Tulin kotiin ja poltin bongi hitin salvian lehteä...
Paul Simonin Graceland albumi soi taustalla, sillä ei ehkä oo nyt merkitystä kyllä vittuakaan kokemukseni kannalta...
Pikaiselta tripiltäni palattuani kirjoitin "taidekirjaani" tarinan tuntemuksistani. Oli mitä tahansa muuta douppia alla, salvia tuntuu aina vetävän pitemmän korren. Vaikka olis xanorit tai muut. Trippi tulee aina ja salvia puhuu. Se oikeasti puhuu. Ja pidemmittä selityksittä itse tarinaan:
"Kun mä oon aina puhunu primaaliterapiasta. On mulla aina ollu olo, että johki pitäis mennä, johki eteenpäin. Ei se oo muuri joka pitäis murtaa jotenkin. Salvia kerto sen mulle just äsken. Se oikeasti puhuu mun kautta. Mä oon matkal ja mä voin jatkaa esteettä sitä. Jotain mitä haluan elämältä on kuitenkin saavuttamatta, mut tää trippi on niinku elämä. Mikään ei oo mahdotonta. Menneisyyden traumat ei tartte tehä mua kyvyttömäks elää, tekee ja muovaa nykyhetkeä. Salvia puhuu mun suul."
Olin viel skidisti tripillä kun kirjoitin ton ylös, joten lisäilin tohon tarinaan muutamia selvennöksiä palattuani hieman tripiltä (joka on vieläkin skidisti pääl) toivoen että porukka ymmärtäis
Mä rakastan salviaa =) Salvia on minä.
