"Normaali" olotila

[Thoxium]

Mietin tässä.
Että mikä oikeastaan edes erottaa 'normaalin' ja 'epänormaalin' olotilan?

Milloin voi sanoa että on epänormaali olo,
ja paljon pitää oleskella epänormaaliudessa, ennenkuin se muuttuu normaaliksi olotilaksi?

Mie en oikein ymmärrä näitä normaaleja ja epänormaaleja.
Tai sitten ymmärrän, en anna vain itseni käsittää koska on mukavan turvallisen normaali olotila jos ei käsitä mitään.

Näin on. Normaali olotila on kai se minkä sen siksi tuntee, eikä sitä edes tarvitse pohtia silloin. No voidaan toki sanoa että "epänormaali" olotila on silloin kun johonkin pitkään ja vakaasti jatkuneeseen olotilaan tulee äkillisiä muutoksia. Tai jotain tuonsuuntaista. Tai no onkos sekään sitten epänormaalia, "normaalius" muuttuu vain. Se on dynaamista. Näin olen itse pohtinut.

[King Ink]

Näin on. Normaali olotila on kai se minkä sen siksi tuntee, eikä sitä edes tarvitse pohtia silloin. No voidaan toki sanoa että "epänormaali" olotila on silloin kun johonkin pitkään ja vakaasti jatkuneeseen olotilaan tulee äkillisiä muutoksia. Tai jotain tuonsuuntaista. Tai no onkos sekään sitten epänormaalia, "normaalius" muuttuu vain. Se on dynaamista. Näin olen itse pohtinut.

Oikeestaan miusta voisi vain sanoa että on erilaisia olotiloja, niitä turhaan sen enempää kategorioimaan.

[Thoxium]

Näin on. Normaali olotila on kai se minkä sen siksi tuntee, eikä sitä edes tarvitse pohtia silloin. No voidaan toki sanoa että "epänormaali" olotila on silloin kun johonkin pitkään ja vakaasti jatkuneeseen olotilaan tulee äkillisiä muutoksia. Tai jotain tuonsuuntaista. Tai no onkos sekään sitten epänormaalia, "normaalius" muuttuu vain. Se on dynaamista. Näin olen itse pohtinut.

Oikeestaan miusta voisi vain sanoa että on erilaisia olotiloja, niitä turhaan sen enempää kategorioimaan.

Helpottaahan kategorisoiminen tietenkin asian tarkastelua, mutta useinmiten se on tarpeetonta. Ainakin subjektiivisten olotilojen kategorisointi. Itse tähän sorrun ehkä liiankin usein.

[King Ink]

Helpottaahan kategorisoiminen tietenkin asian tarkastelua, mutta useinmiten se on tarpeetonta. Ainakin subjektiivisten olotilojen kategorisointi. Itse tähän sorrun ehkä liiankin usein.

Tarkoitinkin just subjektiivisella tasolla.
Mie en oo ajatellut erityisemmin viime aikoina että onko oloni normaali vai ei,
mutta ainakin se olo mikä on suurimman osan ajasta on hyvä, eli kaipa sitten normaali olotilani on nykyisin hyvä.

Mutta tosiaan, on helpompi puhua asioista ihmisten kanssa jos on kategorisoinut mahdollisimman tarkasti.

[Dexma]

Kello 8 selvinpäin kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa. Silloin on aika normi fiilis...


Yhden kilometrin kävelyn jälkeen on selvä fiilis.

[Thoxium]

Kello 8 selvinpäin kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa. Silloin on aika normi fiilis...


Yhden kilometrin kävelyn jälkeen on selvä fiilis.

Jooh huomannu kans, kaikenlaisel liikunnal on selkeyttävä vaikutus, mut kestää vaan muutaman tunnin, tai ehkä jos pitkään säännöllisest rutiinina harrastaa niin sitten olis jatkuvasti? On sitä muutaman kerran tullut jotain negatiivisia tunnepurkauksia treenienkin jälkeen, joten mene ja tiedä.

[King Ink]

lääkärin mukaan ainakin kun otan neljää kolmiolääkettä päivässä niin pitäis olla kai aika lähellä normaalia. mut vittuako tuosta.

Aika häiriintynyttä sanoa mun mielestä sitä normaaliksi oloksi jos saa sen aikaan lääkkeillä.

[King Ink]

Kuva

Niin totta, aika hyvä.

[surly]

Jatkuvasti muuttuu, välillä tulee semmosia flashbackkejä joissa tuntuu kuin kaiken olis ennen nähny jotenkin eri tavalla, värit oli erilaisia, ajatukset oli erilaisia, tunteet oli erilaisia. Sen takia näidein aineiden vaikutukset muuttuu myös ajan myötä ihan erilaisiksi ja mitään niin dramaattista ei samoilla aineilla saa enää aikaan ja veikkaan että johtuu paljon enemmän oman perspektiivin maailmaa kohtaan muuttumisesta kuin mistään fysiologisesta toleranssista. Vuoden päästä kaikki on varmaan jo taas aivan erilaista.
Terence McKennan sanoin: Nothing lasts but nothing is lost.

[Kilbertti]

Musta tuntuu että en oo noin vuoteen kokenut normaalia olotilaa. Aika on vaan mennyt helvetin nopeasti ihme sumussa ohi, ei oo oikein mitään muistikuvia siitä ja aina on vaan ollut jotenkin niin tyhjä olo, ennen ainakin muistaakseni olin melko energinen ja olin täysin mukana kaikessa mitä tein ja oli tekemistä ja asiat tuntu kiinnostavammilta. Nyt lähinnä vituttaa, ja olo on aina tätä, en oikein edes tunne eläväni, eikä kiinnosta mikään tulevaisuudessakaan. Taino, ehkä olen masentunut, en kyllä tiedä.