Päivänsinen toinen kohtaaminen

[13360]

Seuraava kirjoitus on fiktiivinen tarina siitä mitä tapahtuisi jos sattuisi nauttimaan päivänsinen siemeniä, noita vanhoja Atsteekkien suosikeita .. Tapahtumat sijoittuvat joulukuulle 2008. Kirjoituksesta näköjään tuli turhankin pitkä, mutta näillä mennään.

Olimme jutelleet aiheesta jo pitkään ystäväni kanssa. Yhtenä viinanhuuruisena viikonloppuna päätimme että ensi viikonloppuna toteuttaisimme suunnitelmamme. Minulle kokeilu olisi järjestykseltään toinen, hänelle ensimmäinen. Aamulla selvittyämme krapulasta soitimme myös toiselle ystävälleni joka suostui lähtemään hommaan mukaan. Sovimme että nautimme siemeniä hänen luonaan. Avoimeksi kysymykseksi jäi ainoastaan eroteltaisiinko siemenet vai nautittaisiinko ne pelkästään jauhettuina. Asiaa viikkoa pitkin tutkittuani tulin siihen tulokseen että on parempi ottaa huono olo mukaan matkalle, varsinkin kun toiselle ystävälleni kokemus olisi ensimmäinen laatuaan.

Viikon päästä lauantaina sitten heräsin aikaisin, en syönyt aamulla kuin greipin, pari klementiinia ja pakkasin mukaan siemenet, kahvijauhaimen ja iPodin täynnä Pink Floydia, Wayfinderiä ja Juno Reactoria. Sää oli ulkona valitettavan perussuomalaisen surkea, harmaa pilvimassa täytti taivaan ja jatkuvasti tihkutti vettä. Siirrettyäni fyysisen olemukseni ystäväni luo, kuulin että toinen kaverini, se jonka ensimmäinen matka tämä olisi, oli tullut kipeäksi eikä päässyt paikan päälle. Itselläkin oli hieman kurkku kipeä, mutta koska odotus päästä matkalle voitti pienoisen huonon olon ja olimme tähän matkaan jo viikon ajan valmistautuneet päätimme viedä asian loppuun asti.

En vaivautunut laskemaan siementen tarkkaa määrää, mutta kokonaisuudessaan hallussamme oli n. 700-800 siementä. Aivan tarpeeksi kahdelle ihmiselle päräyttävään mielentilaan pääsemiseen. Kahvijauhaimen jauhaessa siemeniä taustalla porisi ystäväni bongi josta hän ja tyttöystävänsä nauttivat yrttien mausta. Vihreänkeltaruskean jauheen annostelin laseihin mahdollisimman tasavertaisesti. Ystäväni päätti nauttia siemenet kaakaon kera, itse käytin appelsiinituoremehua. Maku ei ollut mitenkään hirveä, mutta siemenjauheen rakenne ja sivumaku eivät mitenkään miellyttävimpiä olleet. Jälkeenpäin ajateltuna tuoremehun kanssa nauttiminen oli virhe, koska onnistuin pilaamaan kyseisen tuoremehun maun tulevaisuuden varlta, aivan kuin olen pilannut aikoinaan nuorena Coca Colan juomalla pirtua sen kanssa. Juotuamme lasit tyhjiksi päätimme lähteä hakemaan lähikaupasta hieman alkoholituotteita ja noiden hienojen ihmisten, karkkitehtailijoiden, tuotteita lievittämään edessä olevaa pahaa oloa.

Matkalla kauppaan paha olo alkoi pikkuhiljaa vallata vatsaani. Pyrimme kävelemään mahdollisimman eleettömästi ja tasaisesti jottei oksennus lentäisi jo ennenkuin varsinainen trippi oli alkanutkaan. Mahdollisimman nopeasti sisään ja ulos. Päivittelimme Suomen talvisäätä, harmaan massan valtaamaa taivasta ja pikkuhiljaa maata valtaavaa pimeyttä. Hetken verran takaisin kaupasta kävellessämme tuli sellainen ajatus että voisin tyhjentää vatsalaukkuni sisällön bussipysäkin viereen. Tuloksena oli onneksi vain pahanmakuisen sivumaun sisältäviä röyhtäyksiä. Mitäköhän ihmisetkään olisivat ajatelleet jos siihen olisin laatannut. Päästyämme takaisin ystäväni kotiluolan lämpöön, pistimme pitkällemme sohvalle ja sängylle jolloin jatkuvasti voimistuva nausea helpotti hieman. Ystäväni pisti pyörimään televisiosta BBC:n hienoa luontodokkarisarjaa Planet Earthia, jota katselimme odotellessamme parempien mielentilojen tuloa.

Noin puolen tunnin kuluttua sängyssä maatessani alkoi myrkytystila pikkuhiljaa tuntua kehossani puutumuksena. Koitin välillä nousta istumaan, mutta aina palasin takaisin makaamaan siinä pelossa että oloni pahentuisi tai että oksentaisin. Tulimme ystäväni kanssa siihen tulokseen että ei tässä tilassa oikein tiedä miten pitäisi olla. Luontodokumentti oli loistavaa katseltavaa tälläiseen olotilaan, koska siinä ei tarvinnut keskittyä mihinkään juoneen ja voi vapaasti keskustella mistä tahansa asioista samalla. Pikkuhiljaa huono olo valtasi kehoani yhä enemmän ja vatsaa kivisteli todella epämukavasti. Ehkä noin tunnin päästä huono olo alkoi kuitenkin pikkuhiljaa väistyä ja hyvä olo alkoi ottaa osansa

Keskustelimme luontodokkarin tapahtumista ja miettimämme asiat alkoivat tuntua jotenkin loogisilta ja hauskoilta, vaikka suurin osa niistä oli täysiä itsestäänselvyyksiä. Nauroimme sille kun lauma eläimiä juoksee yhtä sutta karkuun kun aivan helposti kolmekin kyseisen lauman eläintä pystyisi pistämään sudelle vastaan, mutta silti kukaan ei uskaltanut tehdä asialle mitään, vaan raukkamaisesti juoksivat sutta karkuun. Saman voi nähdä ihmisissä, niin moni ei uskalla tehdä asioille mitään, vaan antaa pahojen susien juosta vapaana maailmalla vaikka vain muutaman ihmisen tekiessä oikeasti jotain asioihin voisi vaikuttaa.

Televisiossa näkyvät korkealta kuvatut luontomaisemat alkoivat elämään omaa elämäänsä ja jouduin kyselemään ystävältäni että liikkuvatko nuo maisemat oikeasti noin vai näenkö vain niin. Ihan kuin pystyisin näkemään jotain muuta kuin mitä oikeasti näen. Pikkuhiljaa euforia olo alkoi ottaa kuristusvoiton nauseasta. Silti paha olo ja aivankuin raa-an juureksen sivumaulla varustetut röyhtäykset tulivat pintaan aina sillöin tällöin. Tätä varten olin onneksi varustautunut suurella määrällä karkkia. En normaalisti välitä karkista, mutta näissä mielentiloissa se on aivan ehdoton juttu. Luultavasti hallussani oli normaaliannos perussuomalaiselle ihmiselle jonka arki koostuu töistä, kotiin tullessa salkkarien katsomisesta ja karkkien mussutuksesta ja illalla kymmenen uutisten jälkeen nukkumaan menemisestä. Karkkien vaikutus alkoi tuntua heti, suussani oli aivan kuin juhlat ja varsinkin erilaiset salmiakit ja lakritsit veivät mieleni aivan eri paikkoihin ja poistivat pahan olon käytännössä kokonaan hetkeksi. Mutta ei enempää koko kansan suosikkihuumesta, jatketaanpas varsinaista tripin kuvailua.

Meillä oli todella hauskaa kun katselimme dokumenttia ja keskustelimme kaikesta mitä siinä tapahtui. Jokaisessa lauseessa ja kaverini vastauksessa tuntui olevan järkeä, aivan kuin kaikki mitä sanoimme tai ajattelisimme johtaisi loogisesti oikeaan vastaukseen. Sulkiessani silmäni pyrin tutkimaan ajatuksiani ja pikkuhiljaa syntyviä visuaaleja. Aluksi näkökentässäni muodostui satunnaisesta visuaalimetelistä heikkoja kuvioita, punamustakeltaisia tarkan geometrisia kuvioita jotka välillä ilmestyivät ja katosivat yhtä nopeasti. Yritin visualisoida jotain tiettyä näkyä, kuten ensimmäisella päivänsinen nauttimisen yhteydessä näkemiäni silmiä, ja hetken päästä nämä näyt ilmestyivät heikkoina. Mietin taas että miksi ihmiset näkevät silmiä joka paikassa. Päättelin loogisesti että kyseessä on alkukantainen tunnistusjärjestelmä aivoille, pakkohan meidän on ystävät tai viholliset tunnistaa sitä ajattelematta. Sen takia aivomme koittavat hakea silmiä ja kasvoja kaikkialta jotta tiedämme pitäisikö tuota pussata vai juosta karkuun. Jonkin ajan päästä avasin taas silmäni, jatkoin dokumentin katsomista ja keskustelua ystäväni kanssa. Jossain tuon hetken paikkeilla ja sen jälkeen keinotekoinen ajan laskeminen menetti merkityksensä ja en voi olla varma missä järjestyksessä erinäiset tapahtumat sijoittuivat janalle jota kutsumme tunneiksi, minuuteiksi ja sekunneiksi.

Muistan katselleeni ystäväni verhoja jotka olivat kuvioitu geometrisilla itseään toistavilla kuvioilla. Hetken verhoja katseltuani aloin muodostamaan kuvioista aivan uusia kuvia. Jonkin aikaa luulin katselevani jonkinlaista seisovaa Buddhan kuvatusta, mutta koittaessani keskittyä tähän näkyyn katosi se silmistäni ja muotoitui joksikin muuksi. Koko näkökenttäni ajautui vihreänkeltaisen sävyiseksi ja fraktaalimassat valtasivat verhot. Vihreänpunakeltaiset fraktaalimassat velloivat näkökentässäni. Kohdistaessani katseeni johonkin muualle, kuten joulukuuseen, alkoi senkin ylle muodostoa täysin erilaisia fraktaalikuvioita, jotka eivät liikkuneet mihinkään vaan aivan kuin valtasivat vain kaiken mitä näin. Näistä näyistä oli helppo päästä irti vaihtamalla vain asentoa tai katsomalla jonnekkin muualle. Olo oli hyvinkin euforinen välillä ja ystävänikin päivitteli että miten vain pari tuntia sitten olomme oli täyttänyt epämiellyttävä, vahvistuva nausea ja nyt olo oli taas näin mahtava.

Aina välillä tosin pahoinvointi otti taas minut haltuunsa ja en taaskaan oikein tiennyt missä asennossa olisi hyvä olla. Koitin taas nousta istumaan ylös mutta totesin että makaan mielummin ja kestän vatsakivun eri asennoissa. Vaihdoin välillä asentoa kyljelleni jolloin olotila taas muuttui aivan täysin, ei ehkä aina parempaan mutta kuitenkin erilaiseen tilaan. Asentoa vaihtamalla pystyin vaihtamaan perspektiiviä maailmaan, yllätys sinänsä. Tuntui kuin huoneen nurkassa olisi ollut sateenkaari hohtamassa ja kuin olisin ollut jossain aurinkoisemmassa paikassa kuin ystäväni asunnossa. Ikkunasta ulos katsoessani en kuitenkaan nähnyt mitään positiivista, vaan harmaus, kylmyys ja sade varmistivat että emme lähtisi ulos tutkimaan maailmaa eri perspektiivistä.

Ensimmäisellä kerralla kun nautin päivänsineä, jos sitä nyt nauttimiseksi voi kutsua, mieleni valtasi valtava yhteiskunnan paine siitä että mitä teen on väärin. Tällä kertaa onneksi en tuntenut samoin. Huono olo oli ainoa negatiivinen puoli jota tästä tripistä löysin ja hyvän olon vallatessa ruumiimme järkeilimme ystäväni kanssa että tätä me halusimme joten paha olokin on meidän kestättävä. Paha olo tuntui tekevän matkasta muutenkin enemmän henkisemmän, pisti miettimään tosissaan että miksi teemme itsellemme tälläisiä asioita, syömme myrkyllisiä kasveja jotka kroppa haluaa ulos systeemistään. Sanoin ääneen itselleni “Kroppa turpa kiinni nyt kun pää koittaa miettiä asioita”. Hyvän ja pahan olon tunteet menivät aalloissa ohitsemme, välillä olo oli todella euforinen ja hapokas, välillä taas todella raskas ja huonovointinen. Luultavasti jos olisimme erotelleet siemenistä pelkän vaikuttavan ainesosan, LSAn, olisimme menettäneet jotain olennaista sen kannalta että pahan olon vallatessa sitä todellakin mietti mitä elämältään haluaa ja onko tämä homma järkevää.

Jossain vaiheessa kuitenkin oli pakko nousta sängyltä ulos ja käydä vessassa suorittamassa vapauttava ulostaminen. En ole ikinä pitänyt vessassa käymisestä trippien aikana, vessa on jotenkin niin kliininen ja ruma paikka jossa kaikki lika, kusi ja paska näkyvät niin selvästi valkoisilta pinnoilta. Vessoissa on yleensä myös peili jota katsoessa alkaa nähdä itsensä hieman uudessa valossa, joka ei ole aina mitä miellyttävin. Tällä kertaa en jäänyt katsomaan itseäni peilistä, koska vaikka onkin mielenkiintoista katsella isoja lautassilmiä ja vääntyvää naamaa, ei se oikein ikinä johda mihinkään järkevään.

Istuin siis vessassa, vatsani oli sekaisin, röyhtäilin välillä yrjöttäviä röyhtäyksiä ja mietin että mitäköhän hiton järkeä tässä on taas. Istuin varmaan parikymmentä minuuttia siinä odottamassa että siemenpaska poistuisi miellyttävämpää tietä ulos kropastani. Jossain vaiheessa kaverini jo ihmetteli että olenko vielä hengissä, jolloin mieleeni tuli lukemani tapaus syömiskilpailussa kuolleesta henkilöstä joka poistui kesken kilpailun vessaan huonon olon vuoksi ja joka sitten löydettiin jälkeenpäin tukehtuneena ruokaan vessasta. Kukaan kun ei yleensä tunge vessaan mukaan tarkistamaan että olet kunnossa. Hetken mietin että samoin olisi voinut käydä minullekin tällä kertaa. Ylös päästyäni join raikasta vettä hanasta ja vilkaisin itseäni peilistä. Avasin vessan oven ja käveltyäni pari askelta vatsani sisältö päättikin täysin varoittamatta tulla ylös sitä epämiellyttävämpää reittiä. En kyennyt pidättelemään alkukantaisella raivolla ulospyrkivää voimaa mitenkään vaan laattasin inhottavan siemenmurskan kaapin oven kautta kaverini matolle. Seuraava väkivaltainen purkaus onneksi päätyi vessanpyttyyn. Tavaraa tuli vain lisää ja lisää, onneksi en ollut syönyt lähes mitään kiinteätä ennen matkalle lähtöäni. Voin kuvitella miten inhottavalta kunnon meetvurstipizzan tai muun ihnottavamman materiaalin oksentaminen tuntuisi tuossa mielentilassa. Nam! Toisaalta kasvissyöjänä meetvurstipizzan menomatkakin olisi luultavasti yhtä inhottavaa.

Vaikeroin heikkona vessassa kyykyssä vielä pitkän tovin ja mietin tilaani. En ollut oksentanut ennen tätä moneen vuoteen. Kroppani tärisi ja olo olin todella paskana. Vannoin että en enää ikinä nauti tätä ryönää ilman erottelua. Tuntui siltä kuin olisin elämäni alimmassa pisteessä, kaverini vessassa oksentamassa pois huumaavaa kasvia, ei todellakaan mikään hehkeä fiilis ollut henkisesti tai fyysisesti. Miten kertoisin tästä tyttöystävälleni, tai ystävälleni? Minkä kuvan he saisivat minusta jos nyt näkisivät minut. Itseäni pitkän aikaa ruoskittuani ja selvittyäni järkytyksestä, nousin heikkona ylös ja nojailin pitkään ovenkarmeihin. Kun tuntui siltä että pystyisin kävelemään oksentamatta lisää hoipertelin takaisin olohuoneeseen. Pahoittelin ystävälleni että oksensin eteisen matolle, mutta en yksinkertaisesti voinut estää sitä mitenkään ja lupasin siivota sotkuni myöhemmin. Päädyin makaamaan takaisin sängylle.

Oksennuksen jälkeen olo oli selvästi parempi ja tunsin suolistoani painavan kiven poistuneen järjestelmästäni. Tässä vaiheessa tripin alusta oli kulunut jo varmaankin arviolta 8-10 tuntia ja aloinkin jo miettimään että kauankohan siementen vaikutus kestää. En enää mitään ihmeellisiä muista miettineeni, silmät sulkiessani näin vielä visuaaleja ja lähimuistini pätki satunnaisesti kun aallot tulivat päälle vielä useita kertoja. Nälkä alkoi ottaa valtaa ja päätimme tilata ruokaa läheisestä Intialaisesta ravintolasta. Tsemppasin itseäni muistamaan paikan osoitteen ja puhumaan järkevästi puhelimeen vastannelle henkilölle. Jonkun verran jouduin omaa puhelinnumeroani toistelemaan, mutta yllättävän hyvin tilausten latelu onnistui.

Tästä noin tunti ja safkat saapuivat, puhelimen soidessa alkoi hieman kuumottamaan että kykenenkö toimimaan järkevästi ja hakemaan safkat ovelta. Tuijottelin maahan avatessani oven ja tuuppasin rahat ystävällisen oloiselle mummelille. Toivotti vielä hyvää joulua ja minä takaisin. Syötyäni lepäilin vielä hetken ja poistuin kaverini kämpiltä ulos pimeään. Katujen valot loistivat hieman erilailla kuin normipäivänä ja muutenkin kylmä ilma tuntui erityisen raikkaalta. Bussiin päästyäni laitoin soittimesta soimaan Pink Floydin A Momentary Lapse of Reasonia ja nautiskelin silmät suljettuani musiikin tahtiin muodostuvista visuaaleista. Lähestyttyäni Helsinkiä bussin täyttivät äänekkäästi huutavat känniläiset jotka muistittivat minua taas miksi en pitänyt kaupungilla liikkumisesta viikonloppuisin.

Olin sopinut näkeväni tyttöystäväni rautatieasemalla, vaikka olin vielä hieman aineen vaikutuksen alaisena. En ollut myöskään tohtinut kertoa tyttöystävälleni mitä menen ystävälleni tekemään, koska tiesin hänen huolehtivan asioista aivan turhaan, eikä huolehtiminen tai tieto siitä että tyttöystäväni huolehtii puolestani auttaisi minua millään tavalla. Tätä tosin kaduin jo siinä vaiheessa kun lähdin matkaan aamulla. Kerroin hänelle että olin ollut henkisellä matkalla ja että hän oli tärkein asia maailmassani, asia joka vain korostui tripin aaltojen pohjalla miettiessäni elämäni tärkeitä asioita.

Nukkumaan mennessäni silmissäni pyörivät vielä heikot visuaalit jonkin aikaa, kunnes viimein joskus viiden maissa yöllä onnistuin saamaan unta. Kokonaisuudessaan trippi kesti siis n. 16 tuntia jos laskut lasketaan mukaan. Paljon kauemmin kuin odotin edellisen kokemuksen perusteella. Kannattaa siis varata aikaa ihan huolella jos lähtee päivänsineä katselemaan .. matka oli yllättävän hapokas, ei voi muuta sanoa.

[Gartargor]

Hyvin kuvattu pitkä raportti, oli ilo lukea.

Pitäisi varmaan itsekin saada aikaiseksi ja tilailla siemeniä

[13360]

Hyvin kuvattu pitkä raportti, oli ilo lukea.

Pitäisi varmaan itsekin saada aikaiseksi ja tilailla siemeniä :razz:

Kiitoksia palautteesta, vaikka tosiaan vähän turhan pitkäksi meni juttu. Itse löysin saitin josta saa 14.95 usd 3000 kpl .. eli ei kannata ainakaan kalliimmalla tilata :) Tarkoitus olisi tässä testailla kunnon ekstraktin tekoa joku päivä. Pahan olon pelko vieläkin tosin kalvaa taustalla, joten saas nähdä milloin taas viitsii riskeerata itsensä :P

[Gartargor]

Kiitoksia palautteesta, vaikka tosiaan vähän turhan pitkäksi meni juttu. Itse löysin saitin josta saa 14.95 usd 3000 kpl .. eli ei kannata ainakaan kalliimmalla tilata Tarkoitus olisi tässä testailla kunnon ekstraktin tekoa joku päivä. Pahan olon pelko vieläkin tosin kalvaa taustalla, joten saas nähdä milloin taas viitsii riskeerata itsensä

Tjaa saa noinkin halvalla, itsellä on tilauksessa 60g 32 eurolla (posteineen), siemeninähän toi on kai jotain n. 2400.