Uudenvuoden päivä oli kyseessä, kun heräsin noin 16:00 siihen, että puhelin soi. "tänään piti DXM?" ilmeisesti muut oli jo apteekkeja kiertelemässä, kun itse makasin 4:tä päivää rankan mahataudin lannistamana sängyssä. No kaveri sanoi, että ostaa minunkin lääkkeeni ja lähtevät tulemaan kotiini. Kävin suihkussa ja menin ulos jalottelemaan. Porukka on koossa ja alan kirjaimellisesti kuumeisena valmistamaan tavaraa. Olin alkanut ottaa ripulilääkkeitä säännöllisesti jo muutama tunti sitten, että ei tarvi trippailla paskat housussa. Valmistumista odotellessa menen istumaan sängylleni ja se hajoaa... Tämä pistää (tässä rahallisessa tilanteessa) mielen matalaksi. Siirrän rikkinäisen sängyn eteiseen ja jatkan erottelua. Kello on noin 21:00, kun valmis tuote makaa kattilassa, joka on jääkaapissa viilentymässä. Otan vanhan kunnon mittaruiskun ja jaan annokset 1200, 1200, 600, 600, 480 niin hyvin kuin suinkin kykenen. Flunssan ansiosta makuaistini ei ole virkeimmillään, joka on tässä tapauksessa hyvä uutinen. Viedään roskat ulos ja katselen kun kaverit polttavat tupakan, itse en kyennyt vielä polttamaan, koska kurkku oli hieman kärsynyt taudin toimesta. Patjat olikin jo valmiina lattialla, joten musa päälle ja valot pois. Mahassa oli erittäin omituinen tunne, aivankuin siellä olisi ollut iso majava pyörimässä. Eräs kaveri makaa oven edessä, joka tekee hankalammaksi vessaan pääsyn. Tiedän, että en ole ennen oksentanut 1200mg annoksesta... Pyydän kaveria poistumaan oven edestä ja käyn kusella. Palaan takasin ja menen makaamaan sängylle (aineen juomisesta on noin 15-20min) Mietin, että jumalauta nyt tämä oikeesti toimii! Valmistauduin henkisesti kovaan matkaan. Sitten yhtäkkiä se majava aikoo päästä mahasta pois. Juoksen vessaan ja tuntuu, että trippi on jo melkein alkamassa. Huone tärisee ja formatoin koko mahani kämppiksen pönttöön. Menen takaisin makaamaan patjalle ja 25min päästä olen jo laskuissa. Odotan vielä noin 30min, että oliko se tosissaan tässä ja olihan se. Ei edes CIV tai mitään ajatusmatkoja, tai muita syvällisiä mietteitä. Tässä vaiheessa toinen henkilö joka oli nauttinut 1200mg lentelee jo tuolillaan omien sanojensa mukaan jossakin taivaalla. Menen vessaani ja ihailen eksoottista kasviani, joka kasvaa siellä. Ajattelen, että sillä taitaa olla jano ja otan sumutinpullon, joka oli kädenulottuvilla. Mutta sumutinpullo oli väärinpäin kädessäni ja kylmä sumu pärähtää kasvoilleni. Se tuntui hyvin mukavalta. Otan sumutinpullon ja menen huoneeseen. Sumuttelen jotakin joka makaa lähelläni, hän ei pidä siitä. Vaihdan henkilöä... Sumutan ja hän sanoo jotakin... jatkan sumuttelua... hän ottaa pöydältä puukon ja osoittaa sillä minua, peräännyn ja osoitan häntä sumutinpullolla. Tilanne jäätyy huoneen ovelle jossa meillä on vanha kunnon lännen 1on1 sumutinpullolla ja laadukkaalla suomalaisella puukolla ja sitten jokin vaisto käskee minun pistämään oven kiinni meidän välissä. Tilanne rauhottuu muutamassa minuutissa ja kaikki laskevat aseensa. (huom! miksi puukko oli pöydällä huoneessa jossa 5 ihmistä on DXM:n vaikutuksen alaisena???)
Toinen henkilö, joka oli ottanut 1200mg alkaa vaatimaan, että menemme ulos kävelemään. Valitettavasti hän oli ainoa jolta kävely ei onnistu kyseisellä hetkellä. Hän nousee ja ohjaan hänet patjalle makaamaan. Seuraavan tunnin hän vaatii, että menemme ulos ja pikkuhiljaa se kävelykin alkaa häneltä hahmottumaan. Odottelemme vielä hetken ja 4 henkilöä päättää lähteä ulos. Naapurilla oli ilmeisesti sama idea ja tervehdimme toisiamme. He ovat vielä eteisessä pukemassa vaatteitansa, mutta eräs heidän seurueensa jäsen on hississä odottamassa muiden saapumista. Kävelemme robotin(=1200mg henkilö) kanssa hissin eteen ja tuijotamme tätä nousuhumalassa olevaa henkilöä. Ilmeisesti hän aisti että tilanteessa on nyt jotakin pielessä ja hän huutaa "kaverit?... KAVERIT??? MIHIN JÄITTE???" ja hän poistuu paniikinomaisesti hissistä. Pistämme robotin hissinnurkkaan niin, että me kaikki 4 mahdumme. Tässä vaiheessa naapuritalon seurue on kävellyt hissin eteen ja he tuijottavat meitä ja me heitä... 15sekunnin hiljainen hetki ja odotus, että ovi menee kiinni ja juuri kun metalliovet koskettavat toisiansa robotti parkasee:"HUUUMEITA" Pääsemme alas ja lähdemme kävelemään määränpäätä kohti ja tarkoituksena oli polttaa sikari siellä. Matkalla kohtaamme erittäin humalaisen miehen, jolla on 2 tupakkaa suussa ja hän pyytää tulta. No minä ja 2.huonoimmassa kunnossa oleva alamme kaivamaan sytkäreitämme, kaverini löytää sen ensiksi ja sytyttää toisen tupakan tiukan taistelun jälkeen ja sitten hän tokasee: "e-e-e-en p-p-p-pysty sytyttään enään tota toista" Onneksi löydän oman colttini ja annan hänelle tulta, että mies saa nikotiinia tuplavoimalla. Me hyvästälemme hänet ja hän sanoo:"mun kaveri tuleekin tuolta takaa" Hänen kaverinsa törmää vahingossa meidän robottiimme ja hän alkaa tönimään robottia lisää (robotti ei tätä tajua) ja sitten hän alkaa huutamaan agressiivisesti "1ON4!" "1ON4!" Johon seurueemme toinen lähes selvä henkilö sanoo, että:"me hävitään kumminkin, niin voidaanko vaan rauhottua?" Tässä vaiheessa huutaja kiskasee KÄSIASEEN esiin. Lataa sen (ikävä metallinen ääni lähti siitä aseesta) ja tähtää sillä meitä... kävelemme rauhallisesti paniikissa eteenpäin, minä sekä toinen selvä henkilö aistimme tilanteen täysin ja oma syke lähenteli jotakin 220. Toiset kaksi astelevat rauhallisesti eteenpäin tuon taivaallista tästä kaikesta välittämättä. No huutaja jättää ampumatta ja saavumme määränpäähämme. Sikarit eivät ota kovassa tuulessa syttyäkseen ja palaamme takaisin kotiin. Polttelemme sikarit ja latailemme illan tapahtumia (onnistuin nauhottamaan videolle tämän lataamiskeskustelun) Loppuilta on sitä rauhallista, mutta samalla energistä dxm jälkifiilistelyä. Hiukan ammutaan raketteja, jotka sattumalta ilmestyivät meidän huoneesemme ja lopulta menen nukkumaan 04:00 ja herätessä kaikki on menneisyyttä.
Jos jotakin opin niin se on se, että älä juo mahataudissa DXM.
