, että nappiin meni. Nuo ihmiset olkkarissa rupesivat hieman jopa ahdistamaan koska olo vaati kommunikaatiota kyseisten hahmojen kanssa, mutta "löysäsin sen sijaan kravattia" ja koitin lähestyä vääristyvää maailmaa toiselta kantilta. Levyn loputtua sitten oli hieman tyhjän päällä, käväisin koneella, huomatakseni ettei sieltä löydy ratkaisua ajankäyttöongelmaani, kerkesin muutaman sekunnin ajan myös kelata kliseisen "mitä jos tää jää tälläseks ja must tulee hullu"-kelan pois alta. Soitin kaverilleni joka kertoi ihmisten olevan keskustassa, jonne siis itsekin päätin matkata. Kourallinen päihtymystä ja gonzoilemaan, pyöreät lasit löytyi ja kaikkea. Auringonvalossa kaikki hohti, hohkasi olemustaan, kuten myös minä itse. Tunti oman vaikutusalueensa luonnossa. Kävelyyn tuli erittäin miellyttäviä lisävivahteita, asfaltti muuttui laavan peittämäksi pelimaastoksi, jossa näkyi opastavia hahmoja, kuten myös puiden oksista muodostui päässä tapahtuneiden tulkintojen jälkeen opaskylttejä keskustaan. Kyllä luonto pitää huolen omistaan
Koirien ja lasten suhtautuminen ohi kävelyyni oli jollain tavalla erilainen, aidompi kuin muiden. Tuntui, että sitä taas näki korostetun kauniina kaiken sen mikä on tuolla selvänä arkipäivänäkin, mutta tosiaan hyökkäävän upeana. Virne ei meinannut pysyä lasien takana (ne pyöreät lasit siis, jotka peilaavat myös vähän omia kasvoja näkökenttään, päräyttävät), ja tunsin tutun huutonaurupäihtymyksen kolkuttelevan, mutta kun oli ensimmäinen isohko annos 2C-E:tä ja vieläpä yksin niin ei oikein osannut olla. Ei siinä keskellä katua voi huutaa Mutta polku järjestyi matkan varrelle lähimetsän läpi, jossa hitaasti liikkuen olo oli mahtava. Mitä vähemmän ääntä piti, sitä enemmän kuuli, mitä vähemmän liikkui, sitä enemmän ympäristö liikkui. Maasta kasvoi hohtavia sieniä, jopojen natsoja ja ruiskuja. Sen tavanomaisen kasvuston lisäksi.Rekvisiittalonkeron lisäksi oli keskustaan saapuessa pakko ottaa myös rekvisiittapuhelu, sillä soluttautuminen poliiseja ja taviksia kuhisevaan keskustaan ei tuntunut helpolta. Noh helppoahan se kuitenkin oli, kun vähän taas "löysäili kravattia". Saavuin puistoon jossa kaverini olivat, kävelin keskelle korttelin kokoista viheraluetta, ja tajusin etten todellakaan voi jäädä siihen pällistelemään ja päätin vielä puhelimitse varmistaa suunnan jossa kaverini olivat, muutaman metrin päässä. Olin hukassa tutussa paikassa
Istahdin rinkiin, jossa hieman humalainen naishenkilö ottaa lähes välittömästi puheeksi lähiaikoina? menehtyneen ystävänsä. Paikalle saapuu lisää ystäviä, syntyy ahdistavaa rähinää humalatilan vahvuudesta. Kliseinen "WHOOAAA, I'm sensing some bad vibes here". Lisää jengiä, ja oleminen käy mahdottomaksi Viereeni istahtavat kaksi tuttua jotka tuntuvat täysin tuntemattomilta, joudun arpomaan olenko vanhassa kotikaupungissani vai nykyisessä, ja kumman kaupungin kaveripiirin kanssa istun. Nousen, ja istahdan toiselle puolelle rinkiä, ja joudun humalaisen kaverin "ahdisteltavaksi" "otatko viskiä, ootko pussy vai gangsta?!" toistuvasti. Ahdistavan toistuvasti, lukitseva keskustelu. Koitan käyttää sillä hetkellä omaaviani sosiaalisia keinoja katkaistakseni kysymystulvan, siinä onnistumatta. Jotenkin tilanteesta selvisi kun pääsimme yhteisymmärrykseen, että "oon vitun savuissa".Otin sitten pelastavan puhelun 2C-E:hen paremmin tutustuneeseen kaveriini lähistöllä, aloitin sen sanoilla "Voisitkohan sä vähän opastaa mua?", tarkoituksenani olla hauska, ja kysyä tripin suhteen seuraavia askelia, ja jatkaa siitä luontevasti keskustelua, mutta sainkin yllätyksekseni vastauksen "Joo, mihin pitäis opastaa?". Kysymykseni oli siis otettu todesta, eihän subjektiivinen merkitys välity puhelimessa. Häkellyin toden teolla ja luulin soittaneeni 020202 tjs. menin lukkoon ja sanoin vaan tökerösti, että "poikki, tuun sinne". Sielläkin sosiaalinen kanssakäyminen oli hyvin hyvin vaikeaa aluksi, olinhan hyvin tohkeissani
Kitaraa ja pleikkaria HD-tykillä. Röökin tulipää ritisee kivasti. Loppuilta kotiin saavuttuani menikin sitten karstojen (näkisitte miten kirkkaista putkista sitä saakin), salvian ja Salvador Dali-kirjan parissa. Ehdottoman loistava päihde, happo-sieni-stimulanttimainen.
