Pelontäyteiset tripit (lsa, 2ct2, dxm)

[GammaGoblin]

Ajattelin aikani kuluksi koulun penkillä kirjoittaa nyt lyhyen tiivistelmän tripeistäni ja kysyä neuvoja/vinkkejä henkilöiltä jotka mahdollisesti ovat kokeneet saman.

Ensimmäinen trippini oli erittäin huonolla set & settingillä toteutettu. Substanssina LSA (Morning glory heavenly blue) ja dose oli strong (about 200-300 siementä) ja itse olen siis pienikokoinen mies. En nyt ympäristöstä kerro enempää yksityisyyteni suojaamiseksi, mutta todella epävarma ympäristö ja ei-toivottuja ihmisiä saattoi (ja ilmaantuikin) ilmaantua paikalle koska vaan kesken tripin. Alku meni hyvin ja olin trippailusta sekä LSA:sta tehny taustatutkimusta internetin kautta sekä tiedustelemalla paljon asioista ystävältäni.
En nyt keskity kertomaan tripillä tapahtuneista yksityiskohdista, visuaaleista ym. vaan keskityn kertomaan tunnetiloista joita kävin (ja käyn jokakerta) läpi.
Nausea sekä bodyloadit olivat uutta ja hieman jännittävää jonka vuoksi päädyinkin sitten laattaamaan. Nousut menivät erikoisissa merkeissä ja huipulla jännitys purkaantui pirimäiseen selittämiskohtaukseen kun määritämättömän pitkän ajan puhuin suu vaahdossa kaverilleni omista ajatussolmuistani ja loppumattomista pohdinnoista. Jälleen huomasin oksennuksen tulevan ja loppuilta/yö menikin vainojen, pelkojen ja käsittämättömän ahdistuksen merkeissä. Oksentelin ja näppäilin itselleni puhelimeen 112 lyhyin väliajoin koska pelkäsin tulevani hulluksi tai jääväni tripille. En kuitenkaan onneksi päätynyt soittamaan itselleni apua, mutta lähellä oli. Parisen kuukautta, hieman ehkä ylikin mietiskelin vain kokemustani. Maailmani oli kääntynyt päälaelleen ja olin ymmärtänyt ihmismielen voiman. Tämä oli kenties elämäni käännekohtia sillä ainakin se teki minusta avoimemman ja vapaamielisemmän ihmisen. Voin siis loppujen lopuksi sanoa että elämäni pelottavin kokemus oli kuitenkin järisyttävän opettavainen enkä olisi jättänyt tätä tilaisuutta käyttämättä jos nyt saisin valita uudestaan.
Muutaman kuukauden sisällä kokeilin minimaalisen annoksen DXM:ää, about 110mg joka oli erittäin positiivinen kokemus alun lievästä jännityksestä huolimatta.
Tästä alkoi valtava tiedonjano jota tyydytin mm. erowidin ja psyvaultin avulla. Valmistauduin henkisesti seuraavaan mahdolliseen psykedeeliseen kokemukseen kunnes tilaisuus vihdoin koitti.

2ct2, tiedossa oli tsaikedeelinen viikonloppu ystäväni kanssa joka oli hankkinut kyseistä substanssia.
Perjantaina nautin vain muutaman pienen dosen nasaalisesti, määrästä ei ole tietoa vaa'an puuttumisen vuoksi.
Kokemus oli lämmin ja erittäin positiivinen, olin onnellinen ja visuaalit sekä tajunnanlaajennus ei saanut minua pelokkaaksi tai ahdistuneeksi. Kokemus oli kaikinpuolin fantastinen, mutta huomasin etten ollut varsinaisesti syvällä tripissä. Heiluin ns. rajamailla, yksi boosti olisi riittäny syöksemään minut tajuntani tarjoamaan maailmaan, mutta koska kyseessä oli ns. "aineeseen tutustuminen" en halunnut pilata tätä hienoa, lämmintä kokemusta tripille heittäytymällä sillä pelot viimekerrasta olivat yhä hieman läsnä.
Seuraavana päivänä ystäväni ei ollut paikalla ja päätin tripata yksin. Minulla oli reipas dose t2:sta josta päätin nauttia ensin 3/4 oraalisesti ja loput myöhemin boostina nokkaan. Kyseisessä läjässä oli kuitenkin minulle enemmän kuin tarpeeksi. Jälleen nautittuani aineen alku meni hyvin, nousu tuntui hauskalta ja jännittävältä. Uppouduin visuaaleihin sekä musiikkiin täydellisesti kunnes huomasin voivani hieman pahoin. Päätin mennä suihkuun. Suihkussa istuin puolisen tuntia (aika kuitenkin tuntui useammalta tunnilta). Visuaalit suihkussa olivat huikeita ja nautin niistä todella vaikka mieleni oli lievästi ahdistunut. Tulin suihkusta ja nousut olivat yhä päällä. Visuaalit ja aistien sekoittuminen kävi yhä vahvemmiksi kunnes totesin olevani jo syvällä mielessäni. Ajatus tämän tilan boostaamisesta ei käynyt mielessäni sillä olotila oli päätä huimaava. Huipulle päästessäni se iski taas. Pelko. Pelko siitä, että jään tripille. Kohta olin myös ahdistunut ja lievässä paniikissa. Kuolemakin kävi useasti mielessä. Kaikenaikaa tiesin kuitenkin, ettei mikään näistä ole mahdollista. Tiesin nauttineeni ainetta joka aiheuttaa tajuntani muuttumista. Siitä huolimatta en saanut pelkojani taltutettua. Jälleen kerran puolet tripistä sieltä palatumiseeni asti meni ahdistuksen, pelkojen ja paniikinomaisessa tilassa. En nyt muista oksensinko kertaakaan, mutta laskujen käydessä yhä vaikeammaksi päätin juoda oluen helpottaakseni olotilaani. Olut aiheutti minulle äärimmäisen sekavan tilan ja tuntui siltä kuin olisin juonut ainakin 24 olutta. Olut kuitenkin tuntui hieman helpottavan ahdistustani ja ajattelinkin vain ajatuksen helpotuksesta jo itsessään helpottavan oloani. Laskeuduttuani olin onnellinen siitä, että olin takaisin todellisuudessa. Trippi oli mitä mielenkiintoisin, antoisin ja mullistavin jälleen, mutta minua harmitti, että en pystynyt nauttimaan maximissaan kokemuksesta pelkojeni vuoksi.
Tästä n. viikon jälkeen päätettiin ystäväni kanssa nauttia pieni määrä DXM:ää. Apteekista noudettiin Rometor Ratiopharm -pullo jonka nautimme sitten puoliksi. Kummallekkin n. 125mg. Tämän nautittuamme olotila oli hyvä ja kokemus oli hieno, silmät kiinni näin visuaaleja vanhoista ystävistäni elämäni varrella jotka muuttuivat musiikin mukana eri henkilöiksi. Ahdistusta ei ollut, eikä myöskään pelkoa.
Sitten ystäväni sai idean, että ottaisimme pienen dosen 2ct2:sta. Olin aluksi ajatukselle vastahakoinen sillä en tiennyt miten nämä kaksi substanssia käyttäytyisivät yhdessä. En myöskään ollut koskaan aiemmin kombottanut muutakuin korkeintaan alkoholia deelien kanssa. Ystäväni otti ensin ja kokeneena trippailijana totesi kaiken olevan niin paljon kauniimpaa. Ajatuksesta kiehtoutuneena päätin tulla perässä. Otin myös nokkaan t2:sta ja se nousi räjähtäen. Pirimäinen vilkkaus valtasi kehoni ja höpötin sekä liikuin hyperaktiivisena ympäri taloa. Nousut olivat käsittämättömän hurjat. Mieleeni juolahti ajatus DXM:n hitaan ja t2:sen nopean vaikutuksen sekoittumisesta ja sitten iski ajatus sydänkohtauksesta. Sydämeni alkoi pumpata lujempaa ja lujempaa ja yhtäkkiä taas hidastui, miltei pysähtyi. Todennäköisesti tämä oli kuitenkin vain ajatukseni tuottamaa harhaa, mutta siinä tilassa en enää tiennyt mikä oli totta ja mikä ei. Kasvoni ja rintakehäni valtasi ääretön kuumuus, kuin olisin ollut tulessa. Ja sitten meinasi lähteä taju. Tästä seurasi se että minuutin välein meinasin pyörtyä ja oksentaa. Kumpaakaan ei kuitenkaan tapahtunut lukuunottamatta sitä, että myöhemmin oksensin monta kertaa ja rajusti. Jälleen olin paniikissa. Pahemmassa kuin koskaan. Olin ihan varma että kuolisin sinä iltana. Ajatus ambulanssin soittamisesta kävi taas vahvana mielessäni. Kuitenkaan en taaskana päätynyt soittamaan itselleni apua. Onneksi. Ystäväni joka oli siis kokenut trippailija oli jatkuvasti läsnä. Pyysin ettei hän jättäisi minua yksin sillä olin varma että pyörtyisin jos minut jätettäisiin yksin. Hän ei myöskään jättänyt. Hän vakuutti minulle jatkuvasti ettei kombo olisi kuolettava ja että selviäisin siitä ihan varmasti. Ilman ystävääni olisin todennäköisesti flipannut pahemman kerran, mutta hän piti minut edes lievästi järjissäni. Siitä olen ystävälleni äärettömän kiitollinen. Oloni helpotuttua lähdimme pihalle kävelylle. Kävelyn puolivaiheilla olin matkani huipulla tai hieman jo laskussa, ja äkkinäisesti oivalsin että oloni oli mitä loistavin. Minua ei enää pelottanut yhtään ja ahdistuskin oli tipotiessään. Kaikki oli kaunista ja elämä hymyili. Olin hämmentynyt. Vielä 10 minuuttia sitten ajatukset kuolemasta olivat vahvat ja nyt yhtäkkiä elämäni oli parempaa kuin koskaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun sain tripillä voitettua pelkoni, ahdistukseni, paniikkini ja negatiiviset ajatukset. Se loi mullistavaa onnistumisen iloa ja olin tyytyväinen itseeni. En kuitenkaan vieläkään ymmärrä, miten tein sen. Kumpa vain ymmärtäisin miten tein sen, ja voisin soveltaa sitä jatkossakin tripillä, niin että voisin nauttia kokemuksesta täysin siemauksin.

Kysynkin nyt teiltä arvoisat mielenmatkaajatoverit, miten te olette voittaneet ahdistuksen? Selättäneet pelon ja välttäneet paniikin tripeillänne?
Haluan vielä huomauttaa, että olen henkisesti sekä fyysisesti terve nuori mies, enkä kärsi masennuksesta, tai ahdistuksesta selvinpäin, muutakuin korkeintaan rajun ryyppyputken jälkeen.

Lopuksi vielä pahoittelen tekstini sekavuutta sillä olen samalla joutunut keskittymään myös hieman tähän koulunkäyntiin.

[King Ink]

Ihan hyvin kirjoitettu oli tämä.

Miten voittaisi pelon ja ahdistuksen.. hm..
Tiedosta että olet vain tripillä ja muista että se menee kyllä ohi. Itselläni meinasi lähteä silokkitrippi käsistä (40 itse poimittua) mutta keskityin vain siihen ajatukseen että tämä paska olo ei ole pysyvää ja että pystyn ehkä jopa nostamaan sen taas positiiviseksi. No puoli tuntia meni rauhoittuessa jonka jälkeen mieliala kohoni huomattavasti ja koin loistavan tripin.

Mielestäni tärkeintä on ottaa etukäteen asioista tarpeeksi selvää ja jos alkaa menemään huonoon suuntaan niin vain muistaa se seikka että kyllä se menee ohi. Keskity tosiseikkoihin, olet elossa ja olet napannut jotain. Älä hätäile. Nauti.

[GammaGoblin]

Ihan hyvin kirjoitettu oli tämä.

Miten voittaisi pelon ja ahdistuksen.. hm..
Tiedosta että olet vain tripillä ja muista että se menee kyllä ohi. Itselläni meinasi lähteä silokkitrippi käsistä (40 itse poimittua) mutta keskityin vain siihen ajatukseen että tämä paska olo ei ole pysyvää ja että pystyn ehkä jopa nostamaan sen taas positiiviseksi. No puoli tuntia meni rauhoittuessa jonka jälkeen mieliala kohoni huomattavasti ja koin loistavan tripin.

Mielestäni tärkeintä on ottaa etukäteen asioista tarpeeksi selvää ja jos alkaa menemään huonoon suuntaan niin vain muistaa se seikka että kyllä se menee ohi. Keskity tosiseikkoihin, olet elossa ja olet napannut jotain. Älä hätäile. Nauti.

Kiitän

Näitä neuvoja olen yrittänyt noudattaa Otan asioista aina selvää etukäteen, niin substanssista kuin kokemuksistakin, otan selvää ehkä jopa liikaakin asioista.
JWH-018 -överit sain käännettyä positiiviseksi aikoinaan. Överit veivät über-dissosiatiiviseen ooppiumkoomaan ja panikoin oman pääni sisällä samalla kun valuin lattian sisälle. Hoin itselleni puoli tuntia "kaikki on jees, elämä on hienoa, elämä on kaunista, nauti tästä" ja yhtäkkiä huomasinkin kaiken olevan kerrassaan fantastista Silloin kun yksin trippasin t2:lla niin yritin soveltaa tätä samaa tekniikkaa mutta se vaan ei tuntunut tehoavan Voi olla että en vain yrittänyt tarpeeksi

[King Ink]

Silloin kun yksin trippasin t2:lla niin yritin soveltaa tätä samaa tekniikkaa mutta se vaan ei tuntunut tehoavan Voi olla että en vain yrittänyt tarpeeksi

No eihän kaikki aina toimi. En tiedä keinoja millä voisi 'aina' palauttaa fiiliksen. Kaipa se on vain hyväksyttävä se tosiasia että tripit eivät aina ole niin mukavia kuin toivoisi, ja toivotaan vaan että opitaan myös huonoista matkoista.

[GammaGoblin]

Silloin kun yksin trippasin t2:lla niin yritin soveltaa tätä samaa tekniikkaa mutta se vaan ei tuntunut tehoavan Voi olla että en vain yrittänyt tarpeeksi

No eihän kaikki aina toimi. En tiedä keinoja millä voisi 'aina' palauttaa fiiliksen. Kaipa se on vain hyväksyttävä se tosiasia että tripit eivät aina ole niin mukavia kuin toivoisi, ja toivotaan vaan että opitaan myös huonoista matkoista.

Aivan totta : )
Tähän asti trippini ovat olleet varsin opettavaisia vaikka matkat ovatkin olleet "huonoja."
Toivon vain, että saisin vielä joskus kokea sen kauniin, elämää täynnä olevan hyvän matkan. Matkalle lähdettäessä olen aina toivoa täynnä. "Tällä kertaa kaikki menee loistavasti." Ja kuitenkin asiat kääntyvät päälaelleen ja totean taas itselleni "miksi minun täytyi tehdä tämä, miksi otin sitä ainetta." Vasta muutaman päivän kelailtuani matkaa ymmärrän sen hienouden ja opettavaisuuden.

[King Ink]

No eiköhän sekin sieltä tule, ei siulla taida vielä olla järisyttävän paljon kokemuksia hallusinogeeneistä, kunhan kokemusta karttuu niin eiköhän niitä loisteliaitakin trippejä ala tulla. Jatka kokeilua. Sitäpaitsi miusta tuntuu ettei mikään noista siun kertomistasi aineista ole mitään hirvittävän hyviä esimerkkejä siitä miten haetaan sitä ''kaunista, elämää täynnä olevaa hyvää matkaa''. Imo. Suosittelen kokeilemaan sieniä noiden mainittujen piirteiden hakemiseen, itse ainakin löysin sienistä nuo piirteet.

Vaikken olekkaan mikään vanha konkari ja asiantuntija hallusinogeeneistä, näin tunnen näistä asioista.

Onko siulla muista aineista kokemuksia noiden mainittujen lisäksi?

[GammaGoblin]

No eiköhän sekin sieltä tule, ei siulla taida vielä olla järisyttävän paljon kokemuksia hallusinogeeneistä, kunhan kokemusta karttuu niin eiköhän niitä loisteliaitakin trippejä ala tulla. Jatka kokeilua. Sitäpaitsi miusta tuntuu ettei mikään noista siun kertomistasi aineista ole mitään hirvittävän hyviä esimerkkejä siitä miten haetaan sitä ''kaunista, elämää täynnä olevaa hyvää matkaa''. Imo. Suosittelen kokeilemaan sieniä noiden mainittujen piirteiden hakemiseen, itse ainakin löysin sienistä nuo piirteet.

Vaikken olekkaan mikään vanha konkari ja asiantuntija hallusinogeeneistä, näin tunnen näistä asioista.

Onko siulla muista aineista kokemuksia noiden mainittujen lisäksi?

Kiitän rohkaisevista sanoistasi :-)
Sieniä olen halunnut kokeilla alusta asti. Niitä kun en vain saa käsiini mistään. Suhteet ovat huonot ja itse tilaaminen on täysin pois suljettu ajatus.
Sienissä tuntuu olevan sitä kaunista mystiikkaa. Juuri sitä mikä minua psykedeeleissä eniten kiehtoo.

Kokemusta näiden lisäksi minulla löytyy DMT:stä erittäin skidiannoksena yopoa nokkaan. Loi härön fiiliksen ja musiikin täydellistymistä sekä seinien väreilyä. Ei siis mitään ihmeempiä.
Polttelu on mieliharrastuksiani vaikka kokemusta varinaisesta kukasta on hyvin vähän huonojen suhteiden vuoksi.
Herbaaleja, spaisseja, jwh, ja muutaman kerran kukkaa on tullut polteltua.

[King Ink]

No kato venaat syksyyn ja sit meet keräilemään.

[sxoxyvg]

Ajankohtainen kysymys ainakin omassa elämässäni.

Jatkuvien ahdistus/pelko/paniikki -kohtausten vuoksi pelkään yksinkertaisesti järkeni menettämistä.
Jatkuvalla alkoholin perkeleen hyväksikäyttämisellä lienee suuri osuus nykyiseen mielentilaani, mutta välillä tulee jo psykoosinomaisia jumituksia.
Pelkään. Pelkään ihan helvetisti. Ja sen vuoksi pyrinkin vähentämään päihteidenkäyttöä roimalla kädellä.

Odota vuosi-pari, jos psykedeelien käyttö kiinnostaa vielä silloin ja olet selvinnyt mielenterveysongelmistasi, anna mennä. Muuta neuvoa tuohon on paha antaa.

[GammaGoblin]

Ajankohtainen kysymys ainakin omassa elämässäni.

Jatkuvien ahdistus/pelko/paniikki -kohtausten vuoksi pelkään yksinkertaisesti järkeni menettämistä.
Jatkuvalla alkoholin perkeleen hyväksikäyttämisellä lienee suuri osuus nykyiseen mielentilaani, mutta välillä tulee jo psykoosinomaisia jumituksia.
Pelkään. Pelkään ihan helvetisti. Ja sen vuoksi pyrinkin vähentämään päihteidenkäyttöä roimalla kädellä.

Odota vuosi-pari, jos psykedeelien käyttö kiinnostaa vielä silloin ja olet selvinnyt mielenterveysongelmistasi, anna mennä. Muuta neuvoa tuohon on paha antaa.

Naurahdin ääneen :-D Tosin saattaa johtua tällä hetkellä nauttimastani erittäin laadukkaasta kiljusta.. köhköh.. Mutta joo, ainakaan kukaan ei minulle mielenterveysongelmia ole todennut, mutta saattaapi olla että tuolla jotain piilee. Kiinnostus psykedeeleihin on valtava. Muutenkin kiinnostus ihmismieleen on sanoinkuvaamattoman suuri joka saa minut ehkä kokeilemaan deelejä kerta toisensa jälkeen "huonoista" matkoista huolimatta.

EDIT: Unohdin mainita, että olen vähentänyt alkoholinkäyttöä roimalla kädellä kuten lupasin. Kerran viikossa riittää. Myöskin ahdistus/pelko/paniikki -kohtaukset ovat kadonneet kokonaan. Nämä mielenhäiriöt siis todennäköisesti johtuivat alkoholista. Jokin aikaa sitten kun kyseisen postauksen kirjoitin olin todella peloissani ajattelin todellakin menettäväni järkeni. Onneksi sain itseäni niskasta kiinni ja vähensin sitä alkoa

[GammaGoblin]

Tulin tässä ohimennen pohtineeksi. Onko mahdollista, että "huonot" trippini saattaisivat enteillä jonkinlaista mielenvikaa? Onko ylipäätänsä mahdollista että psykedeelit laukaisisivat esim. psykoosin tms. minulla? Hieman pelottaa ajatus tästä.
Käsittäkseeni on kuitenkin normaalia deeleihin tutustumisen yhteydessä kokea monta "huonoa" matkaa ennenkuin omaa mielenjuoksuaan alkaa "hallita" ja pystyy nauttimaan täysin siemauksin matkasta.

[King Ink]

Tulin tässä ohimennen pohtineeksi. Onko mahdollista, että "huonot" trippini saattaisivat enteillä jonkinlaista mielenvikaa? Onko ylipäätänsä mahdollista että psykedeelit laukaisisivat esim. psykoosin tms. minulla? Hieman pelottaa ajatus tästä.
Käsittäkseeni on kuitenkin normaalia deeleihin tutustumisen yhteydessä kokea monta "huonoa" matkaa ennenkuin omaa mielenjuoksuaan alkaa "hallita" ja pystyy nauttimaan täysin siemauksin matkasta.

Toki psykedeelit voivat laukaista psykoosin tai piilevän skitsofrenian, en sitten tiedä että että miten todennäköistä se olisi sinun tapauksessasi. Mutta en usko että trippisi enteilevät minkäänlaista mielenvikaa kuitenkaan.
Eikä kannata pelätä, mielestäni pelko on omiaan lisäämään mahdollisuutta huonoon trippiin. Tietty 'varovaisuus' on tottakai suotavaa.

[Mimosamuikkunen]

Tulin tässä ohimennen pohtineeksi. Onko mahdollista, että "huonot" trippini saattaisivat enteillä jonkinlaista mielenvikaa? Onko ylipäätänsä mahdollista että psykedeelit laukaisisivat esim. psykoosin tms. minulla? Hieman pelottaa ajatus tästä.
Käsittäkseeni on kuitenkin normaalia deeleihin tutustumisen yhteydessä kokea monta "huonoa" matkaa ennenkuin omaa mielenjuoksuaan alkaa "hallita" ja pystyy nauttimaan täysin siemauksin matkasta.

Toki psykedeelit voivat laukaista psykoosin tai piilevän skitsofrenian, en sitten tiedä että että miten todennäköistä se olisi sinun tapauksessasi. Mutta en usko että trippisi enteilevät minkäänlaista mielenvikaa kuitenkaan.
Eikä kannata pelätä, mielestäni pelko on omiaan lisäämään mahdollisuutta huonoon trippiin. Tietty 'varovaisuus' on tottakai suotavaa. :)

Mikä on mielenvika?
Onko kannattavaa suhtautua mielen ominaisuuteen vikana?
Mielen ominaisuuksien pitäminen vikoina aiheuttaa helposti pelkoa.
Pelko oman mielenterveyden horjumisesta ruokkii helposti itseään.

[King Ink]

Tulin tässä ohimennen pohtineeksi. Onko mahdollista, että "huonot" trippini saattaisivat enteillä jonkinlaista mielenvikaa? Onko ylipäätänsä mahdollista että psykedeelit laukaisisivat esim. psykoosin tms. minulla? Hieman pelottaa ajatus tästä.
Käsittäkseeni on kuitenkin normaalia deeleihin tutustumisen yhteydessä kokea monta "huonoa" matkaa ennenkuin omaa mielenjuoksuaan alkaa "hallita" ja pystyy nauttimaan täysin siemauksin matkasta.

Toki psykedeelit voivat laukaista psykoosin tai piilevän skitsofrenian, en sitten tiedä että että miten todennäköistä se olisi sinun tapauksessasi. Mutta en usko että trippisi enteilevät minkäänlaista mielenvikaa kuitenkaan.
Eikä kannata pelätä, mielestäni pelko on omiaan lisäämään mahdollisuutta huonoon trippiin. Tietty 'varovaisuus' on tottakai suotavaa.

Mikä on mielenvika?
Onko kannattavaa suhtautua mielen ominaisuuteen vikana?
Mielen ominaisuuksien pitäminen vikoina aiheuttaa helposti pelkoa.
Pelko oman mielenterveyden horjumisesta ruokkii helposti itseään.

Huonosti valittu termi vain, ei mielestäni kovin olennaista. Mutta muuten ihan samaa mieltä olen. En olekaan ajatellut aikaisemmin sitä ominaisuuksina, en ongelmina tai vikoina. Pitääpä miettiä.

[GammaGoblin]

Toki psykedeelit voivat laukaista psykoosin tai piilevän skitsofrenian, en sitten tiedä että että miten todennäköistä se olisi sinun tapauksessasi. Mutta en usko että trippisi enteilevät minkäänlaista mielenvikaa kuitenkaan.
Eikä kannata pelätä, mielestäni pelko on omiaan lisäämään mahdollisuutta huonoon trippiin. Tietty 'varovaisuus' on tottakai suotavaa.

Mikä on mielenvika?
Onko kannattavaa suhtautua mielen ominaisuuteen vikana?
Mielen ominaisuuksien pitäminen vikoina aiheuttaa helposti pelkoa.
Pelko oman mielenterveyden horjumisesta ruokkii helposti itseään.

Huonosti valittu termi vain, ei mielestäni kovin olennaista. Mutta muuten ihan samaa mieltä olen. En olekaan ajatellut aikaisemmin sitä ominaisuuksina, en ongelmina tai vikoina. Pitääpä miettiä.

Empä ole itsekkään tullut miettineeksi. Mielenkiintoinen näkökanta. Siinä olet ainakin täysin oikeassa, että pelko vain ruokkii sitä. Ehkä pitäisi asettaa tavoitteeksi turhan murehtimisen lopettaminen ja hyväksyä, että minulla ei ole syytä pelätä

[SadPanda]

KYllä ne vielä kääntyy hyväksi. Ja musta tuntuu että toi voi olla hyväki että aluks tulee niitä huonoja matkoja vaikka sitten se 10 putkeen niin mietihän ku sieltä sitte tulee se WUHUU aivan loistava ja ihana ja lempee ja rakastava trippi vastaan niin miten mielissään sitä on Mulla on monesti tullut negatiivisia ajatuksia tripeillä ja on ollu ahistunu ja surullinen fiilis mutta jotenki aina ne palaset jossainvälissä loksahtaa kohilleen ja kääntyy hyväks. Jotenki saan aina sen menemään niin. Vaikka sitte otan sen yhen oluen ja kasailen päätäni siinä ja poltan kessun ja hoen itelleni että oon vaan matkalla oon vaan matkalla ja huomenna tää on jo ohi.

Onneks ei bromodragonfly matkalla ollu mitn negatiivisii koska siinä ei ois voinu turvautuu siihen että huomenna on jo selvä se oli ihana aine mutta en kyllä suosittele kellekkää. Taas meni offiks. Mut niin mä voin vaan kuvitella miten paljo sä oot loppujenlopuks noista negatiivisimmista matkoista oppinu. kyllä se siitä

[GammaGoblin]

Uskotaan Näin olenkin ajatellut, että ne "huonot" matkat maximoi sitten sitä ehkä tulevaa "hyvää" matkaa ja tekee siitä erittäin "hyvän"

Voisin päivittää tänne sen verran, että sain paniikkikohtauksen selvinpäin tuossa jokin aikaa sitten, sitä orasti viikon kestänyt päivittäinen ahdistus ja sitten sen kohtauksen jälkeen aloin kokemaan sitä samaa ahdistusta/paniikkia/masennusta tuplasti vahvempana kuin aiemmin, ja täysin selvinpäin. Olen käynyt psykologilla ja tulen yhä käymään. Ilmeisesti sairastuin paniikkihäiriöön ja siitä aiheutuvan ahdistuksen ja epätoivon kautta masennukseen. Nyt on kuitenkin tuo ahdistus ja masennus helpottanut, ettei se ole enää jokapäiväistä niinkuin suunnilleen kuukauden oli. Kuitenkin univaikeuksia on yhä ja välillä rankaakin ahdistusta. Päihteidenkäyttöä olen vähentänyt roimalla kädellä. Alkoholia menee korkeintaan viikonloppuisin. JWH018 taas tulee polteltua parin päivän välein tai joskus muutamakin päivä putkeen. En kuitenkaan viitsi senkään kanssa hirveästi pelleillä ettei mene putkeksi ja tolet kasva pilviin. Deelejä en aio ottaa nyt ainakaan ennenkuin olen todennut ahdistuksen ja masennukseni olevan kokonaan poissa.

[SadPanda]

Uskotaan Näin olenkin ajatellut, että ne "huonot" matkat maximoi sitten sitä ehkä tulevaa "hyvää" matkaa ja tekee siitä erittäin "hyvän"

Voisin päivittää tänne sen verran, että sain paniikkikohtauksen selvinpäin tuossa jokin aikaa sitten, sitä orasti viikon kestänyt päivittäinen ahdistus ja sitten sen kohtauksen jälkeen aloin kokemaan sitä samaa ahdistusta/paniikkia/masennusta tuplasti vahvempana kuin aiemmin, ja täysin selvinpäin. Olen käynyt psykologilla ja tulen yhä käymään. Ilmeisesti sairastuin paniikkihäiriöön ja siitä aiheutuvan ahdistuksen ja epätoivon kautta masennukseen. Nyt on kuitenkin tuo ahdistus ja masennus helpottanut, ettei se ole enää jokapäiväistä niinkuin suunnilleen kuukauden oli. Kuitenkin univaikeuksia on yhä ja välillä rankaakin ahdistusta. Päihteidenkäyttöä olen vähentänyt roimalla kädellä. Alkoholia menee korkeintaan viikonloppuisin. JWH018 taas tulee polteltua parin päivän välein tai joskus muutamakin päivä putkeen. En kuitenkaan viitsi senkään kanssa hirveästi pelleillä ettei mene putkeksi ja tolet kasva pilviin. Deelejä en aio ottaa nyt ainakaan ennenkuin olen todennut ahdistuksen ja masennukseni olevan kokonaan poissa.

Mä huomasin muuten jwh.-018 aikoina että se valvottaa. Et jos sulla on unettomuutta niin se voi johtua hyvinki jwh-018:sista. koska mä en esim jos sitä poltan illalla niin saa unta ennenku se on laskenu päästä kokonaan

[GammaGoblin]

Mä huomasin muuten jwh.-018 aikoina että se valvottaa. Et jos sulla on unettomuutta niin se voi johtua hyvinki jwh-018:sista. koska mä en esim jos sitä poltan illalla niin saa unta ennenku se on laskenu päästä kokonaan

Itse taas huomannu, että se auttaa unensaannissa. Tosin nyt siitä ei ole tuntunut olevan apua mutta edellisen satsin kanssa joskus n. puolisen vuotta sitten niin uni tuli aina samantien kun pään painoi pilvissä tyynyyn

[spz]

Mulla ainaki hatsi ahdistaa.. ja saa pään jumiin... toisin sanoe ei ainakaa jeesaa paniikkeihin...
joillaki jeesaa.. mut..

"piilevä skitsofrenia" .... luulosairaus tripatessa taitaa olla se kaikista flipauttavin...

heitä roskiin nuo käsitteet ja hyväksy se että sä oot seonnu jo ajat sitte ennen deelejä...

[GammaGoblin]

Sen olen hyväksynyt jo aikaa sitten. Kyse olikin sen "laukeamisesta" :-D

[counterculture]

Mielestäni kokemus on muuttunut arkipäiväiseksi, ja näin ollen turhaksi ellei se herätä suuria tunteita ja hämmennystä. Henkilökohtaisesti koen myös 'huonon' matkan positiivisena kokemuksena, sillä vain sellaiset todella saavat minut ajattelemaan - en hyödy pidemmällä tähtäimellä mitään lempeistä ajatuksista ja kauniista visuaaleista; hetki on aina ohimenevä siinä missä tuntemuksetkin, itsestään opittu uusi tieto ei katoa minnekään hetken jo loputtua.

Huonolla hetkellä itseäni on auttanut suuresti tieto siitä kuinka maailma ympärilläni toimii aivan normaalisti omasta sekavuustilastani huolimatta. Seinän takana naapuri valmistaa iltapalaa, ikkunasta näen kuinka lähikauppaa suljetaan, tämä olo on vain minun pääni sisällä ja omaa tuotostani. Kun kykenen tämän ymmärtämään, kykenen myös kontrolloimaan ajatuksiani sen verran kuin koen matkan aikana tarpeelliseksi. Liiallinen tarve kontrolloida itseään luo ahdistusta, tähän ei tarvita jokaista tunnetilaa korostavaa kemikaalia. Kokemus on sellainen, jonka sinä olet valmis vastaanottamaan. Kokemuksen luot Sinä Itse.

[naponen]

Ja kuitenkin asiat kääntyvät päälaelleen ja totean taas itselleni "miksi minun täytyi tehdä tämä, miksi otin sitä ainetta." Vasta muutaman päivän kelailtuani matkaa ymmärrän sen hienouden ja opettavaisuuden.

mulla sama. aina jossain vaiheessa trippiä tulee sellainen "miksi mun piti ottaa tätä"-olotila. oon myös monta kertaa pelännyt jääväni tripille, tai lähinnä alan pohtimaan sitä että entä jos tajuun jtn juttuja ja mun käytös tai olemus muuttuu, mutta muut luulee että oon jossain psykoosissa.

olen kuitenkin yrittänyt joka matkasta kaivaa ne positiiviset asiat, ja vaikka se ei aina onnistukaan, mietin sitten että negatiiviset kokemukset mua on elämässä opettanutki enemmän kuin positiiviset.

täytyy opetella miten saa "ylimenevän tripin" palautettua raiteilleen. viimeksi helpotti vähän ku aloin tehdä 'todellisia juttuja' (keitin teetä ja leikin kesyrottien kanssa), mutta ei niin paljon ku ois pitäny.

[counterculture]

Pelko "tripille jäämisestä" on yllättävän yleinen suhteutettuna sen mahdottomuuteen. Psykoositila ei ole sama asia kuin "ikuinen trippi", ja psykoosi on hoidettavissa, nämäkin faktat kannattaa pitää mielessään kun huomaa ajautuvansa huonoille seuduille. Tai sitten vain opettelee sietämään erilaisia olotiloja ja lukemaan niiden tarkoitusta.

[wRRa]

Kysynkin nyt teiltä arvoisat mielenmatkaajatoverit, miten te olette voittaneet ahdistuksen? Selättäneet pelon ja välttäneet paniikin tripeillänne?
Haluan vielä huomauttaa, että olen henkisesti sekä fyysisesti terve nuori mies, enkä kärsi masennuksesta, tai ahdistuksesta selvinpäin, muutakuin korkeintaan rajun ryyppyputken jälkeen.

Mulla oli itellä samanlainen tilanne tänään, että olin tosi tripeillä ja paljon syvemmillä tripeillä kuin olin odottanut. Luulin siis saavani 4-ho-metista jotain pikkusta visuaalia jne. mutta en nähnyt muuta kuin fraktaalia, en erottanut itseäni sohvasta/lattiasta/pöydästä jne. Pelotti. Mut sit mä heittäydyin, annoin vaan sen deelin viedä. Ajatus siitä, et aina on tultu takas helpotti ja pystyin luottaa siihen. Oli tosi hyvä fiilis kun sai kohdattua pelkonsa. Pelot vaan blokkaa sitä kaikkea kaunista mitä deeleillä on annettavana, pitää vaan heittäytyä ja antaa niiden viedä ja olla luottavaisin mielin, koska ei se pelkääminen tilannetta muuta kuitenkaan.

Eli jos tuntuu silt et pää meinaa seota ni anna seota, ei se oo mulla koskaan seonnu kun näin oon tehnyt vaan pikemminkin olo on vähemmän sekava kun pääsee siitä pelosta yli. Jos tuntuu silt ettei tajuu todellisuudest mitää ni ei tarviikaan tajuta, sitä se trippailu välil on.

Heittäydy ja anna mennä, päästä irti todellisuudest ja siit mitä kutsutaan "järjeks". Et sä tarvii niit tripil, sun ei tarviikaan tajuta ulkopuolisest maailmast mitää. Turha kuumottaa matkoille "jäämistä" jos on jo matkalla at the moment

[King Ink]

Kyl must tuntuu et kaikki tietää et pitää päästää irti tripillä, mutta se on vaikeampaa (varsinkin aloittelevalle) kuin miltä saat sen kuulostamaan wRRa. Ei sitä välttämät uskalla päästää irti, tai vaik tuntuu et uskaltais, niin mites sitä sit heittäytyä ku aivot iskee lukkoa? Mulkin on satunnaisesti varsinkin nousuvaiheis aika ahdistavia sekoamisen pelkoja, joskus saan päästettyy irti sillai whumps vaa, mut yleensä se tökkii siihen asti et nousut tasaantuu.

[counterculture]

Olen nähnyt monenlaisia pelotiloja kokemattomien ihmisten seurassa, yritetty juoda litroittain vettä tai oksentaa, nukkua tai soittaa ambulanssia, mitä milloinkin. Juontuuko tällainen sitten ihmisen omasta epävarmuudesta, 'mitä teen kun en kontrolloin itseäni? millaiset ominaisuudet minusta nousevat vahvimpina esiin, ja mitä ihmiset ympärilläni ajattelevat?', vai yksinkertaisesti lopullisuuden tiedostamisesta, kuoleman(/ normaaliksi koetun elämän loppumisen, 'sekoamisen')pelosta, 'entä jos jään tähän tilaan loppuelämäkseni, joudunkohan mielisairaalaan? miksi sydämeni hakkaa näin kovaa, nyt vielä kovempaa, varmasti sydänkohtaus, teenkö kuolemaa?' - stop! Tällaiset ajatukset kertovat aina pienistä arkielämän ongelmista, ja niistä kannattaisi opetella irti. Miksi kukaan pelkäisi kuolemaa, miksi epänormaalia tietoisuudentilaa, joka tuntuu tilanteessa normaalilta? Mitä menettää 'normaalissa' elämässä, ellei muista sellaista kokeneensa? Avatkaa solmut ja hyväksykää elämän tosiasiat! :-)

[wRRa]

Kyl must tuntuu et kaikki tietää et pitää päästää irti tripillä, mutta se on vaikeampaa (varsinkin aloittelevalle) kuin miltä saat sen kuulostamaan wRRa. Ei sitä välttämät uskalla päästää irti, tai vaik tuntuu et uskaltais, niin mites sitä sit heittäytyä ku aivot iskee lukkoa? Mulkin on satunnaisesti varsinkin nousuvaiheis aika ahdistavia sekoamisen pelkoja, joskus saan päästettyy irti sillai whumps vaa, mut yleensä se tökkii siihen asti et nousut tasaantuu.

Ei sitä aina tajua ahdistuksen iskiessä et pitää heittäytyä. Mä ainakin opin sen kunnolla vasta eilen, en oo koskaan ennen osannut heittäytyä noin vaikka oon trippaillu aika paljon. Mun tripit on yleensä olleet joko tosi mukavia tai sit ahistus ja pelko on kadonnut muuten vaan vaikutusten laantuessa mut nyt ehkä osaan paremmin suhtautua seuraaviin kertoihin jos pelkoa tulee. Kuulostaahan se heittäytyminen helpolta kun siitä kirjottaa, mutta mitäpä muutakaan sitä voisi sanoa?

[GammaGoblin]

Kyl must tuntuu et kaikki tietää et pitää päästää irti tripillä, mutta se on vaikeampaa (varsinkin aloittelevalle) kuin miltä saat sen kuulostamaan wRRa. Ei sitä välttämät uskalla päästää irti, tai vaik tuntuu et uskaltais, niin mites sitä sit heittäytyä ku aivot iskee lukkoa?

Niinpä juuri. Kaikki sanoo aina: "heittäydy" muttakun se ei millään onnistu. Monesti olen yrittänyt "sulautua" siihen trippiin mukaan ja joskus jopa hokenut itselleni "anna mennä, päästä irti, anna mennä" mutta ei niin ei.
Voisin siis tarkentaa vielä että jälkeenpäin olen saanut paniikkikohtauksen selvinpäinkin ja kärsimpä tuossa pitkän aikaa pahasta paniikkihäiriöstä sekä ahdistuksesta. Sitten kun se hellitti olen ollut keskivaiken masennuksen kourissa yli puoli vuotta jo.
Trippailut ovat jääneet, koska mielenterveys on heitellyt niin paljon. Tosin huomattavasti helpottunut elämä jo siitä mitä se oli esimerkiksi ennen kesää.

[wRRa]

Myös mul on ollut paniikkihäiriö (josta tosin oon päässyt yli). Et vaikka sanonki "heittäydy" ja se kuulostaa sanottuna helpolt, niin ei se ollu mullekaan helppoo. Kyl silleen ymmärrän. Mut se on se ainoo vaihtoehto jol pelosta pääsee yli, uskoakseni.

Sain tosiaan tietää tänään että olin ottanut 2 kertaa enemmän tota 4-ho-mettia kuin luulin, eli ei siis mikään ihme että vähän säikäytti