Kirjoitin aika pitkään ja tekstiä tuli huomattavasti, toivottavasti jaksatte lukea alusta loppuun.
Yritin kirjoittaa lukijalle ystävällisellä tavalla. Heittäkää kommenttia jos keksitte jotain.
Päivä alkaa kun herätään kaverin kanssa 12.30, kylän ainoa apteekki menee kiinni kahdelta,
ja kuumotuksien välttämiseksi ajateltiin käydä hakemassa ressut eri aikoihin.
300 + 300mg, n. 58 kg
Koska muistikuvat ovat kohtuu hämärät koko viikonlopusta, en ole täysin varma tapahtumista, mutta näin minä muistan asioiden menneen.
Joskus seitsemän aikoihin illalla eka satsi eli 300mg naamaan.
Maku ei ollut niin paha tällä kertaa, käytettiin vähemmän sitruunahappoa kuin yleensä.
Kävelemään ulos, jos vaikka saisi joltain pummittua tupakkaa. Teki mieli poltella.
Hetken kävelyn jälkeen tulee mukavia tuntemuksia, lämmintä - korvia kuumottaa, lievä euforia.
Kaveri rupeaa jäätymään joten lähdetään takaisin kämpille.
Kun päästiin takaisin kämpille mentiin makoilemaan sohvalle ja katsomaan Roger Watersin live DVD:tä,
alkaa hieman liikkeet hidastumaan ja puhel sammaltamaan. Euforia valtaa pikkuhiljaa.
Juomisesta ehkä n. 45 min - tunti, nousemme seisomaan. Horjuvaa kävelyä, silmät viskovat ympäriinsä. Muutenkin epämääräinen olo.
Lämpöä, sekoilua, makoilua, jne. Katsoimme illalla myös Pink Floydin live at Pompei DVD:n, vaikkemme seuranneetkaan. Se musiikki oli tärkeää, ei kuvat. Kävimme muistaakseni vielä ulkonakin kävelemässä.
Rupesin selviämään, pystyn taas tarkentamaan katseeni mihin haluan, katse pysyy paikallaan.
Ihmettelemme kuinka kovasti 300 potki, kaveri vielä aika kuosit. Löllimme ympäriinsä vielä 30-60 minuuttia ja päätämme ottaa seuraavat 300mg.
Vaille 11 tai 12 otetaan, kumpikaan meistä ei maista eikä haista (onneksi) nestettä mitä juomme. Mehua päälle.
Odottava tunne kehossa, makoillaan sängyssä ja kuunnellaan musiikkia. Hyvä olo. Katselen visuaaleja, tekstejä seinällä ja katossa. En muista enää mitä siellä luki, mutta se oli jotain merkittävää.
20 minuuttia edellisestä, alkaa katse heilumaan ja tunnen kuinka uppoan sänkyyn. Outoja tuntemuksia, visuaalit voimistuvat. Tunnen jonkin persoonattoman läsnäolon.
Ajattelen että lähden ulos etsimään tupakkaa, edelleenkin tekee mieli polttaa. Mutta noustessani ylös huomaan kuinka horjuvaksi liikkumiseni koko ajan menee.
Sanon kaverilleni: ''Jos meinasin mennä pihalle niin pitää mennä heti, kunhan olen saanut vaatteet päälleni niin en taida enää olla siinä kunnossa että voisin pummia tupakkaa''.
Käyn lattialla olevalle patjalle istumaan, ihmettelen miten yskänlääkkeisiin laitetaan näin hienoja kemikaaleja.
Horjuminen ja silmien heiluminen voimistuu kokoajan. Aivan pientä nauseaa, mahassa pyörii ikävän tuntuisesti.
Alkaa tulemaan normaali ''dexmin tunne'' kehossa, jos joku tietää mitä tarkoitan niin sanokaa. Eli rinnan sisällä semmoinen outo kolkko ja viileä tunne, se on todella mukavan oloinen. Se tulee itselleni aina kun dexmiä otan.
Toisen annoksen ottamisesta ehkä noin tunti, huomaan kuinka sekaisin olen kävelen vaan ympäri kämppää ja välillä makoilen lattialla tai patjalla.
Yritän kuunnella musiikkia mutten pysty keskittymään siihen. Hieno olo, nausea on poissa.
Nousen patjalta kaverini vierestä ja katson häneen päin, ihmettelen miksi hän näyttää aivan vanhalta mieheltä, menen makuulle ja nousen uudestaan, hän näyttää hieman enemmän itseltään. Ihmettelen ja toistan makuulle menon ja nousemisen n. 5 kertaa jonka jälkeen hän on taas itsensä näköinen, olen iloinen ettei hän enää näytä vanhalta mieheltä vaan omalta itseltään.
Muistelen jonkin vaulttilaisen mainintaa siitä että menee täysin pimeään saunaan dexmeissä, miten hienoa se on. (ehkä Dexma, ainakin oletettavasti
Päätän kokeilla. Mainitsen asiasta kaverilleni. Kävelemme kohti saunan ovea kunnes muistan että ei kämpällä ole saunaa, joten päädymme menemään vessan lattialle, napsautan valot pois.
Tunnen jonkin läsnäolon, kaverini puhuu jotain mistä en saa selvää, hänen äänensä kaikuu ja kuulostaa jumalalliselta.
Nään samanlaisia asioita kuin matrixissa, en muista mitä ne on.
Lattia on värillinen, pystyn koskemaan siihen ilman että kuviot häviävät. Vihreää ja punaista, seinät ovat raidalliset ja jatkuvat loputtomiin.
Tila on PALJON vessaa suurempi, ihmettelen ääneen miten upeaa tämä on.
Kaverini mutisee jotain ääneen ja tajuan että hänellä taitaa olla aika rankkaa, nousen horjuvasti seisomaan ja yritän paikallistaa ovea jotta saisin kaverini autettua pois sieltä. Löydän viimein oven kahvan ja avaan sen, valokeilassa nään kaverini ja autan hänet ulos sieltä.
Hän kuvailee tilannetta jälkeenpäin näin:
Menemme makoilemaan sänkyyn ja katsomaan Pink Floydin DVD:tä, kumpikaan ei saa mitään selvää kuvasta,Heti kun ovi oli menny kiinni niin ympärille alko muodostua kaikenlaisia pyöreitä vihreitä ja mustia kuvioita. Melkein heti niiden muodostumisesta tuntu että istuu ilmassa ja että se alkaa imeä niin syvälle ettei sieltä pääse enää pois. Siinä vaiheessa sanoin siulle jotain siitä, en muista mitä.
kaverini ei pysty kohdistamaan silmiään siihen, enkä minä ymmärrä mitä siinä tapahtuu. Tiedostan Nick Masonin läsnäolon.
Kaverini selittää että tuntee Dexman läsnäolon jonain purppuraisena oliona (sen avatarista ilmeisesti)
johtuu varmaan siitä että kerroin sen sanoneen sen saunajutun jota kokeilimme, ja hänen nimensä jäi kaverin päähän.
Seuraavien asioiden tapahtumia en muista tarkasti, enkä niiden järjestystä, joten kuvailen vain paloittain.
- Istumme lattialla ja nään kaverillani kolme silmää, se on niin aidon näköistä että ihmettelen.
Hän näyttää ihan joltain satujen pedolta, heilautan kättäni silmieni edestä ja hän on taas normaalin näköinen.
- Kaverini luulee olevansa Tampereella, tätinsä luona. Ja miten tuntee edelleen Dexma läsnäolon purppuraisena kissaoliona, ei varmaan kuitenkaan nää sitä. Ja välillä hän kuvittelee tuttujaan asuntoon.
- Kuvittelen asuntoon ihmisiä, en nää niitä, ja tiedostan että kuvittelen vain.
Seuraavan kohdan tunnen olevan tripin tärkein:
Päätän mennä taas 'pimeään tilaan' koska nautin siitä, sanon kuitenkin kaverilleni että haluan sinne yksin, hän on samaa mieltä.
Horjun vessan lattialle, istuudun nojaamaan ovea vasten, suljen sen ja napsautan valot pois.
Kohdassa missä oli pönttö onkin nyt flipperi, mietin että näänkö vain pöntön ääriviivat joiden päälle muotoilen flipperin, vai onko se täysin oman pääni tuotosta, oli miten oli. Katselen ympärilleni ja nään baaritiskin ja ihmisiä. Jakkaroita ja pöytiä, ihmiset juovat tuopeista. Tajuan olevani vessassa joten en yritä mennä tilaamaan juotavaa, istun vain ja katselen.
Suljen silmäni ja avaan ne jälleen.
Olen pimeässä metsässä luotani lähtee jalanjälkiä metsän siimeksiin, kuulen susien ulvovan. En pelkää sillä tiedän olevani vain pääni sisällä.
Katselen metsään ja tunnen monien sielujen läsnäolon, päättelen niiden olevan susia.
Suljen silmät ja avaan ne.
Olen kirjastossa, nään ympärilläni kirjahyllyjä jotka ovat täynnä vanhoja kirjoja, yritän ottaa yhtä hyllystä ja isken käteni kipeästi patteriin.
Tajuan taas että kirjat eivät ole todellisia.
Katson erään hyllyn taakse missä liikkuu jotain, aistin jonkin viisaan läsnäolon. Hyllyn takaa kiertää näkyviini intiaani, joka koostuu keltaisista valoista. Sen rakenteesta huolimatta tunnistan sen selvästi intiaaniksi. Se kävelee ohitseni ja katoaa.
Tulee vielä toinen intiaani, jonka jälkeen tunnen saaneeni tarpeekseni vessasta olemisesta.
Nään vielä hämärästi baarin ja yritän kokeilla flipperin pelaamista, lyön polveni vessanpönttöön ja koitan löytää ovenkahvan.
Olen taas sängyssä makaamassa ja etsin jotain järkeä tilanteesta, kerron kaverilleni siitä mitä näin pimeässä tilassa.
Hän kertoo mitä teki sillä aikaa kun olin vessassa.
Loppuyöstä en muista mitään, rupesimme nukkumaan kaverini mukaan joskus viiden aikaan.
Seuraavana päivänä on hieno olo, juminen ja lieviä visuaaleja.
Kiitos jos luitte kokonaan.