Vasta liityin kommuuniinne, toivon olevani tervetullut
!Elikkä ensimmäinen kerta hbwr:n parissa kyseessä, tapahtui muutama viikko takaperin.
Kaveri oli tosiaan tilannut siemeniä jo aikoja sitten, muttei sopivaa tilaisuutta nauttimiselle ollut löytynyt. Sitten tärppäsi. Istuttiin kaverin kämpillä iltaa kun hän kysyi että nauttisinko hänen kanssaan siemenet, noh, sehän minulle sopi joten kävimme ostamassa muutamat oluet ja palasimme kämpälle. Ilta lähti hyvin käyntiin, jumitettiin yhdessä hyvää musiikkia ja hiisailtiin peeällää. Otettiin siemenet joskus 20.30 ja jäätiin odottelemaan vaikutuksia. Molemmat söimme 3 siementä, murkasimme ja purkeskelimme niitä noin vartin ja sitten nielaisimme oluen kera.
21.00 Kaverilla pientä pahanolon tunnetta vatsassa, itsellä ei oikein mitään huomattavaa vielä. Saattoi johtua tämä pahoinvoimattomuus siitä että suurissa määrissä imetty peeällä teki tepposiaan. Noin vartin päästä alkoi tuntua pientä euforiaa musiikkia kohtaan, sohva imi sisäänsä. Tuntui kuin olisi seurustellut sohvan kanssa koko pienen elämänsä. Juteltiin kaverin kanssa, keskustelu meni todella intensiiviseksi ja syvälliseksi, ja kesti varmaan toista tuntia. Todella kevyt, rakastavainen olo.
22.30 Aloin tuntea rakkautta lähes kaikkea kohtaan, jopa haljennut bongimme näytti niin kauniilta. En huomannut mitään "sekavuustiloja", mutta fiilis oli todella ihana. Lähdettiin käymään pihalla tupakalla. Maailma on kaunis paikka. Lumihiutaleet tuntuvat tanssivan kanssamme, vaikka emme edes liiku. Tupakan savu on kermaista ja maistuu hyvälle, vaikka en siitä normaalisti piittaakkaan.
23.30 Poltettiin vielä yhdet väsärit bongista ja päätettiin lähteä kaverin kyydillä syömään lyhyen ajomatkan päässä olevalle huoltoasemalle. Matkalla auto tuntui liukuvan raiteita pitkin, raiteet ja auto olivat syvässä kontaktissa toisiinsa. Kaikki liikkeet tuntuivat todella, siis todella smuuteilta. Matkalla huoltoasemalla aloin ajattelemaan siellä olevia ihmisiä, josta seurasi tajuton kuumotus. "behave yourself, behave"
Päästiin huoltoasemalle. Se oli kaikessa karuudessaan niin kaunis ulkovaloineen ja bensa-asemineen. Menimme hesburgerin tiskille, jossa tapasimme yhden puolitutun kaverin. "Moi". En saanut sanaakaan ulos. Totaalinen luukku-auki jäätyminen siihen paikkaan. Kaveri näytti oudolta, hieman ujolta. Sain vihdoin pari sanaa ulos suustani ja vaihdettiin siinä sitten kuulumiset. Kun kyseinen puolituttu lähti pöytään istumaan, tunsin niin suurta helpotuksen tunnetta, etten koskaan ole moista kokenut. Sain vihdoin olla rauhassa kaverini kanssa.
Juttelu muille ihmisille oli todella vaikeaa, sanat tulivat ihan satunnaisessa järjestyksessä suusta ulos, puheesta oli vaikea saada mitään ydinkohtia ylös.
00.30 Palattiin kämpälle, poltettiin savut ja pelattiin nintendoa. Ei oikein mitään erikoista tapahtunut loppuyönä, hyvänolon tunne jatkui aamuyöhön saakka, kunnes lähdin kotiin nukkumaan. Savujen ansiosta nukkuminen oli vaivatonta, mutta unet todella mahtavia. Muistan myös jossain vaiheessa iltaa tuijottaneeni kämpän kattoa, ja näin miten se aaltoili musiikin tahdissa, kuin tanssi minulle. Ehkä mietoja visuaaleja, tai sitten vain täydellistä placeboa, tiedä häntä...
Kokonaisuudessa kuitenkin melkeinpä täydellinen päihde-kokemus, ei laskuja, aivan loistavat olot. Seuraavalla kerralla en aio myöskään jättää savuja pois, helpottavat kuulemma niin paljon unen saannissa. Toivottavasti tekstistä sai edes jotain selvää!
Trippi ei ehkä ollut niin intensiivinen kuin teksti antaa ymmärtää, seuraavalla kerralla harkitsen kyllä isompaa määrää. Ehkäpä viisi. Who knows...
). Eihän tuo annoskaan kovin suuri ollut, ja ainahan kannattaakin aloittaa pienestä.