Päivänsiniherkkuva

[Poppy]

Aikaisemmat kokemukseni LSA:n kanssa ovat olleet aika mitäänsanomattomia. Hbwr on ollut aiemmilla kerroilla testin alla. Olen saanut ainoastaan mietoa välkettä silmäkulmassa ja järjettömän pahoinvoinnin ja kuumeisen olon eikä mitään sen kummempaa. Nyt kävi hieman toisin.

Pöytälaatikossani on lojunut pitkän aikaa noita siemeniä iso läjä joten yksi päivä päätin kokeilla vielä näillä. Edessä olevaa nauseaa uhmaten aloitin nauttimalla inkivääriä ja ostin jääkaappiin muutaman tölkin olutta. Jauhoin n. 400 siementä murskaksi ja tässä vaiheessa huomasin, etten ollut muistanut ostaa mitään minkä kanssa "nauttia" siemenmurska. Joten sulatin vadelmia ja tein niistä ja siemenista kivan pirtelön. Eihän se mennyt alas kokonaan. Oli se vaan helvetti pahanmakuista paskaa. Olin varma että tästä ei tule mitään, koska sain vain n. puolet pirtelöstä alas.

Noin tunnin päästä alkoikin nausea ja se olikin pahin nausea mitä on ikinä ollut. Inhoan oksentamista joten pidättelin vaan yrjöä sitkeästi. Osittain varmaan tästä johtuen nausea kestikin varmaan n. pari tuntia. Pikkuhiljaa silmilmänurkassa välähteli orastavia visuaaleja ja kun laittoi silmät kiinni alkoi muodostumaan todella mietoja fraktaaleja. Huomasin että olo oli hieman helpottunut joten päätin maata vielä hetken silmät kiinni. Sitten jossain vaiheessa pärähti.

Pidin silmiä kiinni ja yhtäkkiä "näin" kuinka kiipesin mystisesti mutkittelevia teräsportaita tyhjiössä ylöspäin tilassa jossa ei ollut painovoimaa. Kiipesin ja mutkittelin portaita ylöspäin. Tyhjiö oli niin tyynni ja rauhallinen, että tuntui kuin kaikki ajatukset, huolet, arkinen elämä ja muu tyhjänpäiväisyys olisi valunut minusta ulos tahmeana siirappina.

Viimein pääsin ylös. Siellä oli "konehuone" jossa oli jokin mystinen laite jossa oli valoja ja reikä avainkortille. Jotenkin tajusin, että tuo laite oli minun aivot. Yritin saada laitetta auki avainkortilla, mutta en tiennyt koodia millä se aukeaisi. Päätin luovuttaa koska ajattelin että turha kuluttaa tähän nyt aikaa.
Tässä vaiheessa aukaisin silmät ja ja olo oli aika aivan mahtava. En osannut ollenkaan odottaa tätä "ajatusmatkaa". Huomasin että seiniin ja kattoon alkoi muodostua fraktaaleja ja lamppu liikkui katossa edestakaisin rauhallisesti. Päätin käydä hetken fiilistelyn jälkeen tupakalla.

Kun menin ulos tupakalle, kuulin jokaikisen rasahduksen, puiden lehtien havinan, koirien askelet jostain kaukaa ja olin aivan täysin sekaisin kaikista äänistä. Kaupunki sykki omaa elämä korvissa ja tuntui että jokaisella äänellä on jokin oma pieni tehtävänsä. Tajusin että miten hieno järjestelmä kaupungit on ja miten kaupunkeihin muodostuu katukulttuuri, joka määrittää sen millainen on kaupungin fiilis on. Kaupunkiromantiikkaa. Katsoin haltioituneena kapakan valoja, vastapäisen kerrostalon sälekaihtima, mukulakiviä ja ohi suharoivia takseja.

Menin sisälle makaamaan lattialle. Teki mieli laulaa. Ei mitään tiettyä laulua, vaan päästellä ääniä. Aloin mumista ja kokeilla miltä erinlaiset äänet tuntuu kehossa. Löysin jonkinlaisen flow:n ja ääneni kulki itsestään omia polkujaan ja aina kun tuli tietty sävelkuvio, tunsin kuin sähkö olisi virrannut varpaistani päähän. Se kihelmöi ja kutitti. En voinut muutakuin hymyillä.

Menin jossain vaiheessa nukkumaan vaikken olisi malttanut, mutta väsymys vei voiton. Aamulla kun heräsin olin vieläkin hieman tutkalla. Pihalla äänet kuulosti edelleen korostetuilta ja oli kiva fiilistellä illan kokemusta.

Loppupeleissä kuitenkin, vaikka kokemus oli aivan järkyttävän hieno, nausea oli niin järkyttävä yhdistettynä kuumeiseen oloon ja särkyyn, että taidan jatkossa jättää tämän siemensotkun väliin. En ole kuullut kenenkään onnistuvan lsa:n erottelussa siemenistä joten siksi en siihen alkanut.

[Gartargor]

Jos siemenet jauhaa kovin hienoksi, kuoressa olevat negatiivisiä side-effektejä aiheuttavat aineet alkavat vaikuttaa, kun taas kuoren jäädessä isommiksi palasiksi nausea jää paljon pienemmäksi koska kuoret eivät sula kokonaan vangiten aineita sisäänsä (vaikuttavat aineet ovat lähinnä pehmeässä sisä-osassa. Näin olen ainakin itse asia ymmärtänyt ja syönytkin siemenet (päivänsini) jugurtin kanssa sillai hienonnettuna että siemenet menevät kuitenkin rikki mutta kuitenkin niin että kuori jää aika isoiksi palasiksi ja hyvin on toiminut, alkaa kyllä oksettaa jos kävelee mutta muuten sitä ei tunne. En ole tosin vielä kokeillut inkiväärin kanssa kun ostin sitä vasta vähän aikaa sitten.

[Poppy]

Jos siemenet jauhaa kovin hienoksi, kuoressa olevat negatiivisiä side-effektejä aiheuttavat aineet alkavat vaikuttaa, kun taas kuoren jäädessä isommiksi palasiksi nausea jää paljon pienemmäksi koska kuoret eivät sula kokonaan vangiten aineita sisäänsä (vaikuttavat aineet ovat lähinnä pehmeässä sisä-osassa. Näin olen ainakin itse asia ymmärtänyt ja syönytkin siemenet (päivänsini) jugurtin kanssa sillai hienonnettuna että siemenet menevät kuitenkin rikki mutta kuitenkin niin että kuori jää aika isoiksi palasiksi ja hyvin on toiminut, alkaa kyllä oksettaa jos kävelee mutta muuten sitä ei tunne. En ole tosin vielä kokeillut inkiväärin kanssa kun ostin sitä vasta vähän aikaa sitten.

En mä jauhanut niitä kovin hienoksi. Ihan pippurimyllyllä jauhoin sellaisia rakeita niistä ja sit sekoitin ne siihen mun vadelmapirtelöön.

[Jussi]

Mä oon leikannu ne siemenet veitsellä alle kymmeneen osaan. Paska olo siitä silti tuli ja hyvin toimi.

[korppuri]

Mul ois kysymys tän suhteen elikkäs söin 3 pussia näitä siemeniä pureskelin samalla lailla kuin minkä tahansa ruoan.Meinas tulla kyl yrjö mut pystyin pidättelee ja sit ku olin syöny rupesin pelailee ja oottelee vaikutuksia .Oottelin niit vaikutuksii mut turhaa ei ollu mitää vaikutusta eli mistä johtuu oisko pitäny ottaa enemmä vai pureskella pienemmäks vai kuinka? (