Vaivuin taas unenomaiseen tilaan: olin sairaalan käytävällä ja oli juhannus. (Mainittakoon, että olin viime juhannuksen sairaalassa isäni kanssa ja oloni oli silloin todella heikko, ei kuitenkaan päihteiden takia.)Oksentamisen jälkeen alkoi tripin toinen ja miellyttävämpi osa. Oloni oli loistava ja sekava, mutta ymmärsin filosofisia ajatuksia paljon paremmin kuin selvinpäin. Puhuimme kaverin kanssa elämästä, uskonnoista ja muusta sellaisesta. Lauseet "Etsin onnea näistä hetkistä, en tulevaisuudesta" ja "Elätkö rahan takia, vai rahalla?" kuulosti todella hienolta ja tunsin pientä euforiaa. Sitten tapahtui ehkä järisyttävin kokemus (päihteissä) koskaan: katselin kaveriani kun hän kertoi ajatuksistaan. Yhtäkkiä hän näytti pienentyvän lego-ukon kokoiseksi pikkumieheksi ja "zoomaantui" kauemmas. Tunsin kuinka minä (ei ruumiini) katseli tilannetta kauempaa. Silmäni olivat tavallaan ikkunat ja olin itse metrien päässä ruumiistani. En siis nähnyt omaa ruumistani tai vastaavaa, se vain tuntui siltä. Kaveri pieneni ja koin kai pienen egokuoleman tapaisen. Ajattelin jotain "ruumiini on vain säälittävä objekti, minä olen minä ja ruumiini on osa sitä, mutta ei nyt."
Oloni oli kerrassaan mahtava ja ajattelin, että pääsisin vaikka kuinka pitkälle jos haluaisin, mutta päätin taas keskittyä ja kuuntelin kaverini juttuja. Trippi vaimeni hiljalleen ja vatsassa rupesi vääntämään. Ehkä kolmesti joutu varpusparven päästään ilmoilleen ja rupesimme nukkumaan. Aamulla olo oli hyvä, mutta motoriikka oli vieläkin vähän heikko ja pupillit isot. Seuraava päivä meni lepposasti hengatessa ja muutamalla lauseella puhuttiin edellisillan tripistä. Oon luultavasti aika herkkä Dexmille, koska olin noinkin tripillä 100ml:sta. Motoriikka oli tosiaan todella päin persettä tripin aikana ja pupillit sairaan isot. Kaverillani ei ollut läheskään yhtä voimakkaat tuntemukset, kuulema ainoastaan miellyttävä ja rauhallinen olo koko reissun ajan.
Toivottavasti saatte selvää. Todella hankala keksiä sanoja kuvaamaan noita olotiloja.
Edit. Pitää vielä mainita siitä, että Dexmeissä näyttää niinku mun silmät pullistuis päästä ulos ja muutenkin kasvot vääntelee miten sattuu. Peilistäki kattoo niin näyttää todella huvittavalta, mutta ei kuitenkaan pysty pitämään ilmettä normaalina. Onkohan normaalia?
Itselläni myös jos koen/näen jotain todella hienoa (ei välttämättä trippiin liittyvää, vaan esim. ideaa) niin vedän yleensä henkä erittäin syvään ja silmäni ovat _erittäin_ isolla/pullistuneena. kuullostaa muutenkin aikalailla samalta kun mun deksmin käyttö silloin kun en sitä koskaan erotellut. Laattaamista ja kylmää hikeä.. hyhhyh 
Tuo muuten että on kylmä ja kuuma samaan aikaan, on minulla ainakin hyvin yleistä. Kutsummekin sitä kavereiden kanssa nimellä kuumakylmä 
