Mistä alkaa, mihin loppuu, sieltä takaisin (LSD)

[frapathea]

Bussi nousee mäkeä ylös, ja happo nousee mun päätäni pitkin. Otan lisää, siinä takapenkillä. Meitä on monta ja me olemme koko takapenkin vallanneet. Istuupa minun edessäni tosin mies, joka vähän kummeksuen minuun katsahtaa, kun alan väristä mielihyvästä. Aallot pyyhkii mun aivojeni ylitse. Ja kun mä jään bussista, jono ihmisiä purkautuu ovista mun takana, ja me kuljemme jonossa, ja minä aivan ensimmäisenä, ja mä haluaisin niin hyppiä riemusta, mutta mä hillitsen itseni. Ne eivät koskaan tule tietämään, kuinka hyvältä musta tuntuu.

Kuinka hyvältä musta tuntuu juosta lumisateessa aivan ohuissa vaatteissa, ja juosta pois lumisateesta takaisin rakennuksen suojaan.

Mun ystäväni on sulkeutunut pimeään makuuhuoneeseen, istuu siellä yksin, lattialla olevan valtaisan peilin edessä, ja mä raotan ovea. Kuulin ääniä täältä. Tottakai mä tulen sinne kuuntelemaan, kerro toki, mitä asiaa.

Ei, mä en ole hapoissa, mä olen selvinpäin. Mä vaan haluan sanoa. Ymmärrätkö, että mä en pysty puhumaan kenellekään muulle näin, ymmärrätkö sä? Voidaanko me laulaa yhdessä? Ymmärrätkö sun olevan ainoa, jolle voin laulaa näin? Mä en voi laulaa muille näin, tajuutko?

Ja niin se laulaa, ja niin mä itken, itken, itken kyynelneste valuu poskille, leualle, räkä valuu huulille ja mä itken. Ja mä laulan, ja se itkee, ja me laulamme, ja me nauramme, ja hakkaamme lattiaa ja mä tanssin riemusta. Istun lattialla, ja hän, ja mä itken vuolaasti ja kuuntelen hänen oloaan, hänen sanojaan, ja mä itken hänen pahaa oloaan, ja hän lähtee hiljaisena, sanoo soittavansa huomenna, vaikka tiedämme kumpikin, ettei niin käy.



Kylpyhuoneen lattialla on kai simpukoita, ei niitä oikeasti ole, mutta mulla on sellainen tunne. Vesilätäköissä on kuplia pohjalla ja siitä on varmaan ainakin kymmenen vuotta aikaa, kun viimeksi niitä kuplia huomasin. Mä katson ovelle, ovi on lukossa, ja se tyydyttää mun sisintä. Muut ei pääse tänne, tämä on mun maailmani, hetken verran vain minä ja todellisuus jossa oven takana on tyhjyys.




Niin, sanoo mun sielunkaksoisveljeni. Me ollaan asiasta samaa mieltä. Sitten se kääntyy poispäin ja astuu ovesta lumeen. Tunnustelen mun luita, mä olen luinen, ja sielunkaksoisveli virkkaa, että siihen on vaan totuttava, höyhenenä oloon.






(Naaras, 18, 45kg, en jaksa muistaa kuinka paljon äsidii.

[Aukikco]

Siuh, viuh, on se kaunis.

[frapathea]

Tota mulle tuli tänään yhtäkkiä kirkkaana mieleen mitä muuta mun ystäväni sanoi mulle. Se sanoi mulle,

mä elän maailmassa, jossa ihmiset ei näe unia, mutta mä näen, enkä uskalla niistä kenellekään kertoa

Siis vittu aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaahhhhhhhhhhhhhh mitä vittuaaa

[Runio]

Mahtava tarina, nyt rupes itekki tekee mieli LSD:tä. Voin kuvitella et olo on aivan mahtava ton aineen kanssa Kaunis on taulu o:

[peltsi]

Noi värit ei tässä kuvassa pääse nii hyvi oikeuksiinsa vaikka hienolta näyttää tossakin. Livenä värit on vielä kauniimmat muistaakseen. Se on kyl tosi hieno maalaus ja sopi siihen tilanteeseen hyvin