Juu toki oli ehtaa LSDtä. Näemmä oon kirjoitellut hieman innostuneessa tilassa, ja erittäin lyhyesti.
Aluksi todettakoon että olin mukavassa nousuhumalassa.
Tosiaan, juuri kun olin saanut lappusen käteeni, niin tuuli heitti sen kadulle. Aivan käsittämätöntä.
Aloin etsiskellä sitä kuumeisesti, enkä löytänyt pienen pyörimisen jälkeen. Alkoi sapettamaan isosti.
Kuitenkin hetken kuluttua lähellä olleen auton omistaja tuli mestoille, ja tosiaan siirsi autoa.
Alkoi uusi kuumeinen etsintä.
Noin vartin zoomailun, ja muutaman tupakin jälkeen näin tuolla kivetetyllä kadulla, kahden kiven välissä,
harvinaisen tarkkakulmaisen paperinpalasen. Sepä se oli. Seurasi kiivas voitontanssi kadulla, lappunen
sormien välissä.
Jo pihalla puraisin puolikkaan ja nielaisin, olinhan säästämässä toista puolta ystävälle,
joka biletti raivoisasti sisällä, autuaan tietämättömänä mitä pihalla tapahtui.
Lähdin kiitämään sisään, jossa ystäväni totesi "ettei hän taida tänä iltana kyllä". Ahaa
Eipä siinä. Toinenkin puolikas nieluun.
Vajaan tunnin päästä alkoikin sitten tapahtua. Nousut olivat perinteiseen tapaan lähes sietämättömän
ihanat, eikä tätä haitannut rento psykedeelinen poljento, rennot ihmiset ympärillä eivätkä edes kauniit
kankaat seinillä. Hävisin musiikkiin, annoin itseni valua seinille. Sitä todella nousi ja laski biisien eri vaiheiden mukana. Ja sitten taas takaisin ja baaritiskiltä olunen.
Ajantaju sikäli kyllä hämärtyi sangen tehokkaasti, että kolme tuntia vaan... Meni. Menikin hauskasti. Muistikin jotenkin vaan... Meni. Se ehkä hieman harmittaa. Ryypiskely todella lohkaisee tietyn terän matkasta. Mutta toisaalta, en ole koskaan ottanut seppoa bileissä (:D) joten pieni kulmien pyöristely oli ehkä paikallaan. Joka tapauksessa unenomaisen kaunis kokemus.
Koitti aika kotiinlähdön. Saattelin kaverin bussille, ja lähdin käppäämään kotiin. Ah, omaa laatuaikaa
Kävely oli erittäin selkeätä - niin ilmaistakseni - ja erittäinkin värikästä, kuinka ollakaan. Ajatukset saapuivat vastaanottokeskukseeni lempeästi, olkoonkin että pieni "sirinä" vallitsi ympärillä koko ajan, pieni herkkä sirinä. Ei se haitannut, päinvastoin. Oletin sen eräänlaisena elämän sirinänä
Onkohan joku muu kokenut tuota sirinää? No, sirinä on jees!
Tripin loppuvaiheessa - eli aamulla juuri ennen nukahtamista - oli hyvä olo. Viimeiset funtsimiset kehissä, eikä todellakaan otsa rypyssä vaan lempeällä laskukännitaktiikalla. Nukahdin.
Setit ja settingit taidan järkätä ensi kerralla hieman pehmeämmiksi ja rauhallisemmiksi.