Dimitri ja Nexus ensimmäisellä ehtoollisella (DMT, 2C-B)

[frapathea]

Haluaisin kertoa teille, kyllä, mutta pystynkö millään kuvailemaan.. Olen koettanut, mutta en oikein itsekään tiedä, mitä on meneillään..

Vajaa viikko sitten, minun armas ystäväni päätyi kotiini vierailemaan pyynnöstäni. Asetuimme hiljalleen polttelemaan pilvisätkää. Tätä olin osannut odottaa, poltammehan pilveä tuon tuosta. Mutta en kuollaksenikaan – tällä kertaa lähestulkoon kirjaimellisesti, mistä kerron myöhemmin – osannut odottaa, että vajaan tunnin kuluttua ystäväni pyörittelisi sytytintä hehkulampun alla, minun samalla seuratessa ensimmäisen DMT-kokemukseni höyrystymistä sen sisällä.

Minua pelotti, ja jännitti. Aivan saatanasti. Olin odottanut tätä niin kovalla innolla, enkä uskonut sen osuvan kohdalleni vielä aikoihin. Ja se kaikki ylistys.. Se sai minut jännittämään lihaksistoni, aivan kauttaaltaan.. Sulkijalihaksista otsaryppyihin saakka, minä olin suorastaan kangistunut, kun toverini ojensi vaporisaattorin huulilleni, ja en minä osannut aavistaakaan, millaisella voimalla höyry iskeytyisi minuun.. En saanut varmasti puoliakaan itseeni, osa singahti nopeudessaan ohi suun alta aikayksikön. Pidätin keuhkoissani sitä osaa, joka sinne oli päätynyt.

Sydämen tykytys soi korvissa tyktyktyktyk. Naurattaa, hhahah. Hihihihih. Aaahahaha.
Kingston Wallin Real Live Thing kelautuu mun ajatusteni mukaan. Skriiks, skriiks, mä kelailen sitä eestaas, eestaas, nopeutan, hidastan, pätkii, pätkii, nostan pään, vaikutus tuntuu hälvenneen, ennenkuin alkoikaan.
Siinäkö se nyt oli, hä.
Kaiken hehkutuksen jälkeen, ei vittu. Eihän se tuntunut miltään.
Vittu mä oon kova jätkä, mä taidan olla asian ytimes, jos ei Dimitrilläkään ole kerrottavaa. Just joo joo, ei vittu. Tylsää.

Otimme molemmat kymmenisen(?!) milligrammaa 2C-B:tä oraalisesti, ja kävimme lattialle istumaan, ja siinä lekotellessa, sain toistamiseen seurata, kuinka se.. Lampunhenki.. Ja niin se syöksähtää kurkkuuni, hiukan hän vain liekein sitä hieroi.

Saatan kaatuu.
No mitä vittuu, en mä kaadu.
No ei vittu, varmaan tuntuu autuaammalt jos vaan kaadun.
Kaadun.
Kaadun selälleni, ihan vapaaehtoisesti, heittäydyn siihen liikkeeseen, mihin usva mua nykii.
Selän iskeytyessä lampaantaljalle iskeytyy silmiin puolestaan kerrassaan kummallinen kaleidoskooppikarkelo.
Istumaan noustessa avaan silmäni, ja ne lukkiutuvat ensimmäiseen näkemääni asiaan, mikä nyt sattuu olemaan lattia. Ja ei luoja, kun on muuten kaunis lattia. Jokainen kuvio, jokaisen kuvion täysi merkityksettömyys, merkityksetön, ääretön kauneus eeeei jumavitunlauta.
Pitkään aivan hiljaa katson.

Pitkän aivan hiljaisen katsomisen jossain vaiheessa vaihduttua vähemmän hiljaiseen ja vähemmän katsomiseen jätän ystäväni lattialle ihmettelemään ja siirryn säälittävän pieneen suihkualtaaseeni, jota itse kylpyammeeksi kutsun, kylpemään.
Altaan täyttyessä kuihtuu koko maailma kasaan. Altaan seinämillä kimmeltävät pisarat muistuttavat lähinnä oksettavaa liejua, limaista hikeä, jota kaikki puskee itsestään. Puskee puskemistaan, puskee minkä ehtii. Mua oksettaa. Kaikki kuolee. Kaikki kuoleeeeee. Kusen ammeeseen. Kaikki mätänee. Kusi jää mun puolilootusasennossa olevien jalkojen suojiin, se ei leviä, se ei liukene, vaan se tuijottaa mun jalkojen välistä iljettävästi, pysyen keltaisen ällötyspilven muodossaan. Nousen ylös, kusi ja vesi sekoittuu, ja mä kylven siinä, istun ja haistan kusen ja haistelen kusta ja haisen kuselta ja olen l i k a i n e n ja oksettava. Vedän tulpan pois, kusi valuu pois, lika valuu pois, oksennus valuu pois. Täytän ammeen puhtaalla vedellä ja pesen pissan tuoksun itsestäni.

Kaiken uudispuhtauteni keskellä peiliin vilkaiseminen nosti kuitenkin todellisen huolen pintaan. Mun sydän tykytti normaaliakin lujempaa ja väkivaltaisemmin. Se näkyi mun kylkiluiden alta, ja mun vartaloon oli ilmestynyt neonpinkkejä nokkosihottumaraitoja. Mitä, mitä mulle tapahtuu, apua.
Mä en tiedä, kuinka iso osa tästä on mun omaa psyykkailuu, voinks mä kuolla tähän? Ei vittu, mä saatan kuolla tähän.
Mutta ystävä käy mun kanssani makuulle, ja pitää mua kädestä.
Ja niin se vaan sanoo, että no, antaa mennä sitten vaan.
Helvetillinen bodyload. Keho on ihan vitullisessa krampissa.
Ja sit mä vaan rentoutan sen. Aivan kokonaan kauttaaltaan menen veltoks.

Valomyrsky.

Ahdas, kostea käytävä, valomyrsky. Ilma pureutuu mun iholle.
Mä synnyin ennen kuin ehdin kuollakaan.
Mä selvisin.
Aaaaaaaa.
Tässä mä.
Näkökenttä hohkaa vaaleanpunaisena. Aika nopeasti vajoan takaisin.
Vaaleanpunaiseen. Vaaleanpunaiseen silkkiin. Ja sieltä silkistä, sieltä kaivautuu esiin se, se se sesese se, joka tappoi mut.
Ihan saatanan ruma, irvileukainen, mätä demoni.
Ja mä tapan sen. Mä vaan tapan sen.

Mä tapoin mun demonin.
Ja mä seison hurmeisella taistelukentällä. Yltäpäältä veressä.
Ja kymmenen miljoonaa toinen toistaan rumempaa demonia katsoo mun silmiin sisälle.
MITÄ VITTUA MÄ TÄSSÄ SEISON
MITÄ VITTUA
MÄ OLEN SE DEMONI
..
Herätys.

Kävelin viereiseen huoneeseen, löytääkseni ystäväni, taasen hehkulamppu käsissään. Ja ojensi sen mulle. Vapiseviin käsiini laski. Pyörii, pyörii, syöksyy taas kerran, sisuksiini.
Aaah.
Mä olen tässä.
Just tässä.
En edellises nanosekunnis, vaan tässä.
Tässä mun kehossani.

Mä olen fyysisessä muodossa ilmenevä olento. Mulla on silmät, jotka tunnistaa pintoja ja värejä, näköhermon kautta aivoon lähettää ja mä luon siitä k o k e m u k s e n mun korvat imee ilman värähtelyä itseensä ja sit mä kuulen
ja voi vittu mut on päällystetty nahalla, joka

tuntee

ja mun ruumiini
ja mun mieleni
niiden välissä on hermosto.

Voi mitä kaikkea mä voisinkaan tehdä sillä!
Voi mitä kaikkea mä voisinkaan tehdä sille..!!

Manala laskeutuu mun pikku kaksiooni. Ja mä olen itse Saatana.
Siinäniin.
Mä voisin tuhota kaiken.
Mä voisin tuhota tämän koko vitun universumin. Ovi auki ja pää edellä parvekkeelta vaan. Siinä se menis, katoais kuin tuhka tuuleen.
Ei sitä ole jos mä en ole kokemassa sen olemassaoloa.
Mun kasvoillani tanssii verinen sadomasokistinen orgia, ja sillä hetkellä mä singahdan taivaalliseen autuuteen, jumalallisten orgasmien värähdellessä läpi mun koko olemiseni, mä ymmärrän viimein:
Ei tää ole loppumassa koskaan, palaat vaan aina alkuun.
Sama juttu toistuu, kunnes sä huomaat,
ETTÄ TAIVAS ON TÄÄLLÄ
JA SE ON KOKO AJAN OLLUT
JA SE TULEE AINA OLEMAAN
JA ME EI VAAN VITTU HUOMATA SITÄ
KOSKA ME EI NÄHDÄ METSÄÄ PUILTA
Me ei nähdä taivasta helvetiltä.

Mä olen nähnyt kaiken, totesin itselleni.
Että mä olisin jumala, ei saatana soikoon.
Ja lämmitin lamppua vielä kerran, itsevarmana, ja ahnaasti, imin sen lämmön ja ihmeellisen huumaavan maun..
Mut Dimitri on metka tyyppi. Se ei aikonut päästää mua helpolla.
Sillä sekunnilla nimittäin mun ystäväni otsasta avautuu portti äärettömään kaleidoskooppimaailmaan.
Mä näen kuinka ilma liikkuu mun käsieni voimasta. Grafiikat kymmenmiljoonakertaistuvat. Jokainen molekyyli, ja atomin puolikaskin erottuu.
Ja siel atomissa näkyy koko universumi.
Luuletko nähnees kaiken?
Täältä pesee äärettömyyksiin.
Tule vaan aina suinkin niin pitkälle kuin uskallat.
Ja sit viel yks askel siitä eteenpäin.

Ja taivas, mun piskuisessa olohuoneessani, täyttyy purppuraisista holvikaarista, hengistä, hengestä, kaikki värisee yhteisessä orgasmissa ja mä heittäydyn siihen mukaan.

Loppuyön sormeilin hermostoani sisältä käsin.
On tuottanut tulosta, sen voin sanoa.

[sxoxyvg]

Vau. Jea. <3. Ei muuta.

[frapathea]

Itkettää lukee tätä (jo nyt ja vieläkin).

Kirjoitan tätäkin viestii muuten jostain taivaan lähimailt.

[tRip]

valaseva kertomus.. hämmentäväkin.
DMT is like deep meditation, and imaginary is just here.. watch. wish you were Here. Around Us, and Them.
Any Colour youl like;-