en todellakaan tiennyt minne tämä tulisi laittaa)(Olen mies, ja painan sen 55kg, jos sillä mitään merkitystä on tässä tarinassa...)
Oli torstai, kello oli melkein kuuden paikkeilla. 1,5 litran limsapullo oli täynnä vettä ja pohjassa reikä ja alumiinifoliosta tekemään pesäkkeeseen ladattuna noin 0.3 grammaa puhdasta Himalayan Gold -lajikkeen kukkaa. Henkilö jolta olin kukat ostanut sanoi että tämä lajike olisi vähän psykedeelisempi kuin muut. Olin muutama viikko sitten polttanut samaa lajiketta ja vaikutukset olivat aika laimeat, joten en uskonut tämänkään kerran olevan mitenkään ihmeellinen. Hyvä ystäväni Inkeri (nimi muutettu) oli tullut meille keskellä viikkoa yökylään. Hän sytytti pitkän kynttilän. Päästin veden valumaan ja Inkeri tuikkasi palavan kynttilän pesäkkeeseen. Veden valuessa pullo alkoi täyttyi tiheällä savulla.
Vesi oli melkein lopussa. Inkeri sammutti kynttilän ja otti pesäkkeen pois pullonsuulta. Vedin pitkän hitin. Tunsin heti etten pystyisi pitämään savua pitkään keuhkoissani. Kurkkuani poltteli ja yskitti ihan tajuttomasti. Pystyin pitämään savua kummiskin jonkun aikaa sisälläni. Yritin juoda tämän päälle vettä mutta yskimisestä ei meinannut tulla loppua. Tarjosin Inkerille pulloa mutta hän ei oikein lämmennyt tekemisilleni. Joten vähän ajan päästä yskiminen väheni ja otin toisen hitin.
Pullo oli tyhjä, ja nousin pystyyn. Kukka olikin alkanut päristä tosi kovaa ja en meinnannut pysyä pystyssä. Ihan kuin olisi ollut vitunmoisessa kännissä! Näkökenttä hyppi,väpätti ja näin ”kohinaa”. Pääni oli ihan pöhössä ja näin todella pieniä visualeja lattiassa.
Inkeri oli mennyt katsomaan tv:tä ja lysähdin hänen viereen sohvalle. Suljin silmäni ja näin ihmeellisiä visuaaleja. Näin mustan, kaksiulotteisen suomukon (Vähän kuin olisin katsellut kalansuomuja). Tämä suomukko aaltoili, sykki, liikkui ja kuulin päässäni jonkinlaista hurinaa. Tulkitsin tämän visuaalien tuottamaksi ääneksi.
Avasin silmäni ja yritin katsoa telkkaria. Sitä katsellessani kuulin ihmeellisiä epämääräisiä ääni. Kopsahduksia, musiikkia, puhetta, mutta tiesin näiden olevan vain harhaa. Katsoin Inkeriä vieressäni ja hän alkoi höpistä minulle jotain. En oikein muista mitä hän sanoi, mutta kaikki oli yhtä mössä. En saanut sanoista mitään selvää. Jotkut sanat jäivät kokonaan pois ja jotkut sanat tulivat ihan väärässä järjestyksessä korviini. Tyydyin vain sanomaan ”joo, niin, tä”
Kaivoimme välillä läksykirjat esille. Järki ei juossut, kirjoittamisesta ei tullut mitään ja kädet ja jalat kaiken lisäksi nykivät ihmeellisesti.
Kaikki tämä loppui noin puolessatoista tunnissa, mutta pää oli aika pyörällä koko loppuillan ja näin kohinaa. Näin myös lattiassa pieniä visuaaleja kolme päivää tämän jälkeenkin. (En tiedä onko tämä normaalia, mutta kun otan silokkeja saatan nähdä lattiassa visuaaleja jopa yli viikon...)
Kokemus oli todella kiinnostava ja mukava.
