heti hitatessani kaveri joutui avustamaan bogoilua. Salvian luonto ilmenee intuitiivisesti tarpeena lähentyä ystäväni pöydän jalan kanssa. en huomaa puristusvoimaani ennen kuin rasta tulee todistamaan olemustani...nyt vasta voin päästää irti. tajuntani sulaa lakkapinnan läpi ja puun atomimassasta teleporttaannun energiatyhjiön läpi jonkin aitopaperin sivun reunalle...ihmissilmä projisoi 30-60 kuvaa sekunnissa...en osaa laskea ajanpituutta saatika että vielä nukleonina ymmärtäisin mitään näin suurta kokonaisuutta kuin pläräävä lehtiö. kirjaannumme kaikki tyyliin hohtomaisen painettuna koko ajan minimaalisemmaksi osaseksi jotain ihan sairaan tuntuista juttua. elektroniaffiniteetti on todella epätasapainoinen kun
n -muotoisena kuituna olen äärimmäisen venytetty. kaikki resonoi hakkaavan koneen tyylisesti ääneti... pelkään kuollakseni ja yritän hahmottaa olenko tosiaan aina ollut SUULAKEPURISTETTU polyeteenikuitu omalla naamallani varustettuna??
näen ystäväni vieressäni yksinkertaisina suikaleina... toinen kertoo älä pelkää.... puhun autistisesti ääntäen voin-ko.... olla? tämä ikuisuus alkaa hahmottua minulle kuin katsoisin pää alaspäin valokuvaa... "hey, saanko päättää mikä kirjain olen! voiko tähän bommata?" kohtalomme on kuitenkin jo päätetty; muodostamme kirjaimia BIOLANNOITEPUSSIN kyljessä.
alan polarisoitua takaisin orgaaniseen olomuotoon kun maailmankaikkeus muodostuu lomittain twirlaavista layereista aivan kuin jokin kurlaisi tätä aaltoa eteenpäin.. kaikki on tosi helposti sekoittuvaa ja pyyhkäisen paljon elektrodeja tietokoneelta hiuksiini
on tosi kuiva olo, siis juon jotenkin hirveästi vettä mutta sekin on tosi ionisoivaa! tässä vaiheessa olen jo päätynyt pöydän alta kaverieni tukemana takaisin istuma-asentoon ja häröilen rankasti..löydän mun napakiemuran ja seurailen sitä sisuksiini.... availen solmuja vinkeä olo... tosi venku ketkuli xDRaz huutaa "LOKKIA EI SAA PÄÄSTÄÄ KARKUUN! KATTOKAA ETTEI LOKKI KARKAA" no siis en tiennyt tämän hitin tarjoajan nimeä ja luulen jokin muka pahana vankeudessa pidetty lintu on liukumassa vapauteen.. pieni eläinkaveruuteni herää heti ja alan etsimään joltain dimensionilta tyyliin lintua
aivan! se onkin rappukäytävästä talutettava kaverini halaan Lokkia otan hänen käsistään kiinni... hänestä meidän pitää mennä katsomaan skeittausta! sukellan turvallisen välimatkan päästä hänen pupillinsa syväterävimpään kaareen ja luen kauhun väreistä "minulla on Nokian puhelin..." minussa on sellainen elämän jano ettei tämä ole ollut edes vaihtoehtona, mutta mietin jos jotain menisi pois... tyyliin pupilli joka supistuu pois. teen itsestäni poksahtavan saippuakuplan ja plingaan ilmaan... olen syöpäsolu jolle sanotaan "terve!" olen vampyyristelevä; pohjimmiltani kuitenkin leppyyri..rakastun tappajatomaattiin <3
menemme telttailemaan alle viikon vanhan northern lights naaraan seuraan ja ihastelemme tätä... neljäs kaverini tarjoaa sille hiilidioksidia yhteyttämiseen... puhumme elämän kukan salaisuudesta..tutkimme matemaattista kaaviota..ihan pinpistä <3
