Ensimmäinen bad trip

[mussunaattori]

Koinpa elämäni ensimmäisen dxm "bad tripin". Eli siis, oon 20-30 kolmannen plateaun deksmitrippiä ottanu ja kaikki ovat olleet pelkästään positiivisia kokemuksia. Tällä kertaa kuitenkin jokin meni pieleen. Jo ennen deksmin juomista oli epäröivä olo, sillä aikaisemmasta tripistä oli vain muutama päivä aikaa. Puolväkisin heitin ne erotellut litkut kurkkuun (perus 600mg), kun en viittinyt jättää niitä pitemmäks aikaa seisomaan. Melko tyhmää. Oon aikaisemminkin ollut samanlaisella asenteella liikkeellä ja siitä huolimatta kaikki on menny kivasti.

Nousut alkoivat tapansa mukaan hieman epämiellyttävinä, joten menin sänkyyn kuuntelemaan musiikkia silmät kiinni. Tavallisesti tässä vaiheessa olisin uppoutunut musiikkiin ja seurannut visuaaleja. Syystä tai toisesta en tällä kertaa nähnyt visuaaleja ja musiikki tuntui epämiellyttävältä/oksettavalta kuunnella. Suljin musiikin ja kaikki mitä näin tai tunsin oli vain nousuista johtuva "taustakohina". Joo, mä koen deksminousut kohinana.

Mulla oli tässä vaiheessa vielä tavallinen lämmin deksmikäs olo. Sitten, ekaa kertaa deksmitripillä ikinä, mulle alkoi tulla kylmä. Tietysti säikähdin tätä ja tunsin kuinka ruumiinlämpöni alkoi pomppia ylös ja alas (tuskin oikeasti, mutta tunsin näin). Jonkin aikaa taistelin tätä vastaan ja yritin saada lämmön vaihtelun loppumaan, mutta pian olinkin jo täynnä pelkoa sekä ahdistusta. Luovutin. Tunsin vajoavani jonkinlaiseen kuoppaan, mulle tuli helvetin kylmä sekä kaikki silmissäni muuttui täysin mustaksi ja pimeäksi. Näkökentän keskelle jäi kuitenkin muutamia keltaisia pisteitä. Nämä pisteet koin "DXM-hengen" silmiksi, jotka tuijottivat suoraan minuun. Joka ruumiinosani tuntui jääkylmältä ja tunsin kuinka mätänin sisältäpäin. Yksinkertaisesti tuntui siltä, että jotain mun sisällä on todella pahasti pielessä. Ajattelin että tältä varmaan tuntuu kuolla.

Nousin sängystä ja kävelin vessaan oksentamaan. En nausean takia, mutta oksentaminen vain sattui tulemaan ensiksi mieleen. Mitään en saanut ulos, mutta olo onneksi parani huomattavasti. Palasin sänkyyn ämpärin kanssa. Visuaaleja ei edelleenkään näkynyt ja odottelin vain tripin loppumista. Välillä tunsin kuinka mulle alkoi taas tulla sama kylmä ja kamala olo. Olotila aaltoili loppu tripin ihan jeesin ja tämän kylmän olon välillä. Tripin lopuilla aloin jo jotenkin pitää tästä kylmästä ja ahdistuksesta. Ainakin jotain vaihtelua tavalliseen deksmitrippiin.

Jatkossa taidan erotella vain sen 600mg kerralla niin ei tarvitse väkisin parina iltana peräkkäin tripata. Varmaan vois muutenkin siirtyä noihin terveellisempiin tryptamiineihin. Mutta joo, näin jälkeenpäin hyvä olo kun kerrankin sai kokea eläimellistä pelkoa. Ei noi kauhuleffat oikein pure, niin näin sitten.

[peltsi]

Mulla jäi viimeeks deksmiä yli ja pistin ne jostain syystä pakstimeen ja muutaman viikon jälkeen vedin ne ihan huvikseen..toimi yhtä hyvin ku just eroteltuna vaikka oli ollut pakastimessa monta viikkoa. En sit tiedä vaik pakkasessa säilyis paremmin.

Lähes aina "paha trippi" alkaa sillä et laittaa jotain oloa vastaan ja siitä syystä rupee kuumottelemaan. Eli saattais tollasessa tilanteessa vaan yrittää mennä mukana ja repiä siitäkin jotain kivaa irti ni saattais kääntyä hyväks mutu

[Aukikco]

Siis mikä tässä tripissä oli "bad"?

[mussunaattori]

Siis mikä tässä tripissä oli "bad"?

Ahdistusta, kuolemanpelkoa ja ylipäätään sitä tunnetta että homma lähtee käsistä. Mun mielestä aika tyypillinen "paha" trippi, muttei nyt kuitenkaan sieltä pahimmasta päästä. Jälkeenpäin pidän kokemusta ihan positiivisena pelon ja kauhun tunteista huolimatta, niin empä tiedä voiko puhua pahasta tripistä.

[peltsi]

Siis mikä tässä tripissä oli "bad"?

Ahdistusta, kuolemanpelkoa ja ylipäätään sitä tunnetta että homma lähtee käsistä. Mun mielestä aika tyypillinen "paha" trippi, muttei nyt kuitenkaan sieltä pahimmasta päästä. Jälkeenpäin pidän kokemusta ihan positiivisena pelon ja kauhun tunteista huolimatta, niin empä tiedä voiko puhua pahasta tripistä.

Jokaiseen oikeaan trippiin kuuluu ahdistustakin yleensä :coool:

[Aukikco]

Ahdistusta, kuolemanpelkoa ja ylipäätään sitä tunnetta että homma lähtee käsistä. Mun mielestä aika tyypillinen "paha" trippi, muttei nyt kuitenkaan sieltä pahimmasta päästä. Jälkeenpäin pidän kokemusta ihan positiivisena pelon ja kauhun tunteista huolimatta, niin empä tiedä voiko puhua pahasta tripistä.

Niin. Emmä elämääkään sanois "pahaksi tripiksi" vain siksi että osa siitä on sisältänyt vitullista kärsimystä. Kuuluu asiaan, opettaa, kasvattaa.

Ehkä käyttäisin ilmaisua "paha/huono trippi" jos matkaaja ei oikeasti osais yhtään ottaa niitä rankkoja juttuja vastaan ja hajoais tripistä ihan totaalisesti tosi pitkäksi ajaksi, ehkä jopa pysyvästi. Tällainenkin on varmaankin mahdollista. Mutta se kertonee siitä, ettei ole ollut etukäteen tarpeeksi tietoa siitä, mitä on odotettavissa.

Tekee mieli ottaa rautalankarulla käteen ja vääntää siitä ihan vitun selkeä viesti kaikille jotka ikinä harkitsee trippaamista: PSYKEDELIA ON AJOITTAIN IHAN VITUN RANKKAA PUHAA. VARAUDU SIIHEN ETTÄ TULET HETKITTÄIN MENEMÄÄN PASKAKSI, JA YMMÄRRÄ SEN OLEVAN TARPEELLISTA.

[Poppy]

Ehkä käyttäisin ilmaisua "paha/huono trippi" jos matkaaja ei oikeasti osais yhtään ottaa niitä rankkoja juttuja vastaan ja hajoais tripistä ihan totaalisesti tosi pitkäksi ajaksi, ehkä jopa pysyvästi. Tällainenkin on varmaankin mahdollista. Mutta se kertonee siitä, ettei ole ollut etukäteen tarpeeksi tietoa siitä, mitä on odotettavissa.

Sori kun hieman kärjistän, mutta siis totaalinen vitun kärsimys on vasta sitä kunnon kärsimystä? Kaikki opettaa? Nyt kärjistän vielä enemmän. Suonette kaikki anteeksi, mutta olemassa olevan illuusioni perusteella nautin itseni kiduttamisesta. Jos se ei ollutkaan kivaa, vaikka kuvittelin itseni kiduttamisen olevan kivaa, olenko nyt kompastunut suuremman tietoisuuden edessä rähmälleni, juuri kun luulin päässeeni lähelle sitä totaalista valaistumista?

Mitä yritän sanoa on se, että kenenkään on täällä turha jeesustella siitä mikä on toiselle kova koettelemus saikedeelejen kohdalla ja toiselle ei. Toisille Daturan kiskominen kuulostaa houkuttelevalta, toiselle ei. Toiset siitä jopa nauttii toisille savut on liikaa... Ota näistä nyt selvää.

E: "ettei ole ollut etukäteen tarpeeksi tietoa siitä, mitä on odotettavissa" Olen huomaavinani paradoksin tässä ja yleisestä käsityksestä tajuntaan vaikuttavissa huumausaineissa, mutta voihan olla että ylireagoin.

[Aukikco]

Poppy, musta sä teit aika erikoisia oletuksia mun postistani.

[sakustar]

Koinpa elämäni ensimmäisen dxm "bad tripin". Eli siis, oon 20-30 kolmannen plateaun deksmitrippiä ottanu ja kaikki ovat olleet pelkästään positiivisia kokemuksia. Tällä kertaa kuitenkin jokin meni pieleen. Jo ennen deksmin juomista oli epäröivä olo, sillä aikaisemmasta tripistä oli vain muutama päivä aikaa. Puolväkisin heitin ne erotellut litkut kurkkuun (perus 600mg), kun en viittinyt jättää niitä pitemmäks aikaa seisomaan. Melko tyhmää. Oon aikaisemminkin ollut samanlaisella asenteella liikkeellä ja siitä huolimatta kaikki on menny kivasti.

Nousut alkoivat tapansa mukaan hieman epämiellyttävinä, joten menin sänkyyn kuuntelemaan musiikkia silmät kiinni. Tavallisesti tässä vaiheessa olisin uppoutunut musiikkiin ja seurannut visuaaleja. Syystä tai toisesta en tällä kertaa nähnyt visuaaleja ja musiikki tuntui epämiellyttävältä/oksettavalta kuunnella. Suljin musiikin ja kaikki mitä näin tai tunsin oli vain nousuista johtuva "taustakohina". Joo, mä koen deksminousut kohinana.

Mulla oli tässä vaiheessa vielä tavallinen lämmin deksmikäs olo. Sitten, ekaa kertaa deksmitripillä ikinä, mulle alkoi tulla kylmä. Tietysti säikähdin tätä ja tunsin kuinka ruumiinlämpöni alkoi pomppia ylös ja alas (tuskin oikeasti, mutta tunsin näin). Jonkin aikaa taistelin tätä vastaan ja yritin saada lämmön vaihtelun loppumaan, mutta pian olinkin jo täynnä pelkoa sekä ahdistusta. Luovutin. Tunsin vajoavani jonkinlaiseen kuoppaan, mulle tuli helvetin kylmä sekä kaikki silmissäni muuttui täysin mustaksi ja pimeäksi. Näkökentän keskelle jäi kuitenkin muutamia keltaisia pisteitä. Nämä pisteet koin "DXM-hengen" silmiksi, jotka tuijottivat suoraan minuun. Joka ruumiinosani tuntui jääkylmältä ja tunsin kuinka mätänin sisältäpäin. Yksinkertaisesti tuntui siltä, että jotain mun sisällä on todella pahasti pielessä. Ajattelin että tältä varmaan tuntuu kuolla.

Nousin sängystä ja kävelin vessaan oksentamaan. En nausean takia, mutta oksentaminen vain sattui tulemaan ensiksi mieleen. Mitään en saanut ulos, mutta olo onneksi parani huomattavasti. Palasin sänkyyn ämpärin kanssa. Visuaaleja ei edelleenkään näkynyt ja odottelin vain tripin loppumista. Välillä tunsin kuinka mulle alkoi taas tulla sama kylmä ja kamala olo. Olotila aaltoili loppu tripin ihan jeesin ja tämän kylmän olon välillä. Tripin lopuilla aloin jo jotenkin pitää tästä kylmästä ja ahdistuksesta. Ainakin jotain vaihtelua tavalliseen deksmitrippiin.

Jatkossa taidan erotella vain sen 600mg kerralla niin ei tarvitse väkisin parina iltana peräkkäin tripata. Varmaan vois muutenkin siirtyä noihin terveellisempiin tryptamiineihin. Mutta joo, näin jälkeenpäin hyvä olo kun kerrankin sai kokea eläimellistä pelkoa. Ei noi kauhuleffat oikein pure, niin näin sitten.

Hölmö, pääsit tapaaman Korkeinta Olentoa etkä edes jutellut tai katsonut lähempää! Toista tilaisuutta ei ehkä enää tule.. Ellet sitten pysty todistamaan Hänelle arvoasi! (Itsehän aloin kuulla ääniä ja pystyä juttelemaan jonkun kanssa vastaavan kokemuksen jälkeisinä kertoina, ehkä näin käy sinullekin ) Toisaalta saattaa olla että pelkkä läsnäolo riitti ja nyt sinut on "huomattu"

[Poppy]

Poppy, musta sä teit aika erikoisia oletuksia mun postistani.

Ehkä mä käsitin viestin väärin. Olin vain aistivinani postauksessasi sellaista 'pykedeeli-elitismiä', joka ärsyttää itseäni suunnattomasti. Sen takia avautuminen.

[Aukikco]

~~~