Asettelin mukavat jättityynyt lattialle ja laitoin musiikkia soimaan hiljaiselle, Explosions in the sky vaikutti sopivalta ja rentouttavalta (vähän jännitti ja sydän hakkasi). Päätin poltella puisella kaiverretulla piipulla, johon on syntynyt niin lämmin ja hengellinen suhde. Poltin suuren pesällisen Salvia 15x ekstraktia ja nojasin taakse makoilemaan tyynyille. Puhallettuani savun ulos laitoin silmät kiinni, täydellinen pimeys tuntui tuovan jotakin luokseni. Knock out.
Seuraavien asioiden tapahtumajärjestystä en hahmota ollenkaan:
Nauru. Mielipuolista naurua, joka tuntuu alkavan aina alusta. Deja vu. Tunnen että pystyisin lopettamaan naurun milloin tahansa, mutta joka kerta kun yritän rauhoittua pärskähdän nauramaan entistä kovemmin. Huudan lauseita, jotka kuitenkin katkeavat kesken naurun takia. Kuolaan paidalle uskomattoman paljon, mikä kuitenkin unohtuu heti kun nostan katseen paidasta ja katson vieressä olevaan peiliin. Tunnistan itseni peilistä mutta huomaan nauravani naispuolisen naapurini suulla, vaikka en edes tunne häntä. Kadotan kattolamppuni hetkeksi näkyvistä, jonka jälkeen löydän huoneeni alempaa kuin ennen ja kaksi minun huonetta näyttää olevan päällekkäin hieman eri kohdissa. Lisää nauramista.
Kerrokset. Minuus on hieman kadonnut ja tajuan itseni eri kerroksina. Jokainen paikka ja aika on eri kerroksina. Esineillä on omat kerroksensa. Ymmärrän jokaisen elävän olennon ja esineen synnyttävän pienempiin jakautuvia kerroksia muuttuvissa ajan ja paikan kerroksissa, joita syntyy loputtomasti joka sekunti. Tunnen olevani lähellä itse Totuutta
Todellisuus. Muutaman kerran tripin aikana Salvia tuo minut takaisin huoneeseeni ikään kuin muistuttaakseen rakentamastaan todellisuudesta, jonka rakennusmateriaalit on juuri näyttänyt minulle. Paluu on arvaamaton ja hetkellinen kuin salamanisku. Nopeasti ohimenevää ahdistusta ja epätoivoa.
Musiikkihämmennys, möngerrystä ja tehtävä. Musiikki käskee minua, vai pyytää? Suusta ilmestyvä puhe hidastuu liian alas - ÄäöÖööäää... Onko jokin mennyt musiikkiin? Sanoma tulee puoliksi. Se. Minä yritän toteuttaa sen. Raportoin ilmeisesti jollekin. Tää-l-läää Oo d otaaAaaa tarkoii-taaaNnn.... Suuria saapuu oikealta ylhäältä, jotakin mille pitää tehdä juttuja. Siellä venyy, aaltoilee. TääÄälttt... Yhteydenottoa ja toisesta suunnasta mitälie, vasemmalta ehkä. Valtavia tapahtuu täällä. Oodo-t-t-t-takaAaa! Näinhän se olikohan, nyt mitä muistetaan? TuollaAaaa-aa-aAhhh... -todella sekavaa mutta mielenkiintoista.
Valinta. Yhdessä vaiheessa olen palannut huoneeseeni. Käteni heiluu edessäni, katselen sitä. Tuijottelen piippua ja lattiaa enkä tarkasti hahmota missä tai mikä olen. Ymmärrän kuitenkin katsoessani ympärilleni, että minulla on kaksi vaihtoehtoa valittavana. Lattiaa halkoo melkein näkymätön ja sumuinen linja, joka jakaa vaihtoehdot. Minun pitää joko asettautua linjan suuntaisesti tai jäädä sen ulkopuolelle. Valinta määrittäisi minuuden. Vääntelehdin edestakaisin linjan edessä yrittäen selvittää kumpi on oikea ego minulle. Lattialla linjan vieressä on myös musta läiskä, jota hetken epäilen suureksi hämähäkiksi. Tarkastelen varuillani läiskää läheltä ja huomaan sen olevan pelkkä läiskä. Se on aina ollutkin siinä mutta nyt vaistoan sen olevan tärkeä. Läiskä ilmeisesti vei kiinnostukseni egon valinnasta tai sitten en muista minkä egon valitsin.
Tuntuu etten muista kaikkea muuta mitä tapahtui. Meno oli muutenkin paljon sumuisempaa ja abstraktimpaa kuin mitä tekstistä ehkä ymmärtää. Välillä kaikki tuntui selvältä, välillä alkukantaiselta ja eläimelliseltä. Mahtava kokemus.
edit. Muutama asioita tripiltä muistui mieleen nukuttuani yön yli. Oli muuten erikoisia uniakin.
