Syrjäytynyt

[NoLife1%Lowlife]

Koherentti, biasoitunut, altruistinen meemi?

Tuomittavaa, moraali, ulkopuolinen lähimmäisten paine? Mitä vittua...

Jos asiaan paneutuu kapinahenkisenä yksilönä vallitsevan järjestelmän vastustajana, niin asioita miettii myös vallitsevan järjestelmän negatiivisten, ei-toivottujen tunnusmerkkien kautta. Silloin vain unohtaa että on yhteiskunnan jäsen joka tapauksessa, ja yleensä yhteiskunnan elätti, josta veronmaksajat maksavat korkeampian veroja sosiaalisten maksujen muodossa. Tämä on aika yksinkertainen kaavio.

Pitäisikö asiasta tuntea jotain syyllisyyttä? Järjestelmä on luotu käytettäväksi ja käytän sitä omalla parhaaksi näkemälläni tavalla. By the way, tämän hetken tuloni ovat 0€/kk.
Elän omilla numeroillani, numeroilla jotka olen ansainnut aikaisemmassa elämässäni, menneisyydessä, en muiden töistä ansaitsemilla tuloilla, tällähetkellä.

Myös olenko terve, hullu yms sellaisten mietiskely on turhaa, ellei ole siinä vaiheessa elämäänsä, ympäristössä, että ulkopuolisten mielipiteellä on jotain merkitystä. (Aika usein liittyy teini-iän "kriiseihin", yms.)

Väitätkö, että ulkopuolisten mielipiteillä ei ole merkitystä. Kuitenkin puhut olemisesta yhteiskunnan osana. Onko väärin kyseenalaistaa kaikki? Onko sanomasi ainoa mahdollinen totuus/todelisuus? Olenko teini-ikäinen? Onko iällä jotain merkitystä, jos pidän "angstaamisesta". Vai onko millään todella mitään merkitystä loppujenlopuksi?

Lyhyesti jos selviää hengissä teini-iän (ja sen jälkeen jatkuvasta) angstista ja pääsee työelämään, elättämään itsensä, voi myös olla niin vapaa kuin eri yhteiskunnat sen sallivat, sen mukaan missä sitten asuukin. Toisin sanoin ottamalla vastuun itsestään ja läheisistään korkeintaan, sillä muuten ellet ole aikomassa poliittiseksi kumiankaksi johonkin puolueeseen yms, kukaan ei odota että tietyn yksilön olisi harjoitettava hyväntekeväisyyttä, osallistuttava mihinkään. Ainostaan itsestään vastuun ottamiseen pitää pystyä, sitä mainitsemaasi altruismia varmasti muodostuu sivutuotteena.

Onko vapaus sitä, että teet asioita joista et pidä? Tarkemmin teet asioita jotka sinut pakotetaan tekemään, jotta voisit elää. Olet töissä määrätyn ajan ja tämä aika on tarkoitettu muiden ihmisten palvelemiseen. Teet töitä jolla ansaitset tulot jotta saat mahdollisesti OSTAA maata jolle rakentaa talosi. Maailma on sairas, tai todellisuus missä ihmiset elävät. Onko todellisuus sitä miksi ihmiset sen luovat?

Koherentteja yms. sivistyssanoja (tai muuten englannin kielen sanoja muutettuna suomen kieleen muotoon), voi vaikka lueskella sivulta

http://www.nakokulma.net/index.php?topic=821.0

Oletko Haract?

Joten surkuttelu sivuun, pelkojen ja ongelmien kohtaamista, hyvinvoivaa materialistista elämää (henkistä joka jannulla on jo täällä ihan selvästi liikaa) ja paljon portinavaajia, tajunnan säätelijöitä ja laajentajia kaikille (jotka siihen omalla panoksella pääsevät).
Enempää en tähän teiniangsti-itsensämäärittelyaiheeseen aikaani kuluta.

Hyvä.

[Touchet]

No, koska en saanut vastausta, mistä voisin ymmärtää hölkäsen pöläystä tai nähdä, että se liittyisi aiheeseen mitenkään (ei, työelämään ajatuminen ei ole antidootti siihen, että kokee itsensä syrjäytyneeksi), niin pasteen samaan tahtiin ulos kontekstista pari hyvää videolinkkiä! Sitten voidaan kaikki katsella, kun joku muu kertoo meille, että mistä on kyse ja sit jatkaa passiivista vastarintaa oblomovilaisuudessamme!

Ramones - I Don't Wanna Grow Up
When I'm lying in my bed at night
I don't wanna grow up
Nothin' ever seems to turn out right
I don't wanna grow up.
How do you move in a world of fog
That's always changing things
Makes me wish that I could be a dog
When I see the price that you pay
I don't wanna grow up
I don't ever wanna be that way
I don't wanna grow up.

Seems like folks turn into things
That they'd never want
The only thing to live or
Is today...
I'm gonna put a hole in my T.V. set
I don't wanna grow up
Open up the medicine chest
And I don't wanna grow up
I don't wanna have to shout it out
I don't want my hair to fall out
I don't wanna be filled with doubt
I don't wanna be a good boy scout
I don't wanna have to learn to count
I don't wanna have the biggest amount
I don't wanna grow up.

Well when I see my parents fight
I don't wanna grow up
They all go out and drinking all night
And I don't wanna grow up
I'd rather stay here in my room
Nothin'out there but sad and gloom
I don't wanna live in a big old tomb
On Grand Street

When I see the 5 o'clock news
I don't wanna grow up
Comb their hair and shine their shoes
I don't wanna grow up
Stay around in my old hometown
I don't wanna put no money down
I don't wanna get me a big old loan
Work them fingers to the bone
I don't wanna float a broom
Fall in love and get married then boom
How the hell did it get here so soon
I don't wanna grow up

Terence McKenna - Reclaim Your Mind
Catalyst
to say what has never been said
to see what has never been seen
to draw, paint, sing, sculpt, dance and act
what has never before been done.
To push the envelope of creativity and language
and what's really important is -
I call it the felt presence of direct experience
which is a fancy term, which just simply means
we have to stop consuming our culture.
We have to create culture.
DON'T watch TV
don't read magazines
don't even listen to MPR.
Create your OWN road show
that - the eeh - nexus of time and space
where you are NOW
is the most immediate sector of your universe.
And if you're worryin' about Michael Jackson
or Bill Clinton, or somebody else
then you're disempowered.
You're givin' it all away to icons.
I-cons which are maintained by electronic media
so that - you know
you want to dress like X or have lips like Y or sumthing.
This is shit-brained this kind of thinking,
that is all cultural diversion.
And what is REAL is YOU
and your friends, and your ah associations
your highs, your orgasms, your hopes, your plans, your fears.
And we're told NO - we are unimportant. We're peripheral.
Get a degree, get a job, get a this, get-a-that
and then you're a player.
You don't even want to play in that game.
You want to reclaim your mind
and get it out of the hands of the cultural engineers
who want to turn you into a half-baked moron consuming all this trash
that's being manufactured out of the bones of the dying world.
- Where's that at?
Yeah. Over here.

[psilotek]

---> NoLife1%Lowlife viesti


En ole Haract. Tuli sivu vastaan yksilömassan yhteydessä.

Paljon kysymyksiä, vähän asiaa. Analysoi hetki kysymyksiäsi ja jaa lopputulos kaikkien kanssa.
Ajatuksen kulun tehostamiseksi, mieti asioita tyyliin: "työnteko voi olla josta pitää, kun työnteko on hauskaa ja pidät siitä. Ihanteellista olisi jos tekisi sitä mitä tekee jo harrastuksena...Jos se ei ole mahdollista nyt , mitä voisin tehdä, että voisiin muuttaa tilanteen" Lopun aiheet samaan tyyliin.

"Ulkopuolisten" mielipiteellä ei ole merkitystä, itse asiassa. Sitäkin painotin kuulut normikansalaiseen, voit vaikuttaa ja vetää päihteitä (mieltäisin itse tajunnanlaajentavat alkuun), kehittää itseäsi myös. Otat vastuun omista teoista, yhteiskunnan tukiverkkoihin jumittaminen tod näk. muovaa myös sinun persoonasi vähemmän tuottavaksi - itsesi kannalta.

[NoLife1%Lowlife]

---> NoLife1%Lowlife viesti


En ole Haract. Tuli sivu vastaan yksilömassan yhteydessä.

Paljon kysymyksiä, vähän asiaa. Analysoi hetki kysymyksiäsi ja jaa lopputulos kaikkien kanssa.
Ajatuksen kulun tehostamiseksi, mieti asioita tyyliin: "työnteko voi olla josta pitää, kun työnteko on hauskaa ja pidät siitä. Ihanteellista olisi jos tekisi sitä mitä tekee jo harrastuksena...Jos se ei ole mahdollista nyt , mitä voisin tehdä, että voisiin muuttaa tilanteen" Lopun aiheet samaan tyyliin.

"Ulkopuolisten" mielipiteellä ei ole merkitystä, itse asiassa. Sitäkin painotin kuulut normikansalaiseen, voit vaikuttaa ja vetää päihteitä (mieltäisin itse tajunnanlaajentavat alkuun), kehittää itseäsi myös. Otat vastuun omista teoista, yhteiskunnan tukiverkkoihin jumittaminen tod näk. muovaa myös sinun persoonasi vähemmän tuottavaksi - itsesi kannalta.

Aaaaahhhh... Rakentavaa keskustelua. Mii laikey.

Entä, jos kysymykset ovat tarkoitettu sinulle. Miksi jakaisin valmiita vastauksia, kun niitä ei ole olemassa. Kaikki saavat ajatella minun puolestani sitenkuin haluavat. En vain pidä kaikesta aistimastani. Se sinänsä ei ole este millekään vain hidaste. Tiesitkö muuten, että et voi vetää päihteitä, se on ankarasti kielletty Suomen laissa, mutta kaikkeahan voi ja saa tehdä, jos ei jää kiinni. Right? Tosin, jos jäät kiinni olet likainen narkkari, nisti, vitun huumeidenkäyttäjä. Onneksi on keksitty alkoholi, tuo päihteistä parhain ja laillinen, joka luo hyvänolon tunnetta kaikille kulttuureille.

[aphos]

Huhhuh että on porukalla ongelmia.. eipä uskoisi olevansa psyke-foorumilla

[Lymykonna]

En tajua. Mikä nyt on se ongelma?

[NoLife1%Lowlife]

Joo, mulla on varmaan maniat taas päällä. No more internet for me...
Pitäis vaan ottaa rauhallisesti... Taidan keskittyä rentoutumiseen viikon päivät.

Vittu oon hukassa.. Tekee mieli paeta mut mihin vittuun ja mitä sitten?

Olo on siis tämä.

[Lymykonna]

Et voi paeta omalta keskushermostoltasi.

[RoboPoski]

Öö joo. Elämä on aikamoista tasapainoilua ja pitäis löytää semmonen pikku juttu siitä että vaikka horjahtelee ihan selvistä päitenkin niin täytyy olla tietyt "pisteet" joista saa taas kiinni. Ne löytyy etsimällä, kokeilemalla ja erehtymällä. Ite ny 27v kahlannu ja mulla on jo jotain mistä pitää kiinni kankeina aikoina, eikä elämä lopu siihen et päihteet tai yleinen meininki loppuis. Semppiä vaa! Ja ei ole tarkotus saarnata vaan kerron asian niinkun itse sen käsitän.

Vai käsitänkö

[bdxm]

olen minä. en ole olavi (nimi (omani) muutettu). olen mitä minä havaitsen, muistista, tilasta. olen bissetölö, musiikki, seinät, piha, avaruus, suo, kuokka, kommunismi, jussi, kuala lumpur, (tiedostettu) ei-mikään, tiedostettu tiedostamattomuus eli kaikki mitä en tiedä kokonaisuutena ja yksittäinen asia josta en ole koskaan kuullutkaan, en asia sellaisenaan vaan tietona siitä ettei mulla ole mitään vitun aavistusta siitä mikä se sitten onkaan, olen kuolema oma, jonkun ja kaikkien, olen tuleva, tapahtunut, kaikki paitsi mistä en tiedä ja nekin kokonaisuutena.
en ole olavi enkä mitä havainnon kohteena oleva olavi kokee. minä en opakutise, opakutina on olavissa. tönin olavia tekemään mikä minusta tuntuu hauskalta. olavi, mee tonne, nuku, syö, juo, älä tottele (eikö ole tyhmää? se tottelee olemaan tottelematta! ), tee mitä käsken eli mitä luulet haluavasi, sano näin, syö toi, oho, olavi kaatui portaissa ja satutti itsensä teholle, minuun ei sattunut. olavi on vähän tramaleissa ja onnellinen koska nyt minä ymmärrän.

vastaus kaikkiin vastoinkäymisiin.

[niunau]

tönin olavia tekemään mikä minusta tuntuu hauskalta. olavi, mee tonne, nuku, syö, juo, älä tottele (eikö ole tyhmää? se tottelee olemaan tottelematta! ), tee mitä käsken eli mitä luulet haluavasi, sano näin, syö toi, oho, olavi kaatui portaissa ja satutti itsensä teholle, minuun ei sattunut. olavi on vähän tramaleissa ja onnellinen koska nyt minä ymmärrän.

Aika jännä, enpä ole koskaan ajatellut itsestäni noin. Uusi näkökulma, kiitos siitä.

____

Itse syrjäydyin tahallani. Tai sitten tahattomasti. En tiedä, en välitä.
On mulla ystäviä. Joitain niistä tapaan silloin tällöin.
Viihdyn ihmisten seurassa vaikka pelkäänkin niitä enemmän kuin mitään muuta.
(Kyllä, olen ihmisenä yksi helvetin ristiriita. Mutta nautin siitä.)
On olemassa ihmisiä jotka saa mut hymyilemään ja nauttimaan elämästä.
En vain muista kertoa heille tarpeeksi usein, kuinka tärkeitä he ovat minulle.
Viihdyn myös yksinäni. Vaikka tyhjyys onkin joskus ahdistavaa.
En mä edes tiedä että miksi mä tilitän jotain tällästä.
Luulisin että siksi kun nyt vain sattui yksinäisyys tuntumaan typerältä tai sitten vain siksi, että olen väsynyt (henkisesti ja fyysisesti) ja satuin lukemaan tätä ketjua kun uni ei vaan tule...
(Ja pahoittelen jos kirjoitukseni on jotenkin sekava.)

[miymau]

UU jee samantapasta mullakin! Kun oon seurassa, haluun olla yksin, sitten taas kun oon yksin, haluun olla ihmisten kanssa.... Siks netti onki ihana keksintö ku voi jutella kavereille, mut olla iha yksin silti. <3
Mut ääh. On tää elämä tylsää. Ei jaksa. Ei vaan jaksa. Mä en jaksa ees puhua ihmisille enää nykyisin! Mun pitäis varmaan hommaa itteni taas lääkäriin. Vuos sitte lekurilla kävin--> lähete psykiatrille. Mut sit se psykiatri oli niin tekopyhä paska, ettei sille jaksanu mitään selittää. (en ees usko että mulle tollasista on hyötyä, koska en kerro KENELLEKÄÄN kaikkea ittestäni. En vaan pysty. Ja ehkä sit oon piilottanu just ne väärät asiat sisälleni, eikä niitä saa ulos..) En kyl jaksa ees varata lääkäriaikaa. Eiku WTF mähän varasin ajan viime viikolla. En ees tiiä miks... Keskiviikkona on se aika. Ainii meen valittelee mun unettomuutta ja ahdistusta ja hillittömiä pää-niska-selkäkipuja. Mut en siks ett saisin niihin helpotusta vaa että saisin lääkkeitä joita vetää -_- Oon surkee tapaus.

Itse syrjäydyin tahallani. Tai sitten tahattomasti. En tiedä, en välitä.
On mulla ystäviä. Joitain niistä tapaan silloin tällöin.
Viihdyn ihmisten seurassa vaikka pelkäänkin niitä enemmän kuin mitään muuta.
(Kyllä, olen ihmisenä yksi helvetin ristiriita. Mutta nautin siitä.)
On olemassa ihmisiä jotka saa mut hymyilemään ja nauttimaan elämästä.
En vain muista kertoa heille tarpeeksi usein, kuinka tärkeitä he ovat minulle.
Viihdyn myös yksinäni. Vaikka tyhjyys onkin joskus ahdistavaa.

Mulla on aikalailla täsmällisen epätäsmällisen sama!

[growy]

Viihdyn todella paljon yksin,mutta seura ei koskaan ole pahitteeksi,vaikka kaverit ovat aika kuumottavia joskus..Liiankin usein.Ei kehenkään voi luottaa täysin,ei todellakaan.
En pidä tuota niinkään syrjäytyneenä, vaan sitä et tavallaan ei ole toivoa elää tässä yhteiskunnassa,eikä tässä yhteiskunnassa elävienkään kanssa.Haluaisinkin pois täältä/tästä,en silti haluaisi kuolla. En halua jakaa ajatuksiani kenenkään kanssa vaan mietin ne päässäni selväksi,tavallaan oman egoni kanssa. Joskus tapan sen egon enkä silloin tunne olevani tässä yhteiskunnassa. En jaksaisi välillä tehdä mitään,liiankin usein tuo ongelma. Harvoin jaksan olla sosiaalisessa kanssakäymisessä kenenkään kanssa. Sitä vaan pettyy niin usein ihmisiin ja tekemisiin..Trust nobody.
Olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa,en vain jaksa tänne tilittää..Kuullostaa jo varmaan aivan masennukselta,mutta sitä minulla ei ole,tämä on omalla kohdallani syrjäytymistä
MUTTA en koe olevani liian syrjäytynyt,koska pystyn elää normaalisti ja pystyn keskustella ihmisten kanssa sekä käydä töissä/koulussa jne.
En vain jaksa/en pidä ihmisiä/yhteiskuntaa..

[miymau]

Viihdyn todella paljon yksin,mutta seura ei koskaan ole pahitteeksi,vaikka kaverit ovat aika kuumottavia joskus..Liiankin usein.Ei kehenkään voi luottaa täysin,ei todellakaan.
En pidä tuota niinkään syrjäytyneenä, vaan sitä et tavallaan ei ole toivoa elää tässä yhteiskunnassa,eikä tässä yhteiskunnassa elävienkään kanssa.Haluaisinkin pois täältä/tästä,en silti haluaisi kuolla. En halua jakaa ajatuksiani kenenkään kanssa vaan mietin ne päässäni selväksi,tavallaan oman egoni kanssa. Joskus tapan sen egon enkä silloin tunne olevani tässä yhteiskunnassa. En jaksaisi välillä tehdä mitään,liiankin usein tuo ongelma. Harvoin jaksan olla sosiaalisessa kanssakäymisessä kenenkään kanssa. Sitä vaan pettyy niin usein ihmisiin ja tekemisiin..Trust nobody.

Aika samoilla linjoilla olen. En voi luottaa oikeestaa kehenkään kavereistani kunnolla "Parhaallekin" kaverilleni kun mainitsin vaan jotain jostain aineesta, meni vasikoimaan mut erittäin ikävälle taholle... Nykyään ko. henkilö valittaa mulle myöskin koko aika, että kaikkien aineiden käyttö on todellisuuden pakenemista. Ei se mielestäni ole yhtään sen enempää kuin muutkaan nautintotekemiset. Tietenkään se ei enää sillon oo hyvä asia kun aine elättää sua. Mut siis.. Vaikka psykedeelit: ne vaan tuo uusia ulottuvuuksia ajatusmaailmaan ja elämään muutenkin, väriä kovin harmaaseen arkeen, ja kyllä ne ajatukset ihan todellisia on, vaikkei ne hallut, visuaalit sun muut aineellisia olekaa.
En jaksais myöskään elää täällä, mut kuolemakaan ei houkuta. Eihä sitte ois mitään kivaa. Olis vaan kivaa jos vaikka vois hypätä viis vuotta elämässään eteenpäin, tai muuttaa toiseen todellisuuteen, alottaa ihan toisen elämän. Tää on jotenkin niin pelottavaa, kun tää elämä on vaan tässä eikä mitään entistä saa enää takas. Kaikki valinnat seuraa sua loppuelämän. Huoh. Joo.
Ja sitten vasta 65-vuotiaana saa levätä, olla rauhassa, sillon ei tarvii enää stressata muutaku eläkkeen riittämisestä. Ja sitten ah, ihanaa kohta koittaakin kaikki paskat sairaudet ja siinä meni se ihana vapaus mitä on koko elämä odottanu.

[Aukikco]

Oletteko pohtineet sitä mahdollisuutta, että syrjäytymisen tarkoitus olisikin eristää ihminen muista jotta olisi mahdollista tutkia sisintään ja löytää sieltä jotain pysyvää? Kun alkaa hahmottaa sisintään, riippuvuus muihin ihmisiin vähenee ja elämä alkaa virrata ihmisestä itsestään.

[growy]

On todellakin. Itse sanon että se ei ole sen tarkoitus,vaan jokin haluaa että ihminen syrjäytyy. Ei ihmisen tarvitse olla yksin,ihmisen ei ole tarkoitettu olla yksin.
Omaa sisintään voi tutkia ilman syrjäytymistäkin..

[Lymykonna]

Eristäytyminen on tekniikka, syrjäytyminen on kompulsiivista.

Ottakaa rennosti ja naurakaa sille äänelle päänne sisällä joka sanoo, että tuntemattomille ei saa puhua. Yksinäisyydestä täytyy osata nauttia, mutta vastapainona toisten ihmisten seura on valtavan kehittävää. Itse kun ei aina niitä omia kusipäisyyksiään näe tai hienovaraisempia lahjakkuuksia arvosta.

[Aukikco]

On todellakin. Itse sanon että se ei ole sen tarkoitus,vaan jokin haluaa että ihminen syrjäytyy. Ei ihmisen tarvitse olla yksin,ihmisen ei ole tarkoitettu olla yksin.
Omaa sisintään voi tutkia ilman syrjäytymistäkin..

Tulkitset minua nyt vähän eri tavoin kuin tarkoitin. Ei pointtina ollut se, että syrjäytymistä vaaditaan itsetutkiskeluun, vaan että se voidaan kääntää ongelmasta mahdollisuudeksi näkemällä se porttina itsetutkiskelua kohti.

Minusta ihminen myös on yksin, ollen kuitenkin samanaikaisesti yhtä kaiken muun kanssa. Tässä videossa ilmaistaan asia mielestäni aika oivallisesti. Kun lakkasin pelkäämästä yksinoloa niin yhdessäolo helpottui käsittämättömän paljon.

[Thoxium]

Olis kiva olla lähtöisin huonosta perheestä ja olla syrjäytynyt, sit vois tehä aivan mitä lystää hyvällä tekosyyllä, "no ku oli niin vaikeeta kotona". Oikein kiehtova ajatus.

[psilotek]

vammaset homot.
Kohtaa pelkosi. Mieti sitä kuin uutena mielenkiintoisena huumeena kun puhut sille tytöllä (ainvan sama vaikka karitsa) jota olet katsellut jo 1,5v ilman yhtäkään hyvinvointikysymystä.

[Lespidis]

Harry Potter fani on mitä todennäköisemmin syrjäytynyt narkki :idea:

[dredi]

Ei ole väärin pelätä, väärin on se ettei kohtaa pelkoaan vaan antaa sen hallita itseään.

Hyvin pitkälle pääsee jo sillä kun on rehellinen itselleen.

[Siva]

En tykkää olla hirveesti yksin. Joskus pitää, mutta kahen päivän yksinolon jälkeen alkaa tuntuu 'tyhjältä', tai en keksi just sanaa sille.
Yhteiskunnasta syrjäydyn varmasti ainakin vähän alitajuntaisesti tahalteni.

[Dexma]

Harry Potter fani on mitä todennäköisemmin syrjäytynyt narkki :idea:

Harry Potteri on ehkä maailman parasta eskapismia...

No joo... Huomannut, että oon alkanut syrjäytyyn enemmän, kun lopetin alkoholin käytön.... Onko muutkin tätä huomannut? Oikeasti kukaan ei jaksa tehä mitään viikonloppuisin...??? MISSÄ ON TAMPEREEN PSYKEPÄÄT JOTKA TRIPPAA MUN KANSSA VIIKOSTA VITTU TOISEEN JA HENGAILIS PIENTÄ ELÄMÄÄ MUN KAA????? kaikki muut nistit voi painua sitten imeen pirtsakkaa...

[CharlieBigPpotato3]

Oletteko pohtineet sitä mahdollisuutta, että syrjäytymisen tarkoitus olisikin eristää ihminen muista jotta olisi mahdollista tutkia sisintään ja löytää sieltä jotain pysyvää? Kun alkaa hahmottaa sisintään, riippuvuus muihin ihmisiin vähenee ja elämä alkaa virrata ihmisestä itsestään.

"Young men of my people shouldn't work because wisdom originates from dreams and a working man cannot dream."

[Ahab]

"Young men of my people shouldn't work because wisdom originates from dreams and a working man cannot dream."

Olen itsekkin lainannut tota joskus nuorempa. Yksi tai kaksi välivuotta voi toimia hyvin itsensä löytämiseen mutta altistaa syrjäytymiselle kyllä myös. Tosin kaikkein paras välivuosi ois sellanen et on miellyttävässä duunissa ja duunin jälkeen on aikaa tehdä mitä huvittaa. Koulu se tuntuu suurempi ongelma olevan kuin työnteko. En vaihtais nykyistä duuniani työttömyyteen mistään hinnasta. Pitää myös ottaa huomioon että toi on jonkun intiaanipäällikön lentävälause ja jos se joutuis elämään tässä kulttuurissa se saattais muotoilla sanansa vähän toisella tapaa.

Vastavuoroisesti voi sanoa, että joka päivä duunissa käymisen ja itsensä kehittämisen välillä ei ole ristiriitaa.

Samaa mieltä. Koulunkäynnissäkin ainoa ongelma tuntuisi olevan kotitehtävät, jotka varastavat vapaa-ajan, jolla sitä itensä kehittämistä olisi tarkoitus tehdä. Tietenkään sellaista duunia ei myöskään kannata hankkia, jota joutuu viemään kotiin.

En tykkää olla hirveesti yksin. Joskus pitää, mutta kahen päivän yksinolon jälkeen alkaa tuntuu 'tyhjältä', tai en keksi just sanaa sille.

Vähän samoja fiiliksiä. Normiviikonloppu vielä menee mutta pidennetyt viikonloput alkaa tuntua vähän tuskasilta. Ihan taivaallista päästä töihin jonkun neljän päivän vapaan jälkeen.

Siirtymäriitit/aikuistumisriitit noudattaa aikalailla kulttuurista riippumatta kaava:
1. Irtaantuminen
2. Siirtyminen / Liminaalivaihe
3. Uudelleenliittyminen
Meidän kulttuuri ei vaan tue tälläistä irtaantumista ja liminaalivaiheessa olemista kun pitää käyttää jokainen vuosi tehokkaasti että saadaan nopeasti uusia verojen maksajia. Pointti on se että sieltä liminaalivaiheesta on tarkoitus tulla takaisin!

[Lespidis]

Vakavasti.
Ite oon huomannut tän vuoden sisällä irtautuneeni ystävistäni ja muutenkin tutuista ihmisistä, en myöskään ole solminut uusia suhteita joita ennen tuli semi tiiviiseen tahtiin, TIEDOSTAN sen johtuvan siitä että olen kyllästynyt ihmisiin ja ihmisten juttuihin, tai olen kasvanut aivan toiseen suuntaan kuin valtaosa ihmisistä. Arvostan yhä enemmän sitä aikaa jonka kykenen viettämään yksin. siitä on tullut ehkä suurin nautinnon aihe elämässäni.
SIIS "syrjäytymiseni" on semi tietoinen valinta,se saattaa myöskin olla hyvin väliaikaista.
Aika näyttää.
ja Potterista vielä sen verran, että omistan koko saagan ja olen lukenut jokaisen kirjan 9 kertaa. eskapismia? todellakin. mut toisaalta mikä tahansa "MaGia" aiheinen kirja on. Ainakin mulle henkilökohtaisesti.

[tRip]

Syrjäytyminen avaa uuden maailman.. siitä sosialisoituminen luo sille maailmalle vastapainoa.

Mä viihdyn hyvin, ja pitkiäkin aikoja itekseni. Viihdyn valtavasti oman itteni kanssa. Saa ladattua henkisiä akkuja.
Mut sit jossain vaiheessa alkaa kasvaa kuitenkin se sosiaalinen kaipuu.

[Dexma]

Syrjäytyminen avaa uuden maailman..

Yhtyy tRippiin... Tuntuu toisaalta juurikin, että syrjäytyminen on sitä, että etsii uutta maailmaa eikä sitä pitäisi pelätä, sitä pitäisi tarkastella.

[Velho]

Itse olen hyvin sosiialinen tai olin saan ja sain paljon uusia ystäviä mutta sitten niitä rupes olee liikaa ja melkein jo ahdistaa ku toine selittää sitä ja toine tätä ja viikonloppusin tulvii puheluita "hommaa meille pilvee" nykyään väsyttää kokoa ajan ei pysty nukkumaan edes kunnolla sitten perjantaina överikuosit ja tipahtaa ja nukkuu univelat pois ja taas sama paska jatkuu.