Tarinan henkilöt
Minä, 0.5g 5x extractia, 0.5g 10x extractia, pikkuinen piippu ja sytkäri. Fiksuna poikana ei tietenkään tripsitteriä. Suosittelen, vaikka tällä kertaa mitään ei tapahtunutkaan.
Odotukset
Visuaaleja ym. silmäkarkkia
Mitäs nyt sitten tapahtuikaan?
Ihan ensimmäistä kertaa tutustuin Sallyyn noin pari viikkoa sitten. Varovasti vain maistoin ensimmäiset savut 5x extractista, rauhallisesti, niinkuin ganjaa polttaisin. Maistoin suussani ja kurkussani hieman karvaan maun, mutta koska olen itseäni vuosia tupakalla turruttanut, ei savun hengittäminen tuottanut ongelmia.
Pidättelin savua vähemmän aikaa keuhkoissani kuin mihin olisin kyennyt. Tiesin nimittäin Sallyn maineen. Hän oli vienyt miehiä ja naisia kuin pässiä narussa hurjillekin matkoille, joten ajattelin esittäytyä ujosti. Sally kuitenkin vastasi minulle kauniilla hymyllä.
Tunsin käsissäni ja jaloissani kun joku voima yritti kääntää/kiertää minua myötäpäivään pää-jalat akselini suuntaisesti. Asetuin sängylle makaamaan ja katselin ympärilleni. Tunsin, tai paremminkin aistin, kuten hajuja ja makuja aistitaan, etäisesti jonkun tutun tunteen kaukaa lapsuudestani. Tuntui kotoisalta. Katselin seinällä olevaa valonkatkaisijaa ja tunsin olevani mummolassa. Se oli mummolan valonkatkaisin (ei oikeasti edes samaa näköä).
Kääntöä lukuunottamatta nämä tuntemukset olivat kuitenkin hyvin heikkoja. En ollut ihan varma edes siitä kuvittelinko kaiken, oliko Sally kääntänyt minulle selkänsä vai hymyillyt. En voinut sanoa varmasti. Myöhemmin minulle selvisi kuitenkin että Sally oli todella hymyillyt kauniisti.
Hetken kuluttua totesin että olen pettynyt Sallylta saamaani palautteeseen. Olinhan kuullut voimakkaasta ja ilkeästäkin Sallystä ja tiesin että hän ei todellakaan näyttänyt todellisia kykyjään. Yritin siis luoda uudelleen kontaktia häneen, suuremmalla annostuksella ja hengellä. Toinen hyppysellinen 5x murua pesään siis ja tulta perään. Taas hieman vääntöä samalla lailla kuin aiemminkin mutta ei mitään muuta, tai niin luulin. Tunsin nimittäin jotenkin etäisesti itseni mummolan pöydäksi. Ajatus tuntui kuitenkin niin vieraalta, oudolta ja ennenkokemattomalta että tulkitsin sen olleen vain joku pöhkö irrallinen ajatus. Päätin jättää Sallyn rauhaan toistaiseksi, mutta vaikka hän tuntuikin hylänneen minut, en unohtanut häntä.
Paria viikkoa myöhemmin eli eilen yritin luoda uutta kontaktia. Istuin mukavasti sängylleni, latasin piipun ja sammutin valot. Oli niin hämärää että näin juuri tarpeeksi piipun sytyttääkseni. Oli lähes hiljaista. Ainoastaan tietokoneen etäinen hurina kuului. Laitoin tällä kertaa pesään vielä reilummin täytettä ja tällä kertaa se oli 10x extractia. Sohotin kunnolla liekkiä pesään ja hengitin syvään. Pidin savua sisälläni niin kauan kuin kykenin ja laskin keuhkoni tyhjäksi.
Pian aistin taas erittäin tutun tunteen. Tällä kertaa se oli kuitenkin erilainen kuin viimeksi koettu lapsuuden tunne. Tälläkin kertaa tunne oli lapsuudesta, mutta se ei ollut omani. Tiesin sen olevan joko (aikuisen) isäni tai jonkun isän tutun. En tiedä mistä sen tiesin, mutta tiesin vaan.
Vaikka silmäni olivat auki ja tiesin makaavani omalla sängyllä omassa kodissani, tunsin olevani, yllätys yllätys, maalla mummolassa. Tällä kertaa pihalla. "Näin" pihamaata ilmeisesti sellaisena kuin se on ollut viimeksi muutamia vuosia sitten. En voi olla ihan varma yksityiskohdista, mutta varmaksi voin sanoa että oli kesä ja lämmin päivä. Sally oli puhunut minulle. Enää en pitänyt aiempia tuntemuksia niin outoina ja ymmärsin että olin ihan oikeasti tuntenut ne, eivätkä ne olleet vain "omia ajatuksia."
Olin kuitenkin vielä pettynyt. Olinhan tietävinäni jotain Sallysta lukemieni kokemusten perusteella. Odotin kivoja visuaalisia efektejä ja kaikkea sellaista hassua, en sitä että pääsisin mummolaan. Olin hieman ärtynyt Sallylle ja päätin näyttää sekä hänelle että itselleni etten pelkää tehdä lähempää tuttavuutta. Sally antoi litsarin poskelle liiasta röyhkeydestä, mutta hymyili kuitenkin heti perään. Hän taitaa haluta tutustua minuun paremmin.
Mitäkö tarkoitan litsarilla? No...
Olin siis röyhkeä Sallya kohtaan. Kävin käsiksi häneen liian rohkeasti.
5-10min edellisestä savusta laitoin pesän lähes puolilleen 10x extractia ja laitoin valmiiksi saman verran 5x extractia helposti pesään kaadettavaksi. Olin päätellyt etten ollut aiemmin saanut extractia kuumenemaan tarpeeksi ja tällä kertaa paahdoin sytkärin liekin kuumimmalla pisteellä, eli liekin kärjellä ainesta niin hyvin ja huolellisesti kuin suinkin osasin ja imin niin *keleesti. Keuhkoissa asti tuntui kun kuuma ilma syöksyi sisään. Maku oli karvas ja korvensi kurkkua, joten jouduin lopettamaan imemisen pariksi sekunniksi kun pidättelin yskyä ja hain uutta uskoa imemiseen. Pesä tyhjeni lähes täydellisesti, vain hiukan valkoista tuhkaa jäi jäljelle. Savua pidätellessäni tyhjensin nopeasti tuhkat pois pesästä ja kaadoin valmiiksi annostellun 5x:n putkilostaan pesään. Pidättelin savua niin kauan kuin kykenin ja arviolta parinkymmenen sekunnin kuluttua päästin keuhkoni tyhjäksi. Välittömästi tein tälle uudelle tuhdille pesälliselle saman polttotoimenpiteen kuin edelliselle. (Jälkeenpäin huomasin että olin todellakin Liekittänyt pesää. Ohutlankaiseen screeniin oli palanut iso reikä. Ei ihme että tänään on yskittänyt.) Maku oli, jos mahdollista, vielä pistävämpi kuin edellisen pesällisen mutta urheasti imin kaiken savun keuhkoihini. Laskin, tai paremminkin tiputin, piipun tarkoitusta varten varaamaani lasiastiaan palovammojen ja -tuhojen välttämiseksi. Tämä toimenpide osoittautuikin tuiki arvokkaaksi, sillä muistan vain vaivoin edes hengittäneeni savua ulos ja käyneen pitkäkseni. Sallyn avari oli jo matkalla...
Seuraava asia mitä tajuan on se, että olen taas mummolassa ja on kesä. Tällä kertaa visio on lähes todentuntuinen, mutta kuitenkin hiukan sumea. Lähes kuin uni, mutta sillä erotuksella että ajatukseni toimivat täysin ja kaikki tuntuu todelta. Erittäin suureksi yllätyksekseni huomaan olevani jotain ihan muuta. Olen nimittäin mummolan ovelle johtavan pihapolun vasen puoli! (Mitä H-vettiä?!) Tai siis en varsinaisesti sen polun vasen puoli vaan kaikki se piha-alue, ilma, kasvit ja kaikki muu mitä siitä polusta on vasemmalle päin. Todella hämärää. Tässä vaiheessa en enää tiennyt oikeasta maailmasta, olomuodostani tai minästäni yhtään mitään. Puhumattakaan siitä että olisin nauttinut jotain substanssia. Tiesin vain että olin pihan vasen puoli ja että siinä asiassa oli jotain oikein perustavanlaisesti pielessä. Toisaalta en ollut yhtään varma siitä kuinka kauan olin ollut pihan vasen puoli vaiko kenties aina. Ko. olotila tuntui ihan luonnolliselta mutta silti siinä oli jotain _pahasti_ väärin. Koitin pähkäillä mitä ihmettä oikein tapahtuu ja aloin hermostua ja panikoitua. Yritin päästä vapaaksi tuosta olomuodosta joka ei tuntunut oikealta, mutta se osoittautui yhtä turhaksi kuin jos selvinpäin yrittäisi poistua ihmisen olomuodosta. Yritin silti. Yritin jonkinlaisilla raajoilla, jos niitä raajoiksi voi kutsua, saada polusta otetta ja nostaa itseni polun päälle, oikealle puolelle. Se tuntui järkevältä ajatukselta. Aikani siinä sohin mutta en saanut mitään aikaiseksi. Hätäännyin lisää. Muistin jotain välähdyksiä jostain toisesta olomuodosta, mutta en kuitenkaan ihmisyydestä ja koitin saada siitä henkistä otetta. Tämä sai kaiken melkoisen sekavaksi enkä muista paljoakaan tuosta taistelusta. Jossakin tässä vaiheilla lakkasin olemasta puolet pihasta. (Jälkeenpäin ajateltuna saattaa olla että olin vain joku asia pihalla, ruoho, ötökkä tai vastaava, mutta tuo raajajuttu ei oikein sovi kuvaan. Toisaalta katselin pihan oikealle puolelle jatkuvasti samaa näkymää yhdestä kohdasta. Ei voi sanoa varmasti mitään.)
Jossain vaiheessa tätä paniikinomaista kamppailua jostain välähti mieleeni yksi sana, salvia. Hetken kelailtuani tuon sanan merkitystä muistin että se on joku aine jossain maailmassa joka saa aikaan hetkellisen epänormaalin olotilan. Päättelin että olen varmaankin käyttänyt tuota ainetta ja sen takia tuntuu ettei kaikki ole kohdallaan. Koetin keksiä että mikähän voisi salviaa käyttää. Olin melko varma ettei ainakaan pihan puolikas voi sellaista tehdä. Ymmärsin myös hetkellisyyden merkityksen ja että kohta olisin taas normaalissa tilassa. Lisäksi tajusin että jos kerran olen käyttänyt jotain tuollaista ainetta, olen varmasti jossain turvallisessa paikassa eikä minulla pitäisi olla hätää, mikä ikinä sitten olenkaan oikeassa elämässä.
Seuraavaksi koitin keksiä että mikähän se normaali olotila sitten oikein on. Sen hetkinen olotilani tuntui ihan luonnolliselta vaikka en muistakaan mikä olin juuri silloin. En ainakaan piha enää. Tuo luonnollisuuden tunne taas aiheutti seuraavan, joskaan ei niin pahan hätääntymisen sen vuoksi että oikea normaalius tuntui tosi vieraalta ja pelottavalta asialta, mitä se normaalius sitten ikinä olikaan. Sitten on taas hetki tyhjää nauhaa. Jossain vaiheessa tämän jälkeen muistan että olen ihminen, hetki sen jälkeen muistan jotain siitä mikä on ihminen. Vielä hetki eteenpäin niin näen jotain valkoista paksua viivaa ja pian huomaan makaavani sängyssäni. Hämärän tuntuista olotilaa kestää vielä jonkin aikaa kunnes olen täysin sopeutunut normaaliuteen ja käsitän kaiken tavallisesti. Pian uskallan jo liikkua ja normalisoidun kokonaan. Katson kelloa ja huomaan olleeni "poissa" noin 5-10 minuuttia.
Seuraavan tunnin verran olen aika kohmelossa ja unohtelen pikkuasioita, kuten polttaa tupakan loppuun ja vetää vessan. Muuten ihan normaali olotila fyysisesti. Henkisesti olen melkoisen masentunut ja tuntuu yksinäiseltä & vituttaa. (Sairastan keskivaikeaa masennusta talvisaikaan ja tälläkin hetkellä olen SSRI-lääkityksellä. Tuntui kuin lääkkeen vaikutus olisi kadonnut tuon tunnin ajaksi kokonaan.) Kokemuksen pelottavuus häipyy pikkuhiljaa ja pian alkaa tuntua siltä että tuo oli aivan mahtava juttu, joskin todella omituinen. Sally hymyili sittenkin jälkeenpäin. Mieleen palautuu pari asiaa; muistan että olen jossakin vaiheessa matkaa ollut mummolan keittiön pöytä ja jossakin vaiheessa mummolan eteisen penkki. Huhhuh.
Seuraavana yönä näin todella selkeää unta jonka muistan vielä jälkeenpäinkin. Juoneltaan uni oli perustylsä mutta muistan sen niin hyvin että muistan paikkoja ja tuntemattomien henkilöiden naamoja. Yleensä en muista unista juuri koskaan mitään. Tänään olen ollut koko päivän oikein hyvällä tuulella ja masennuksesta ei ole tietoakaan.
Sally siis näytti todellisen luontonsa ja antoi näpeille kunnioituksen puutteesta mutta oli kuitenkin suopea ja antoi loppujenlopuksi positiivisen kokemuksen vaikka matkan kestäessä ja paniikin kasvaessa ei todellakaan positiiviselta tuntunut.
Tapaan Sallyn varmasti uudelleen vielä myöhemmin. Hän on todella ainutlaatuinen tuttavuus, vaikkakin persoonaltaan hiukan omituinen. Seuraavan tapaamisemme aikana yritän udella häneltä että miksi ihmeessä hän haluaa viedä minut aina mummolaan. Se tuntuu todella oudolta. Yritän myös ehdottomasti asennoitua siten että ihan sama mitä tapahtuu ja miten oudosta olomuodosta löydän itseni, en ala hakemaan poispääsyä tai mitään selityksiä vaan keskityn nauttimaan siitä mitä näen, kuulen tai muuten aistin niillä kaikilla aisteilla mitä satunkin saamaan. En tiedä onnistunko siinä seuraavallakaan tapaamisellani mutta varmasti joskus. Luulen että Sallysta ja minusta voi vielä tulla läheisiäkin tuttavia ja hän voi kunnolla tutustuttuamme paljastaa itsestään vielä paljon uutta. Annan kuitenkin hänelle ja itselleni hieman vapaa-aikaa toisistamme ennalta määräämättömäksi ajaksi. Me molemmat tarvitsemme sitä viime kohtaamisemme jälkeen.
Loppukommentit
No jopas oli kokemus. En todellakaan odottanut mitään tällaista ja nyt ymmärrän miksi sanotaan että muiden trippikertomuksista on turha hakea mitään odotuksia, sillä Sally on todella erilainen eri ihmisiä kohtaan. Kuten jo sanoin, pelottava, mutta jälkeenpäin erittäin mahtava kokemus! Varmasti tulen uusimaan joskus. Eli jatkoille siis päästiin.
Erittäin erilainen kokemus kuin mikään aikaisempi. Esim sienten tai DXM:n kanssa on vielä helppo erottaa todellisuus kaikesta ylimääräisestä (paitsi ehkä niillä tosi tuhdeilla annoksilla mitä en ole vielä kokeillutkaan) mutta Sally pisti kyllä kaiken todellisuuden tiedostamisen ihan nollille.
Liityn siihen kuoroon joka painavasti suosittelee tripsitteriä paikalle. Pihan puolikkaana hosuessani en ilmeisesti ollut liikkunut kuitenkaan oikeassa maailmassa, mutta jos olisin sen tehnyt, olisi voinut sattua pahastikin!
Lyhyesti
Wow
-Turre
