600mg ja savuja (pitkä)

[Flood]

Aluksi en ajatellut laittaa tätä tänne, kun kokeneemmat käyttäjät saattavat pitää liian pitkänä ja tylsänä. Sitten ajattelin, että silloin kun itse ensimmäistä kertaa etsin deksistä tietoa niin olisi ollut mukava lukea jonkun ensimmäisitä kokeiluista ko. substanssin kanssa.
Siis tässä on.

Lähtötiedot:

Mies
23 vuotta.
Paino 93 kg
Toinen kokeilu aineella.
Set: rauhoittunut ja valmistautunut olo. Kaikki tikissä ja valmis kokemaan kaiken mikä tuleman piti.
Setting: Vähän pielessä. Kaverini kämpillä piti olla ainoastaan minä ja trippikaverini. Viime hetkillä mukaan hyökkäsi myös kaverini kämppis ja hänen tuttunsa (molemmat ystäviäni). Nämä kaksi eivät deksiä nauttineet, eivätkä oikeastaan olleet koskaan kuulletkaan, joten olivat vähän ihmeissään. Tämä lisäsi epävarmuuttani ottaa ainetta. Tyypi polttivat kuitenkin aika lailla savuja, ja olivat sen tähden suhteellisen vastaanottavaisessa tilassa ja katselivat ihmeissään kun kokkailimme ainetta.

Sitten asiaan:

Ystäväni laittoi ruokasoodat uuniin. Tarkoituksena oli erotella kahdesta 200 ml pullollisesta resilaria 1200 mg deksiä, jonka nauttisimme puoliksi. 600 mg kummallekin. Kaverini oli hankkinut myös savuja poltettavaksi. Erottelu sujui ongelmitta. Kirkas neste höyrysi kattilan pohjalla hetken. Tarkoituksena poistaa sekaan mahdollisesti eksynyt bensiini. Kun neste ei enää haissut bensiiniltä, laitoimme kattilan hetkeksi jäähtymään.

Olin lukenut, että vakituisella tupakoitsijalla saattaa tupakointi vaikutuksen alla haitata kokemuksen kehittymistä. Siispä kävin tupakalla kun neste jäähtyi. Sen jälkeen en polttaisi ennen kuin vaikutukset olisivat loppumaisillaan.

Neste jaettiin kahteen mukiin. Kummallekin juotavaa tuli 55 ml DXM sitruunahappo liuosta. Tähän määrään sekoitettiin vettä, jotta kitkerä maku loivenisi edes vähän.
Liemi ykkösellä naamariin ja naamaa väännellen alas. Päälle suullinen kokista ja hammastahnaa. On se maku kyllä aika raikkaan sitruunainen. Valitettavasti ilman raikasta.

Hitin jälkeen sohvalle istuskelemaan ja puhumaan paskaa. Viime kerralla (eka kerta) vaikutusten alkuun kului reilusti yli tunti, mutta nyt vaikutukset huomasi jo kahdenkymmenen minuutin kulutta nauttimisesta. Kuuntelin kokoajan musiikkia nappikuulokkeista. Musiikkina oli God is an astronaut.
Kuulosti hyvältä, eikä jaksanut ottaa kantaa ympäröivään keskusteluun. Jännitti.

Noin puoli tuntia aineen ottamisesta poltimme paukut joiden jälkeen vielä olohuoneeseen odottelemaan mahdollista pahaa oloa ja keskustelemaan.
Mitään pahaa oloa ei tullut. Jossain vaiheessa istuminen rupesi pyörryttämään ja päätimme toisen trippailukaverini kanssa siirtyä itse matkustamoon, jonka virkaa osaltani toimitti ystäväni huoneen lattialle asetettu patja, suuri tyyny ja makuupussi. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut noin 40 minuuttia aineen ottamisesta.

Makuupussi silmille, levollinen asento, musiikkia napeista hiljaisemmalle ja odottelemaan trippiä. Musiikkina edelleen God is an astronaut. Tunsin painoa jaloissani ja oikeassa kädessäni. En tiennyt johtuuko tämä deksistä vai savuista, joten olo oli omituinen. Noin tunnin makailtuani en ollut päässyt yhtään mihinkään. Olin täysin jumissa tukevalla 1p, kuten ensimmäisellä kokeilullani. Ystäväni trippaili jo iloisesti, ja mutisi tasaisin väliajoin jotain sekavaa. Olin totaalisen pettynyt. Pelkäsin että otin edelleen aivan liian vähän.

Ajattelin musiikin olevan liian aggressiivista ja vaihdoin playlistiä. Uudella listalla oli Boards of Canadaa ja Aphex twinin Selected ambient works II.
Kun vaihdoin playlistiä, tapahtui välittömästi. Yksi kappale kesti noin päivän ja uppouduin totaalisesti musiikkiin. Tunsin nappikuulokkeet päässäni, mutta musiikki ei tullut niistä vaan pääni sisältä. Aivan luonnollisesti.
Kun huomasin tämän olin hyvin hämilläni. En silti päässyt yhtään minnekään. Makasin tuntuvasti lattialla, mutta jalat ja oikea käsi täysin puutuneina. Ne painoivat ainakin tonnin. Kun hengitin syvään, venyin ylöspäin ja kun hengitin syvään ulos painuin patjaan. Leikittelin tällä joitakin tunteja (minuutteja) kunnes huomasin, että oli mukava hengittää kaikki ilma ulos keuhkoista ja lopettaa hengittäminen. Tuntui lämpimältä ja mukavalta painua patjan läpi.

Tämän tajutessani säikähdin. Perkele. Tässähän voi käydä hassusti. Mitä jos lopetan hengittämisen kokonaan kun se tuntuu niin hyvältä? Nousin patjalle istumaan. Kaikki kieppui mukavasti ja musiikki kuulosti aivan mahtavalta. Bongasin pienen peilin kaverini huoneen kulmassa.

Kävin patjalle makaamaan ja aloin tuijottaa peiliä. Aivan mahtavaa. Peilistä tuijotti minua vastaan ihan vain minä. Pupillit lautasina ja silmänaluset pikimustana. Mutta minä se olin. Tuijottelin aikani. Muistan elävästi kuuntelevani Boards of Canadan 1961-kappaletta.
Kun tuijotin peiliin keskittyneesti kuva alkoi muuttua. Peilikuvalle ilmestyi ensin keskelle otsaa aivan selvä kolmas silmä. Tämä silmä jakaantui siten, että minulla oli neljä silmää vieri vieressä. Tajusin, että katson kieroon, ja sen takia kuva näyttää siltä. En silti tuntenut katsovani kieroon, joten kuva oli todella vakuuttava. Peiliin tarkemmin katsoessani pupillini laajenivat ja supistelivat, kunnes koko naama lähti venymään pystysuunnassa ja pupillit menivät viiruiksi. Peilikuva irvisti todella vakuuttavasti.
Se ei tuntunut ollenkaan pahalta. Nauroin näylle ja haukoin henkeäni. TODELLA vakuuttavaa.
Ajattelin olevani tällä hetkellä niin tutkalla että pääsisin matkailemaan dextroverseen. Peitto taas silmille ja möllöttämään.
Kesti tolkuttoman pitkään ennen kuin mitään tapahtui. Sitten huomasin, että en tiennyt olivatko silmäni auki vai kiinni. Näin kohokuvia kasvoista. Aivan kuin kolikosta. Kekkosia? Mitä vittua? Eihän Kekkosesta edes ole painettu kolikkoa? Oli tai ei, niin Kekkoset pyörivät silmieni edessä hurjaa vauhtia. Muualle en päässyt, joten nousin taas tuijottelemaan peiliä.

Taas peili teki samat silmätemput, eli ensin kolmas silmä, sitten neljä silmää rivissä. Sitten toinen puoli kasvoistani muuttui tummaksi ja toinen kirkastui. Tumma puoli kasvoista alkoi valua. Kun katselin miten naamani vasen puoli valuu, alkoi fyysisen naamani vasenta puolta polttaa. Polttaa niin että oli pakko lopettaa peiliin tuijottelu. Hämmentävää. Heti kun lopetin peilin katsomisen polte loppui. Katselin vielä hetken peiliä. Hetken kuluttua en nähnyt enää peiliä, vaan kasvoni olivat seinällä peilin takana. Naamani maastoutui seinään ja sitten peilikuvaltani hävisi nenä ja kasvonpiirteet. Seinän tapetista pilkisti vain suu ja silmät.

Tätä olisin mielelläni katsellut pidempäänkin, mutta minua häiritsi ulko-oven jatkuva kolina. Mitä perkelettä? Olivatko pilveä polttavat kaverit lähteneet rakentelemaan bileitä samalla kun trippailimme toisessa huoneessa? Pakko lähteä ottamaan asiasta selvää. Nousin punkalta ja aloin hiihtämään kohti käytävän päässä sijaitsevaa olohuonetta. Ei robotti kävelyä.. Hmm.. Ei sitten. Olohuoneesta löysin kaksi kaveriani. Ei ketään ulkopuolista. Kaverit vähän säikähtivät nähdessään minut. Näytin kuulemma ainakin kymmenen vuotta vanhemmalta. Kyselivät onko kaikki hyvin. Vastasin innoissani, että totta helvetissä ja tiedustelin ulko-oven jatkuvasta paukuttelusta. Kaverini nauroivat ja sanoivat että kukaan ei ole koskenutkaan koko oveen. Ei sitten. Harhoja. Sehän on ihan kiva. Lähdin vaappumaan takaisin kohti matkustamoa.

Takaisin patjalle pötköttämään ja kuuntelemaan musiikkia. Edelleenkään en päässyt minnekkään, mutta ajatuksissa oli mukavasti solmuja. Harmi kyllä tästä noin tunnin kestävästä vaiheesta en muista juuri mitään.
Olin silti varma että nyt on vedetty muutakin kuin pulkkaa, koska kun seuraavan kerran nousin patjalta olin aivan satavarma että on talvi. Ulkona puut näyttivät olevan täynnä lunta ja ihmettelin ääneen että kuinka vitussa oli taas mennyt 8 kuukautta syömättä. Koulussakin oli vissiin jo aika kiire.

Jossain vaiheessa kaksi muuta kaveria olivat lähdössä baariin ja kävivät vielä ovella varmistamassa että matkustamon puolella kaikki on ok. Juu. Kaikki okei. Trippaileva ystävänikin heräsi tähän tiedusteluun ja oli aivan kuutamolla. Hän vannotti useaan kymmeneen otteeseen kahta baariin lähtijää siitä, etteivät he kertoisi mitään huumeiluista. Kun pojat olivat päässeet baariin jäimme siis kaksin. Ystäväni oli aivan vainoissaan ja oli varma, että baarissa puhuttaisiin yhtä ja toista meidän sähläämisistä. Kaveri kuitenkin rauhoittui ja päätimme mennä polttamaan savut.

Savut naamariin. Ai perkele. Korvissa kohisi, musiikki kuulosti mahtavalta, huone venyi, kutistui ja kieppui todella vakuuttavasti. Aivan mahtava olo. Nyt olin viimeistään saavuttanun 2p. Takasin trippailemaan. Polton jälkeisistä matkoista en muista juuri mitään. Muistan, että Aphex Twin toimi totaalisen täydellisesti. Blue Calx vei rauhalliseen vedenalaiseen maisemaan ja Rhubarb aakeille nurmikentille. Muistan myös nousseeni jossain vaiheessa palloilemaan ympäri asuntoa. Muistan myös seisseeni käytävässä jumittamassa seinää joitakin minuutteja. Seinä oli jotenkin rauhoittava ja antoi mahdollisuuden keskittyä (normaali valkoiseksi maalattu seinä).

Hetken leijailtuani koin mukavan yllätyksen. Tiedostin olevani siinä lattialla. Sitten tajustin, että MINÄ en ole siinä lattialla vaan ainoastaan ruumiini. MINÄ olin sen ruumiin pään sisällä. Näin palasia omasta kodistani, Aivojen keskellä olevasta kohdasta jossa oli paljon hermoja. Seikkailin hermoratoja pitkin tietäen täydellisesti mihin olin menossa. Olin heittämässä pillurallia oman tutun kaupunkini torin ympäri. Se oli miellyttävää.

Huomasin myös jännän sivuoireen. Aina kun Aphexin Cliffs kappale lähti soimaan, jännitin leukojani / puristin hampaitani yhteen todella voimakkaasti. Jännittämisellä sai aikaan mahtavan kohinan, joka toimi mielestäni kyseiseen kappaleeseen. Kun tiedosti asian ja lopetti jännittämisen kohina lakkasi ja ”keltaiset kipu aistimukset”? lähtivät säkenöiden kulkemaan leuoista ohimoihin. Omituista. Olin varma, että aamulla on leuat kipeenä.

Sähläsin vielä jotain patjalla ja tuijottelin peiliin. Oli todella mukava olo.
Hetken kuluttua koin aivan pakolliseksi lähteä haahuilemaan ympäri asuntoa . Oli PAKKO löytää jostain kynä ja paperia. Löysin kirjoitusvehkeet, istuin keittiön pöydän äärellä ja opettelin kirjoittamaan uudelleen. Käsi ei totellut ohjausta ollenkaan. Nauratti, kun yritti piirtää kirjaimia.

Sain kyllä sitten jotain kirjoitettuakin. Laitan tähän pätkän. (Ainakin ite trippistooreja lueskellessani oon ollu kiinnostunu muitten muistiinpanoista)

” 01:24 puren hampaita yhteen tai muuten vaan kirstelen. Hassua miten kynä vaan menee uria pitkin. tuntuu ku kynä menis uria. puristan kynää vitusti. QMÄÄ PAUKKUUU! nenä synkkaa biisin. tämmönen biisi et tulee leuat kipeeks. ja taas mentiin ikkunasta? näyttäis siltä että tää on kelpo. vitun leuat ja puristan tätä kynää vitun kovaa. tää on parasta ikinä – aphex twinin se nurtsibisi tietty. muista cliffs.”

Semmosia ajatuksia sillon. Tosiaan koin tuon kirjottamisen olevan aivan tolkuttoman tärkeetä. Jumitin keittiössä jonkun tunnin ja kaverini heräsi tripeiltään. Mentiin tupakalle. Huh kun oli mahtavaa puhaltaa savua suusta ja kuunnella Led Zeppelinin All my lovea.

Kaverini oli sitä mieltä että hänen matkansa oli nyt kyllä tässä ja meni olkkariin kuuntelemaan musiikkia kaiuttimista. Itse möllin vielä keittiössä kunnes kokeilin vielä kerran päästä tripille. Takasin patjalle ja peitto korviin.
Vaikutus alkoi kuitenkin laskea enkä päässyt enää minnekkään. Päätin mennä kaverini seuraksi joten selvitin pääni. Laitoin nappikuulokkeista soimaan God is an astronauttia ja sevisin lähes heti. Menin olohuoneeseen purkamaan illan tapahtumia kaverini kanssa.
Jauhettiin hetki paskaa ja juotiin muutamat oluet. Olo oli taivaallisen raukea.

Kohta kaksi muuta ystävääni palasivat baarista. Poltettiin vielä muutamat savut, puhuttiin paskaa ja mentiin nukkumaan vähän ennen kello viittä aamulla.

Yhteenveto
DXM yllätti minut täysin. Hassuinta koko matkassa oli alku, kun trippailin ihan täysin, mutta en hoksannut asiaa muusta kuin ajan vääristymisestä. (Olin nyyppä, ja koitin kokoajan analysoida oloani, enkä keskittynyt trippiin). Olo oli koko matkan ajan todella miellyttävä. Kutinaa, nauseaa tai mitään muutakaan ei ilmennyt ollenkaan. Seuraavalla kerralla täytyy ottaa ainakin 700 mg tai jos savua ei ole saatavilla niin 800-900 mg. Katsotaan nyt. Painoa kuitenkin löytyy sen verta paljon, että annoksen täytyy olla suht korkea.
Koko hommasta jäi todella miellyttävä olo. Noin pienillä annoksilla ainakin tosi mukavaa tavaraa.

Kiitos, jos jaksoit lukea.
Myös palaute olisi kiva, oli kuitenkin ensimmäinen raportti/tarina jonka kirjoitan, eikä se jää viimeiseksi!

Seuraavaa kertaa odotellessa!

[Huiko]

Tämän kyllä luin.
Hyvä raportti.
Aika jees tarina,ja olit vielä tehnyt muistiinpanot.
mulla on vielä itselläkin afterglow,niin olin "hengesssä" mukana.

[King Ink]

Hetken leijailtuani koin mukavan yllätyksen. Tiedostin olevani siinä lattialla. Sitten tajustin, että MINÄ en ole siinä lattialla vaan ainoastaan ruumiini. MINÄ olin sen ruumiin pään sisällä. Näin palasia omasta kodistani, Aivojen keskellä olevasta kohdasta jossa oli paljon hermoja. Seikkailin hermoratoja pitkin tietäen täydellisesti mihin olin menossa. Olin heittämässä pillurallia oman tutun kaupunkini torin ympäri. Se oli miellyttävää.

<3

Hieno tarina, eik sun tarvii pelätä että me mollataan sua kun kirjotat pitkiä stooreja,
kivoja ne on. Varsinkin jos ne kirjoittaa näin hyvin, selvää tekstiä.

Trippiin itseensä, kelaan että toi 600mg oli sulle liian vähän jos kunnon dissosiaatiota hait.
Mutta varmaan silti hyvä tutustuminen aineeseen?

Ota ens kerralla vaikka 900mg jos tahot kokee kovempaa menoa.
Ellet halua tuota lievempää tilaa vielä tutkia.
Tai sitten 1200mg ja totaalinen kadotus. Paitsi ehkä ei sun painollas,
emmie oikein tiedä paljon sun kannattais ottaa,
ota niinkuin tuntuu.

(Olin nyyppä, ja koitin kokoajan analysoida oloani, enkä keskittynyt trippiin).

Oon mäkin nyyppä joka tekee tota, tuskin se trippiä pilaa.
Mut hauskinta onkin ottaa niin paljon ettei muista analysoida miltä tuntuu, vaan pelkästään tuntee.

[Flood]

Trippiin itseensä, kelaan että toi 600mg oli sulle liian vähän jos kunnon dissosiaatiota hait.
Mutta varmaan silti hyvä tutustuminen aineeseen?

Jep. Oli liian vähän, mutta kyseessä oli nimenomaan aineeseen tutustuminen. Ens kerralla sitte 900 naamariin. Katotaan mitä sillä saa aikaan.. Ja jos toivottua olotilaa ei saavuteta, on aina seuraava kerta ja mahdollisesti suurempi annos.
Dexmipeikko pääs kyl purasemaan aika pahasti :heh:

[Aksu6]

(Olin nyyppä, ja koitin kokoajan analysoida oloani, enkä keskittynyt trippiin)

Minun mielestäni tämän asian ns. hoksaaminen on melkein tärkein asia matkailussa, jos haluaa parhaalle mahdolliselle matkalle.