DXM-sohjo

Dekstrometorfaani
User avatar
[Silppuri]
Psykonautti
Posts: 76
Joined: Wed 25 Jul 2007, 05:01

DXM-sohjo

Post by [Silppuri] »

Ensimmäinen DXM-matka kokeneemman kaverin opastuksella tiedossa joten soodat tulille jne jne.

Greippilimsaa pari lasillista, ja colaan lantrattua DXM:ä noin puolet (600mg per ukko). Puolisen tuntia vierähti nautiskelun (miten tän makua joku voi haukkua :O?) lomassa positiivista musiikkia kuunnellen. Sitten ulospäin odottelemaan vaikutuksia.

Kävelimme n. 10 min jona aikana imailin loput deksmit. Greippilimsan joimme matkan aikana loppuun. Ensimmäinen kosketus dekstroverseen tuli aaltona vastaan ja huomasin kuinka kävely ja liikkeet muuttuivat jouhevammiksi (:D:D Kuinka jouhevaa se sitten loppupelissä olikaan), ilma ilmeisesti sakeni sen verran, että joutui hieman survomaan. Usva sen kun tiheni ja meno muuttui suht muhjuisaksi, menimme rannalle nautiskelemaan valoista kunnes huomasimme koirat keskellä järveä. Siirryimme laiturille katsomaan tarkemmin kunnes saimme seuraa "pojankoltiaisista" :D jotka tulivat polttamaan zippobensaa. Naureskelimme tolkuttomasti sille kuinka trippi alkoi muistuttaa enemmän ja enemmän elokuvaa, meihin ei kukaan heistä kiinnittänyt huomiota, esim. yksi käveli n. metrin päästä ja ei mitään reaktiota! Olemmeko näkymättömiä?

Valoshown jälkeen siirryimme syvemmälle metsän uumeniin ja hämmästelimme muodostuvaa kuplaa. Täydensimme jo toistemme lauseita ja tiesimme ensimmäisistä sanoista mitä toinen tarkoittaa. Kuplamme pysähtyi tarkkailemaan metsässä chillailevaa koivunpätkää. Tiesihän sen silloin, että se on vain puu, mutta sillä oli joka tapauksessa pitkä nahkatakki, pitkät mustat hiukset joita hän/se haroi, venyttelipä myös purkkaa huoramaisesti. Piti oikein huudella ja käydä lähietäisyydellä varmistamassa tilanne. Emme kuitenkaan lopullista varmistusta saaneet ja metsä alkoi tulvimaan ihmisistä/mahd. karhu, oksat paukkuivat ja suu kävi kyllä aivan tauotta. Uusi aalto pyyhkäisi ylitseni, ja pääsin tutustumaan "pappakävelyn" ihmeelliseen maailmaan.

Käväisimme toisella laiturilla vielä uteliaisuuttamme ja tähtitaivas oli paljastunut pilvien alta. Ajatukset johtivat siihen, että elämme kupolissa (Truman show) johon on tökitty/tullut reikiä (tähdet). Kupolin ulkopuolella oli päivä ja siellä punapaitaiset ihmiset arkitoimissaan vain. Sieltä matkamme jatkui läheiselle huoltoasemalle (ei vainistanut sillä olimmehan näkymättömiä, liitelimme lattioilla kuin haamut :P). Sitten se meno vasta sohjoksi menikin.

Teimme päätöksen käydä tarkistamassa täysin pimeän metsäpolun. Ei huhhuh miten tahmeaa oli kävely :D Jokaisen askeleen jälkeen piti tehdä reality-check, että onko 100m kuilu seuraavalla askeleella tiedossa. Metsän puut muodostivat kanjonin/solan polkua myötäillen. Puut muuttuivat ties miksi jättiläisiksi puukkojen kera ja en pystynyt enää kävelemään maassa kuin yhtä tiettyä "ajolinjaa" :D:D:D myöden (kuvitteellinen lankku). Näin myös ensimmäiset hallusinaationi ikinä. Vaikka olimme vain 10m kävelleet metsäpolkua, tuntui matka aivan älyttömältä, lähdimme rämpimään takaisinpäin koska ei viitsi ihan koko kättä paholaiselle antaa kuitenkaan ;) Polku muuttui muotinäytöksen lavaksi ja fanit kiljuivat allamme (joiden joukossa tuttuja naamoja), vaan hetken päästä fanit muuttuivat zombieiksi ja alkoivat hivuttautua jalkojamme kohden. Todella miellyttävää vaikka epämiellyttävää. Tietää, että ei voi käydä mitään mutta pelottaa silti. Positiivinen. Viimeinen askelma tuottaa aivan käsittämättömiä ongelmia minulle (tän kun näkis nauhalta :D) koska rotko on aivan liian syvä ja ei voi ottaa riskiä :D Joten kaverini ojentaa auttavan kätensä ja pääsen taas puoli metriä eteenpäin. Matka jatkuu.

Todella outoa magnetismia havaittavissa, alamme muovaamaan auroistamme palloja ja laatikoita, kunnes madot alkavat mylvimään ihomme alla (kokeilkaa itse, aktivoituu käsien läimäytyksestä). Mielenkiintoista vähintäänkin. Rämmimme eteenpäin sumuisena yönä (oli niin tökkivää ilmaa, että olis voinu veitsellä leikata, tai kuten kaverini sen ilmaisi "voi nojata ilmaan" :D) ja joudun taas jostain ihmeen syystä kävelemään kuvitteellisia lankkuja pitkin joten meno hidastuu entisestään. Ruohikko näyttää heinäpaaleilta ja tekisi mieli koettaa istua. Hallut alkavat hyökkäilemään todella vahvasti, kavereitani istuskelee heinäpaalien päällä ja niitä juoksee vierelläni. Ahdistaa ja pelottaa mutta lankku on niin kovin kapea. Loikkaan taas puoli metriä poispäin kaverini avustuksella vapauteen lankkuhelvetistä. Istahdamme hetkeksi lepuuttamaan selkää ja olkapäitä (kokoajan aivan karmee jännitys päällä kävellessä) ja repeilemme miten nopeaa ja kivutonta ylösnousu loppujen lopuksi onkin :D. Parin aurapallon jälkeen lähdemme jatkamaan lähtöpisteeseen ja kuuntelemme autossa Shponglea joka on todella taivaallisen kuuloista mutta joudumme valitettavasti keskeyttämään kun ei akku kestä.

Rysähti aika nopeasti alas sellaiseen lievään jumitukseen, nousut olivat kuin portaikkoa kiipeäisi, aina humahduksen jälkee tiedossa samaa settiä seuraavaan asti. Kälätys jatkuu pitkälle yöhön, sormetkin alkavat jo taipua :P Afterglow miellyttävän raukea. DXM on kyllä ehdoton ykkönen tämän tripin jälkeen. Kaikki meni nappiin, annos, seura, matkakohteet. DXM = tahmea, muhjuisa (kehittämämme termi), sohjoisa, utuisa, savuisa, euforinen, sosiaalinen, viihdyttävä, palkitseva, tärisyttävä, tökkivä, #1.
Last edited by [Silppuri] on Sun 23 Sep 2007, 01:36, edited 1 time in total.
Life is noise. Find the melodies.
User avatar
kissankorva
Apteekki
Posts: 381
Joined: Sun 01 Apr 2007, 00:50

Re: DXM-sohjo

Post by kissankorva »

Kyllä, oli ihanaa lukea taas näin positiivisen erinlaista palautetta deksmistä, KIITOS!

"Ahdistaa ja pelottaa mutta lankku on niin kovin kapea. Loikkaan taas puoli metriä poispäin kaverini avustuksella vapauteen lankkuhelvetistä."

Itseäni olisi kyllä tuossa vaiheessa ruvennut todennäköisesti ahdistamaan ja kovaa, oliko nämä lankku visuaalit ja kanjonit vain jotain muutaman sekunnin mittaisia säpsähdyksiä silmissäsi vai säilyikö ne juuri sellaisinaan koko metsämatkan ajan silmilläsi?
User avatar
Psycho
Psykonautti
Posts: 79
Joined: Thu 13 Sep 2007, 23:43

Re: DXM-sohjo

Post by Psycho »

Kaunista, erittäin! Ja näin se pitää ollakkin. DXM on parhaimmillaan ulkona häröillessä, kaverin seurassa.
Ei ihminen paljon tiedä... en minä ainakaan. En edes tiedä, että tiedättekö te olevanne tai oletteko koskaan olleet.
User avatar
[Silppuri]
Psykonautti
Posts: 76
Joined: Wed 25 Jul 2007, 05:01

Re: DXM-sohjo

Post by [Silppuri] »

Lankut ja kanjonit olivat enemmänkin hallusinaatioita, kai. Niitä esiintyi vain tietynnäköisissä paikoissa, yleensä tietä kapeammilla poluilla pimeässä. Oli nimittäin niin, että tiesi niitten olevan kuviteltua (kai :S) mutta niitä ei saanut ravisteltua pois näkyvistä. Mutta kun oli kaverin kanssa niin tiesi, että pääsee pois oli sitten vaikka mentävä kuvitteellisen kiven läpi. Eli olo oli vähän kuin painajaista (hetkittäin) mutta siinä oli mukana se heräämisen tuoma helpotus samaan aikaan.

Lisäys stooriin: Otin sitten antihistamiinit aiemmin illalla vähentämään mahdollista kutinaa. Kutinaa ei ollut, mutta kun kerran hieraisi niin sitten oli kyllä tahdonvoima lujilla. Tripin jälkeen kiusasin oikein itteäni möyhimällä kunnolla päätä ja kieltäytymällä ruokkimasta kierrettä :D
Life is noise. Find the melodies.
User avatar
growy
Kameleontti
Posts: 834
Joined: Fri 16 Jun 2006, 23:31

Re: DXM-sohjo

Post by growy »

Aivan mahtava kertomus/kokemus!! =)
Ulottuvuuksien kuvitteleminen on meille vaikeaa, koska elämme kolmiulotteisessa avaruudessa ja kiidämme ajan mukana eteenpäin.