I feel shpongled...

[teknopaavi]

Nyt kun alotan kirjottamaan tätä, kello on 21:30 ja viereisellä pöydällä valmistuu 1200mg dekstrometorfaania. Oon yksin. Tänä iltana on nautittu kaks olutta (molemmat 0,5l) sekä 1mg Sirdalud ränniin. Ja puolikas pakastepizza. Taustalla soi Toolin Lateralus, dexmi on valmista 10min päästä. Alkoholi vaikuttaa rentouttavasti ja sirkka aiheuttaa pientä pyörimistä päässä. Tarkoituksena on nauttia vähintään 600mg dexmiä kymmeneen mennessä, myöhemmin ehkä lisää... fiiliksen mukaan. Saatan kohta riipasta toisen puolikkaan sirkasta nokkaan, mut katotaan miten homma etenee. Raportoin lisää myöhemmin. Nyt teen erottelun valmiiks...

[teknopaavi]

Huoooooohohohohoaahahaa,. 23:15 homma toimii. Eli kaks kolmasosaa dexmeistä mennyt kahdesssa erässä, yks rööki, 1mg sirkkaa nenuun. Näillä mennään. 35007 eli LOOSE pauhaa taustalla ja nousu on mukavaa. Oli kivaa katella 8. kerroksen partsilta maisemia. pimeetä ja sumua ja itä-helsingin valoja. ankeeta. mut ihan jees en tiiä. kivaa tää tuttu stroboilu mitä tulee dexmistä. näkökenttä välkkyy 8Hz taajuudella (samalla kuin aivosähkökäyrän theta-aalto). vähä tracereita ja 3d-musiikkia ja pehmeyttä. vaikee kirjottaa... tuntuu et ois hattu päässä. tekee mieli kaivaa nenää.

[teknopaavi]

jooooh. meni sitten koko 1200mg:n satsi perjantain ja lauantain välisenä yönä. Outoa et mulla on mennyt noin kauan aikaa kirjottaa edelliset viestit... ilmeisesti oon unohtanut postata ne heti ja jäänyt nettiin säätämään, tai jotain. Ei voi mennä yli tuntia tollasen viestin kirjoittamiseen. hah. anyway.

Eli nyt on siis sunnuntai aamu, wtf!? vieläkin pyörii päässä ja tärisyttää. takana on 1,5 vuorokautta katatonista epätoivoa. Miten voi olla mahdollista mennä noin sekasin.. Unohdin muuten mainita että otin perjantaina pohjalle reilu pari desiä greippimehutiivistettä. Joo, siis puolenyön aikoihin perjantaina muistan ihmetelleeni kun ei oikein toimi. Jälkeen päin ajatellen kyllähän se toimi jo ihan täysillä siinä vaiheesssa, ainoo oli et ei jotenkin pystynyt keskittymään siihen itse trippiin, et ulkomaailma tuli liikaa läpi ja häiritsi koko ajan. Tulkitsin sen ilmeisesti niin että tarvii vetää lisää. virhe.

Kahden aikoihin makasin sängyllä kuulokkeet korvilla (muistaakseni Gong soi ainakin jossain vaieessa) ja tunsin miten yksi taso toisensa jälkeen tulee vastaan ja pyyhkii aaltona mun yli. Lopulta tulee sellanen aivan valtava musta tsunamiaalto joka peittää kaiken ja pyyhkii kaikki ajatukset mennessään ja jäljelle jää vaan mustaa. Muistan että aika pian tän jälkeen jouduin repimään kuulokkeet päästä kun musiikki alko kuulostamaan ihan hirveeltä. Sen jälkeen ajantaju katosikin ihan täysin.

Muistan pätkiä sieltä täältä. Ei pysty koostamaan mitään kronologista stooria. Mut tavallaan 'teemana' vois olla se et en ollut enää ihminen. Se oli läpi koko pe-la yön mulle jotenkin täysin selvää että enää en oo ihminen. En osaa sanoa et menetinkö jotain ihmisyyden kannalta olennaista vai muutuinko jollain tavalla yli-inhimilliseksi, mut hiton pelottavaa se ainakin oli. Persoonallisuus hävisi tai ikään kuin jakautui. Pystin näkemään ihmis-itseni kaukana alhaalla teemässä ihmisille tyypillisiä asioita ja samalla tarkkailin sitä korkealta vailla mitään inhimillisiä tunteita tai muita häiriöitä. Tämä tarkkailija-minä oli selvästi dominoivampi tai siis että koin itse olevani se tarkkailija ja se ihmis-minä oli epäoleellinen. Sitten tarkkailija-minä alkoi jakaantua. Ensin kahdeksi, sitten neljäksi, kahdeksaksi, jne... Lopulta oli tavallaan sellanen miljoonista pienistä tietoisuuksista koostuva 'hive-mind', joka kylmästi, ilman sääliä tai rakkautta, moraalia, omaatuntoa, tms, analysoi alhaalla riutuvaa ihmistä.

Samalla tunsin tietysti kaikki ihmis-minäni kärsimykset mutta se oli toissijaista. Vaikkakin yhtä ahdistavaa silti. Kuulin ikäänkuin sellaisia uskomattoman kovia ääniä, sellasta valtavan harmonista jylinää, joka sahas mun mieltä halki. pystyin näkemään ne äänet sellasina sahalaitasina migreeni-näköhäiriöinä, jotenkin kuvottavan värisiä. No, tätä ja kaikkea muuta jatkui tuntikausia.

Neljän aikoihin ammuyöllä rupesin pääsemään sen verran kiinni todellisuuteen, että pystyin valtavalla tahdonvoiman ponnistuksella saaman silmät auki ja itseni ylös sängystä. Kevely oli lähes mahdotonta ja asioihin katsominen sattui. Siis jos yritti tarkentaa katsettaan johonkin, mieleen sattui. Jos taas antoi katseen olla tarkentumatta oli vaikea liikkua ja tehdä mitään. Jos sulki silmät todellisuus hävisi ja tilalle tuli outo, sairaan värinen vaihtoehtotodellisuus, jossa jatkuvasti paistoi inhottavan kirkas tummanharmaa valo (wtf?). Se valo paistoi kaikkien esineiden läpi ja sai mut voimaan pahoin. Suurin ponnistuksin onnistuin kuitenkin käymään juomassa ja kusella. Juominen helpotti oloa, vaikka tuntuikin epämiellyttävältä. Oli hyvä että sain juotua, olin hikoillut lakanat läpimäriksi. Kusella käynti osoittautui yllättävän vaikeaksi. Tasapaino oli sen verran hukassa että päädyin jotenkin polvilleni siihen pöntön ääreen. Meni varmaan joku kymmenisen minuuttia ennenkuin mitään tuli ulos, vaikka oli kova hätä. Olin jotenkin unohtanut miten homma hoidetaan, täytyi jotenkin uudelleen keksiä että miten saa tietyt lihakset rentoutetttua, jne. Kiusallista.

Toivoin voivani nukkua, mutta se oli mahdotonta. Heti kun sulki silmät persoonallisuus hajosi sirpaleiksi ja imeytyi heti kummallisiin keskusteluihin itsensä kanssa, joissa kyseenalaistettiin mun ihmisyys ja olemassaolo, ja tehtiin vääristyneitä metafyysisiä johtopäätöksiä. Tätä hirveetä kiirastulta jatkui vielä useita tunteja. Äänetkin oli vääristyneet, vähän niinku flangerin läpi vedetty. Jossain vaiheessa kävin vielä vessassa ja juomassa. Huomasin että mun suu oli täynnä jotain tahmeeta, jauhomaista tohnää, joka maistui hirveeltä. Päättelen että oon nukahtanut joskus kuuden-seitsemän aikoihin.

Lauantaiaamuna heräilin useaan otteeseen - ensimmäisen kerran ehkä yhdeltätoista - ja vaivuin taas horrokseen. Välillä olin sikeässä unessä, välillä taas oudossa vaihtoehtotodellisuudessa. Kun sain itseni ylös joskus kahden aikaan, olo oli hirveä. Käveleminen oli hankalaa, tärisytti, katse ei kohdistunut ja näkökenttä oli vääristynyt, päänsärkyä, sitä hirveetä töhnää suussa, jalanpohjat, kämmenet ja osa naamasta oli tunnottomia. Äänet sattui korviin ja kuulosti et ne olis looppeja. Esim. veden valuminen hanasta kuulosti siltä kun se muodostuis yhdestä noin sekunnin mittaisesta äänitteestä jota toistetaan peräkkäin monta kertaa. Sit kun katkasi vedentulon, ääni häipyi vähitellen, se jätti ikäänkuin varjon, joka kuulosti siltä, kun siihen olis lisätty flanger-efekti. Tasapaino oli hakusessa ja päässä pyöri niin, että jalkeilla tai istuessa alkoi oksettaa. Kävin aina välillä juomassa tai vessassa ja palasin sänkyyn, jonne päästyäni menin useinmiten heti tajuttomaksi tai sitten leijailin kuvottavassa vaihtoehtotodellisuudessa.

Kuuden aikaan lauantai-illalla sain puettua jonkin verran vaatteita päälle ja kävin tilaamassa pizzan ja kokiksen netistä. Katselin telkkaria vaikka oli vieläkin vaikeaa kohdistaa katsetta. Jossain vaiheessa oksensin kun pyörrytti niin paljon ja maistui se töhnä suussa. Kävin pesemässä hampaat, ja sit pizzamies toi ruoat ja juomat. Olin varmaan aika päräyttävä ilmestys. Ainakin pizzamiehen ilmeestä päätellen. Makasin loppuillan sohvalla, söin pizzaa ja katoin telkkaria. Pizza ei maistunut miltään, tuntui nahkealta. Kaikki mitä telkkarista tuli tuntui typerältä ja yhdentekevältä. kahdeksan maissa menin hakemaan jotain makkarista, en muista mitä, mut istuin sängylle, sit kävin makuulle ja sammuin. Heräsin puoli yhden aikaan hikisenä vaatteet päällä. Riisuin, kävin juomassa, vessassa ja menin takas sänkyyn, nukahdin heti.

Tänään heräsin yhdeksän jälkeen suht pirteenä. Ihmettelin hetken ja tulin sit koneelle kirjoittamaan tätä. Tässä on mennyt nyt noin tunti. samalla oon syönyt loput pizzat. Olokin on tasottunut huomattavasti. Mieliala on jo korkeammalla. Pieni dxm-afterglow.

Summa summarum: Ei näin. Siis ainakaan ihan heti perään. Tää nyt oli vähän liian kova setti mulle tähän väliin. Kolahti kovempaa kuin mikään mimosahuasca-trippi ikinä. Mut ei ollut yhtä kivaa. Toisaalta ei kaiken aina niin kivaakaan tarvi olla. Menee varmaan aikaa et saan kaikki nämä kokemukset sulateltua ja seliteltyä. Ja tosiaan, seuraavaksi pientä taukoa dexmin kanssa.

'What's your name? What have you had? Reach for the lasers. Safe as fuck.'