiä tosin huomasin että jotain oli muuttunut. Sulkiessani silmäni sukelsin ihan toiseen maailmaan. Pelästyin ja avasin silmäni uudestaan. Olin hiukan yllättynyt tästä efektistä. Päätin käydä loikoilemaan sängylle ja ajattelemaan asioita. Otin myös viltin päälleni, koska minusta tuntui, että palelisin ilman. Tästä alkoikin kokonaan uusi episodi. DXM:n ottamisesta oli nyt kulunut 3 tuntia.
3. AIKAMATKAILUA & PANIIKKIA
Suljettuani silmäni tunsin että aikamatkailen. Olin mielessäni yhtäkkiä yläasteella koulun käytävällä käymässä läpi "kasteita", kouluun saapumiseen liittyviä rituaaleja 6. luokalta. Outoa. En ollut muistanut näin paljon yksityiskohtia selvinpäin. En pitänyt mielikuvasta ja päätin siirtyä jonnekin muualle. Päätin yrittää ajatella "haluan mennä jonnekin kivaan hetkeen" ja yhtäkkiä huomasin että olin ystävieni kanssa viettämässä juhannusta. Jotain tälläistä olin DXM:ltä odottanutkin, ja pystyin käymään läpi vanhoja muistoja todella helposti. Tuntui kuitenkin että katselin tapahtumia sivusta. Vähän aikaa tilannetta ihmeteltyäni päätin, että kokeilenpa fyysistä liikettä.
Säpsähdän "hereille". Olen maannut oikealla kyljelläni puolisen tuntia silmät kiinni. Kaikki pyörii. Tajuan että jotain on pielessä. Pulssini alkaa olla aika maksimissa. Hikoilen. Katson itseäni nopeasti peilistä ja pupillini ovat laajentuneet aivan järjettömän kokoisiksi. Korvissa tinnittää. Lisäksi lihakseni tuntuvat jäykiltä ja yhtäkkiä alan tajuta että kärsin lievästä serotoniinisyndroomasta. Olin nimittäin ottanut deksmiä 20mg/päivä fluoksetiinikuurin päälle, mutta koska pienemmillä annoksilla ei ollut tapahtunut mitään erikoista, olin tullut siihen tulokseen ettei siitä olisi haittaa. Toisin kävi.
Tuntui että kuolisin. Aloin kärsiä jonkinasteisia psykoosioireita, kaikki esineet huoneessani tuntuivat jotenkin vihamielisiltä ja kun niitä katsoi liian pitkään ne heräsivät eloon jonkinlaisina hirviöinä. Ehkä paras tapa selittää ko. fiilis on seuraava esimerkki: tuolin päällä on ruskea huppari. Katsottuani sitä n. 10 sekuntia se alkaa hengittää ja näyttää Fallout - pelien Deathclawilta, hirviöltä jolla on helvetinmoiset raatelukynnet. Minne tahansa katsonkin niin huonekalut muuttuvat liikkuviksi olioksi tai eläimiksi. Jotenkin onnistuin pysymään järjissäni kun tuijotin viereistä seinää ja pidin silmäni kiinni. (tosin tällöin näkyi melkoisia visuaaleja jotka eivät olleet ollenkaan rauhoittavia). Jossain vaiheessa tajusin että jotain on tehtävä, marssin lääkekaapilleni ja nappasin 100mg ketiapiinia, joita minulle oli aiemmin määrätty unettomuuteen. Bentsodiatsepiinejä minulla ei ollut. Noin tunti tärinää lisää ja nukahdin sänkyyni.
Aamulla heräsin hieman pahoinvoivana, pupillit olivat edelleen laajentuneet ja päänsärkyä esiintyi. Mutta olin muuten kunnossa.
YHTEENVETO:
Trippi olisi ollut onnistunut, jos en olisi ollut SSRI-kuurilla samaan aikaan. Tiesin kyllä riskeistä etukäteen, mutta päätin yrittää silti. Olkoon tämä varoituksena muille. Erotteluprosessi on todella helppo, kunhan jaksaa keskittyä noin 30 minuuttia kerrallaan ja varata kaikki välineet etukäteen. Joku ehdotti irkissä että olisin voinut kuvitella paniikissa nuo lihasjäykkyydet, jne. oireet jotka olisivat serotoniinisyndroomalle hyvin spesifisiä, mutta onko tästä ideoita? Valitan jos teksti on epäjohdonmukainen, mutta se on kirjoitettu kolmessa osassa noin viikon aikajaksolla, kun olen sulatellut ja muistellut tapahtumia. Yksi asia on ainakin varma, seuraava trippi tulee olemaan vähintään 1kk sen jälkeen kun en enää syö fluoksetiinia, 600mg ja trippivahdin kanssa.
