Virtuaalimaailma

[Lymykonna]

Olen ulkona ruohikolla. On yö. Lämmin, paljon telttoja, kirkas valo luo pitkiä varjoja ympärilleni joista välillä yritän etsiä tavaroitani. Imen savua bongin ylle kumartuneena ja mietin että ei tämä ekstraktin polttaminen tunnu yhtään ikävältä. Pidätän hengitystä. Silmät auki. Kehoni tuntuu reunoista kovin kirpeältä, jotain pyörii. Ruoho muuttuu siniseksi eikä näytä enää ruoholta, mutta en kiinnitä siihen enää huomiota. Näen tietoisuuteni sisällön ruudulla, näen oman kehoni siluetin. Tuntuu siltä, että milloin tahansa voisin tarttua kiinni horisontin reunasta ja taittaa todellisuutta, mutta pysyn kirpeällä paikallani. Hengitän ulos.

Visuaalit ovat nyt joka paikassa, mutta häilyviä ja pieniä. Lukemattomia sinisiä virtauksia kulkee kaikilla pinnoilla, mutta ne ovat yksityiskohdattomia ja katoavat kuin yksittäiset pisteet television lumisateessa. Huomio kiinnittyy koko kuvaan. Olen jossain missä on hyvä olla, jossain salaisessa lokerossa ulottuvuuksien välissä joka näyttää aivan meidän todellisuus-studioltamme, mutta jossa ei tällä hetkellä kuvata. Lähden kävelemään aavikolle.

Ihmisiä tulee vastaan. Tajuan homman jujun ja sisäistä opetuksen, huomaan olevani hahmo huippurealistisessa MMO-pelissä. Kaikkialla ympärilläni liikkuu muita pelaajahahmoja ja heitä katsoessani mieleeni syntyy kuvia heidän statseistaan. Liikkuminen on vaivatonta, koska olen vain hahmo pelissä. Näen koko ruudun ja vähän enemmänkin, näen koko tietoisuuteni sisällön sijainnin (edessäni) ja sitä ympäröivät tyhjyyttä hehkuvat reunat. Tässäkö ovat aistieni rajat? Aurinko on jo noussut.

Ja tuntuu kuin olisin tavannut lapsuudenystävän tai löytänyt kotiin.

[Aukikco]

Kiehtoisaa.

[MetsänNeito]

Ihana.
Mikä ekstrakti oli kyseessä?

[Lymykonna]

Ihana.
Mikä ekstrakti oli kyseessä?

Joku 20x, poltin tosi vähän.

[poto]

Tosi kiehtova trippi, vaikutuksen teki toi "Tuntuu siltä, että milloin tahansa voisin tarttua kiinni horisontin reunasta ja taittaa todellisuutta"

[growy]

Olen ulkona ruohikolla. On yö. Lämmin, paljon telttoja, kirkas valo luo pitkiä varjoja ympärilleni joista välillä yritän etsiä tavaroitani. Imen savua bongin ylle kumartuneena ja mietin että ei tämä ekstraktin polttaminen tunnu yhtään ikävältä. Pidätän hengitystä. Silmät auki. Kehoni tuntuu reunoista kovin kirpeältä, jotain pyörii. Ruoho muuttuu

Ahh..Mahtavaa,juuri näin...