päivä alkoi rattoisasti pilvellä, jota oli tullu poltettua melko suuria määriä jonkun muutaman viikon putkella useampaa grammaa päivässä.. sain ensimmäisen onnistuneen 4 kasvin kotikasvatuksen päätökseen ja sitähän riitti ihan hyvin... illalla dxm erottumaan, ja juopottelin sen (tein uudella erottelukokeilulla silleen, että kun bensaa kiehuttaa pois kattilasta, niin laittaa siinä vaiheessa sekaan 2dl sokeria. juomasta tuli ihan hyvä ja toimiva, näin teen jatkossakin!)join dxm:n ja menin katselemaan animea sängylleni. tietokone käännetty niin ettei tarvitse paljoa lihasta liikuttaa kun sängylle pääsee. TIetokoneen netti ei ole toiminut muutamaan päivään, joten selailin kovalevyn aarteita siinä trippiä odotellessa. Polttelin pilveä hampun varresta tekemälläni piipulla (
onttoon varteen reikä ja siihen ruuvattu pesä. ) ja latasin tähän pitkään rauhanpiippuun ihan kelpo annoksen ja sit anime pyörimään: rosario + vampire episode 7, joka löytyi sattumalta. (tässä jaksossa esiintyy ensimmäistä kertaa mizore shirayuki, omg.)deksmeily tuntuu vaikuttavan vähän normaalia laimeammin ja pyörittelen päässäni erinäisiä syitä epäonnistumiseen, kun sitten huomaankin että oon vaan liian pilvessä ja että dxm toimii ihan normaalisti. aika pysähtyy, dekstroversen piikkikohta. alkaa vähän kyllästyttää joten hetken mielijohteesta oikein räjähdän ylös sängystä, liu-un, keittiöön hakemaan mdpv:n ja imaisen siitä muutaman viivan.. tässä vaiheessa katson kelloa, joka näyttää 4:20 yöllä. ajattelen että jos ei mdpv ala puoleen mennessä vaikuttamaan niin otan lisää. tasan puoli 5 otan lisää mdpv:tä ja noin 30mg-40mg 2c-e:tä.
etsin kännykän ja tekstaan kaverille: "lähetä mulle sienten valmistusohje." paluuviesti tulee muutaman minuutin päästä, joka kuuluu: "kaada kiehautettuun, jo hieman jäähtyneeseen veteen, ja anna olla hetki. noin 30 min. pureskele pieniksi juodessa. Nauti runsaan polton kera : ) "
yritän deksmihäröilyssä saada lauseesta selkoa ja päädyn siihen tulokseen ettei veden keittäminen ole vielä liian vaikea prosessi. vesi kiehumaan ja kohta on sienet valmiina.
polttelin siinä odotellessa kun sienet likoavat, ja tässä vaiheessa aloin jo selvästi odottamaan tripiltä jotain. siivosin makuuhuoneeni lattialle pienen ringin, mihin minä ja vieraani mahtuisimme istumaan. en sen tarkemmin ajatellut syitä tai seurauksia, tein vain niinkuin tuntui sopivalta.
tekstaan vielä yhdelle toiselle kaverille, joka myöskin trippaili sinä iltana, tosin 200km päässä, että uskallanko ottaa sieniä. "anna mennä".
sienet valmiina ja join teen. pureskelin sienet. maistan niiden elämänvoiman? kirpeä ja säkenöivä maku.
istun lattialle, luultavasti joogaposeen. en katsonut alaspäin tarkistaakseni, mutta istuin ehkä täydellisessä lootusasennossa, jota en vielä toistaiseksi ole harjoittelunkaan jälkeen saanut onnistumaan. lähimaillekkaan.
odotan että jokin "tuuli" tulee, ja poltan pilveä odotellessa. huomaan yhä selvemmin kuinka ympärilläni tyhjässä ilmassa tapahtuu koko ajan erinäisiä ketjureaktoita ja muita tapahtumia. tuntuu että voisin ottaa yhden ketjureaktion päästä kiinni ja seurata, kuinka se päättyy 20 vuoden päästä johonkin palmuun tahitilla. näitä reaktioita oli miltei loputon määrä.
tuntuu, että joku lähestyy, joku henkilö tai vastaava. tai useampi. Sienet alkaa toimaamaan, 2c-ekin pörisee jo aika hyvin. tosin tässä vaiheessa oon jo niin sekasin ettei oikein tiedä mikä vaikuttaa.
sellanen "precense" tuntuu valuvan makuuhuoneen avonaisesta ovesta suoraan kohti ja ympärille. alan kuulla ajatuksia, jotka ei varmastikkaan ole omiani. Pystyn ajattelemalla vastaamaan näihin ajatuksiin, mutta tää ajatuskeskustelu on lähinnä sellasta yleistä jutustelua, paskanjauhantaa.
minulle ilmoitetaan, että "sano se ääneen."
sanon ääneen että olen hieman ujo. istuin vieläkin lattialla ja tunsin selvästi kuinka siihen ympärille asettui muitakin persoonia, henkilöitä tai entiteettejä. vähän pakkomielteisesti polttelin vieläkin pilveä ja tarjosin sitä muille piirissä istuville, mutta en jaksanut pidellä piippua tarpeeksi kauan paikoillaan ja tilaisuus meni ohi. kukaan ei kuitenkaan näyttänyt loukkaantuvan.
Kysyin että mitä voin tehdä heille/ mitä he voivat tehdä minulle / mitä haluan tehdä / mitä he haluavat minun tekevän..
tuo kaikki tuntui sisältyvän yhteen lauseeseen, jonka ajattelin vain ääneen. se kuulosti tasaisen narisevalta ii-uu-oo-ää-öö-ääntelyltä. tulin ymmärretyksi. en muista mitä sanoin ääneen. jotain tervetuloa tai hei tai sinne päin. moi.
pahoittelin että huoneeni on sotkussa, mutta en viitsinyt edes ajatella sitä lausetta loppuun asti välttääkseni kliseisyyden. Kaikki tuntui niin itsestäänselvältä ja kliseiseltä että oli turha ajatella mitään tai sanoa mitään. ajatuksenjuoksua tältä ajalta: voisin syödä jotain, DAA. voisin.. daa!. voisin, daa." kunnes en tehnyt mitään. hengailin vain. paikallanikin ollessani tunsin olevani osa monimutkaista ja alati muuttuvaa palapeliä. naureskelin vähän "hengailla" -sanalle, kun minusta tuntui juuri siltä kuin olisin vain riippunut ilmassa. hengailin eli vaihdoin satunnaisesti asentoa tämän muuttuvan palapelin mukaan. pidin siitä, se tuntui jotenkin älykkäältä.
ehdotin "vierailleni" että voisin soittaa kitaraa. Olinhan tässä tarkkailun kohteena. Plektran etsiminen oli haastavaa, mutta löysin sen lopulta. vahvistinta oli turha laittaa päälle, koska se ei ollut seinässäkään. eikä kitarasta mennyt yhtään johtoa vahvistimeen. soitin siis unplugged.
aloitin soittamaan ja selvisin ramppikuumeesta, mutta en kuitenkaan osannut mitään. joku pelleili kielillä, kitarassa on 6 kieltä, ja muu lukumäärä on mahdoton. äänet kuulostivat ihan vääriltä. en tehnyt virheitä, mutta itseluottamukseni loppui heti ensimmäisten sointujen jälkeen, kun uskoin aistejani enkä itseäni. en onnistunut soittamaan kitaralla oikein mitään, mutta yritin kuitenkin. minulle naurettiin, mutta en osannut suhtautua siihen mitenkään posiitiivisesti tai negatiivisesti. minulle naurettiin, ja minäkin nauroin.
ajattelin esitellä vierailleni musiikkituotantoa tietokoneelta.
juuri aikaisemmin olin sammuttanut tietokoneen, mutta kun määrätietoisesti unohdin tämän sivuseikan, niin se olikin päällä. laitoin soimaan jonkun biisini.
ne eivät kuitenkaan olleet täydellisiä, tiesinhän sen itsekin. miksi siis esittää niitä? minua kannustettiin tekemään odottamattomia siirtoja, eli toisinsanoen olla ajattelematta mitään mutta hetken mielijohteesta heittäytyä 100% jonkin ohikiitävän ajatuksen mukaan ja toteuttaa se. soitin siis musiikkiani, joka tuntui falskaavan tilanteeseen nähden. Vieraani kuitenkin pitivät siitä ja YKSI erityisesti tykästyi. Laitoin yhden häröimmän biisin soimaan ja siihen ihan viereen, melkein kiinni muhun istui "joku"
ja laittoi käden tai jonkun olkapäälleni koko biisin ajaksi. Pyysin että saisin esittää musiikkia jatkossakin ja sain yleispyörtävän kyllä-vastauksen. Tarkoitin tällä, että teen lisää biisejä ja kutsun nää vieraat joskus toistekin kuuntelemaan.yritin taas soittaa kitaraa, mutta se ei onnistunut vieläkään koska sormeni olivat liian rasvaiset. ei se mitään, yrittäminen oli äärimmäisen kiehtovaa.
aikakäsitys on aika huteralla pohjalla, enkä vieläkään tiedä missä järjestyksessä mitäkin on tapahtunu, mutta seikkailin ympäri kämppää nämä sienijumalat ympärillä hyörien. Ne kertoili koko ajan jotain tajuttoman monimutkaisia vitsejä, jotka oli uskomattoman hyviä
turha selittää tässä, mutta nää sienet sai koko senastisen elämän näyttämään pelkältä VITSILTÄ, jossa jokaikinen pienikin yksityiskohta sopi lopputulokseen niin täydellisesti, että meinasin välillä tukehtua nauruun Sillä hetkellä MIKÄÄN ei ollut sattumaa, ja samaan aikaan kun ajattelin tuon itsekseni, niin olohuoneen pöydältä tippui kirja maahan, niinkun alleviivaamaan tuota.tuntui että kaikki siihenastinen oli lähinnä vaan tälle tripille valmistautumista. ihan kaikki! kaikki mitä olin aikaisemmin oppinut ja epäoppinut jne tuntui olevan tärkeää tän tripin onnistumiselle.
oon puolitosissani odottanut aika kauankin jonkinlaista "yliluonnollista" kokemusta, mutta toisaalta mulla on se ylitsepääsemätön pelko.. nyt ei kuitenkaan pelottanut yhtään. kaikki tuntui ystävällisiltä ja miellyttäviltä ja rakastavilta, vaikka samaan aikaan huomasin selvästi kuinka paljon alempana olin näihin ihmeotuksiin nähden. sellanen tunne, että niillä kaikilla oli ladatut kalashnikovit kädessä ja ihan koska vaan, vaikka huumorin kannalta ne olis voinu tuosta vaan tappaa mut tai tehdä jotain pahempaakin. mutta olin kuitenkin täysin luottavainen ettei ne halua mitään "pahaa".
jutskailin niiden kanssa aika paljonkin, mutta en oikein muista tarkemmin että mitä.. keskustelu oli todella mielenkiintoisella tavalla älykästä, millaista en aikaisemmin oo kokenut.. puhuminen, ajattelu: kommunikointi oli sellaista strategiapeliä, jossa piti yrittää hämätä "vastustajaa" esim. tekeytymällä toiseksi henkilöksi tai sanomalla jotain niin randomia, että se itse asia piti kaivaa miljoonien kaavojen kautta.. jossain vaiheessa kysyin jotain yliluonnollisista voimista, ja että voiko ne opettaa mua tekemään jotain
kysyttiin, että mitä haluan oppia. tässä tilanteessa tuntui siltä, ettei miettimisaikaa ollut juuri mitään, joten piti lähes spontaanisti tehdä ihan kaikki. jos etukäteen ajatteli tekevänsä tai sanovansa jotain, niin sitten siihen tehtiin aina joku este sen toteutumiselle. Sanoin sitten että haluan oppia tiskaamaan ajatuksen voimalla kuulemma kaikki muutkin tuossa tilanteessa on sanoneet samaa, niin sienet kertoi ja se oli aika hauskaa. repeilin vähän väliä tällasille jutuille, joita tuli ihan jatkuvalla syötöllä. EN tajua miten jollain voi olla niin JUMALAISEN hyvä huumorintaju niinkuin noilla sienillä... D elämä oli peliä sillä hetkellä. maailmankaikkeus oli sienten luoma point and click -peli, johon pääsin osallistumaan.vähän väliä tuli sellasia jänniä testejä tai kokeita, joista piti selvitä että pääsi jatkamaan. muistan niistä parhaiten sen, kun istuin olohuoneessa paperiarkin eteen ja kirjoitin siihen otsikoksi "tekstiseikkailupeli", mikä mun piti läpäistä. siihen olis saanu kulumaan aikaa ties kuinka kauan, mutta yksinkertaisimmalla ratkaisulla piirsin eteenpäin osoittavan nuolen tän paperiarkin läpi, ja selvisin
(päässä pyöri ties kuinka pitkä juonellinen seikkailupeli, jossa jonkun talon kellarin seinässä olevasta reiästä pääsi toiseen ulottuvuuteen. tekstiseikkailupelin ideana oli mennä tänne toiseen ulottuvuuteen ottamaan kiinni joitain kääpiöitä, jotka oli varastanu täältä ihmisten maailmasta sormuksia ) päädyin kuitenkin pelkkään eteenpäin osoittavaan nuoleen, kun silläkin pärjäsi.makuuhuoneessa mulla on koko seinän täyttävä rastaleijonalippu ja sienet sanoi että jos haluan, niin voin jatkaa matkaa "eteenpäin" sen taakse, josta myöskin olis päässy johonkin toiseen ulottuvuuteen. en kuitenkaan lähtenyt sinne (sienitripille jäämistä parhaillaan? xD) kun olin varma, että mun pitää vielä ennen matkan jatkamista opetella puhumaan japania ja soittamaan sujuvasti kitaraa. niistä kyvyistä tuntui olevan tosi paljon hyötyä tuolla jossain. siis sivuutin tämän tilanteen ja jatkoin jotain muuta juttua...
aika loppuvaiheessa, niinkun jäähyväisiksi annoin jonkun niistä sienipersoonista kokeilla miltä ihmisruumis tuntuu. niillä ei ollu mitään fyysistä muotoa, niin ne oli tosi kiinnostuneita kaikista ihmiskokemuksista. siis hengailin hetken jonkun sienijumaluuden kanssa tässä fyysisessä ruumiissani ja näytin sille joitain juttuja.. tein jonkun pienen haavan ja annoin sen tuntea "kipua" o.O "se" oli ihan hysteerisen riemastunu tästä ja sit rupesin käymään jotain kauppaa... pyysin jostain syystä että ne antais mulle energiaa vastineeksi näistä kokemuksista. sainkin. tajuton euforia ja piristyminen, joka ei vieläkään (noin kuukausi tripin jälkeen) oo laskenu täysin. hyppäsin puolikkaan x-hypyn, jonka jätin kuitenkin kesken ja pyysin sitä sienityyppiä poistumaan mun kehosta ( o____o ) se oli pettynyt mutta lähti kuitenkin heti. naureskelin siinä omalle oveluudelleni, kun hyppäsin vaan puolikkaan hypyn! näin niinkun myyntimiehenä jalka ovenväliin tulevaisuutta ajatellen .D selvästi tätä henkilöä jäi vaivaamaan x-hypyn loppuosa.
(kaikki nää jumaluudet oli ihan selviä omia persooniaan, vaikka ei samalla tavalla kun ihmiset..)
jossain välissä huomasin että kun edessään ilmassa tekee joitain tiettyjä käsiliikkeitä, niin pystyy avaamaan jotain lukkoja. en kyllä tiedä mitä aukaisin, mutta jotain.. käsiliikkeet ei ollu mitään tiettyjä juttuja, vaan piti vaan koko ajan muuttuvan tilanteen mukaan (intuition varassa?) mennä virran mukana. tätä virtaa oli aika vaikea seurata, kun se oli niin nopeasti jo ohitse ja useamman layerin alla.. sain kuitenkin tehtyä jotain, mutta se oli älyllisesti niin raskas suoritus, etten jaksanu kovin kauaa.
ja jotain..
vähän paloina kerrottu sekava salaattitarina, josta osa on kirjoitettu heti tripin jälkeisenä päivänä ja osa nyt.. mutta oli aika kummallinen matka. huuhaahippitrippi ja ehkä elämäni hienoin kokemus. paljon jää kertomatta, kun tuohon yhteen trippiin tuntui sisältyvän se koko eletty elämä ja vielä enemmänkin.. kaikkein uskomattomimmat asiat oli niin henkilökohtaisia, että niitä on mahdoton kertoa eteenpäin ilman että selvittäis taustoina koko minuuteni..
tän kokemuksen jälkeen oon nähnyt muutaman unen, jotka oli samalla tavalla ylitodellisia niinkuin tää.. tiedän esim. että oon viidennen tason hullu
ja nimenomaan hullu."poika on desibeli. desibeli ei oo mitään. ÄLÄ KUUNTELE!"
shellaista, pahoittelen typoja ja muita virheitä, mut taas niin pitkä teksti ettei tee kyllä heti mieli lukea alusta..
määrät vielä: 600mg dxm, n. 30-40mg 2c-e:tä, n.10mg MDPV:tä ja medium annostus psilosybiinisieniä (cubensis). ja varmaan lähemmäs 5 g ghanjaa. kanzii kokeilla tuota komboa : )
vittu olit fucked up 
en ookkaan tai chiihin tutustunu aikaisemmin, mut nyt rupes kiinnostamaan 
