
Yksi psykedeliakulttuurin ja psykedelistien suurimmista haasteista lienee taipumus suhtautua psykedeliaan ja kokemukseen liian ryppyotsaisesti - itse kukin on arvatakseni tätä kokenut ja havainnut. Meuhkaaminen tuntuu olevan vielä innokkaampaa laajemmin psykedeliaan tutustumattomien hatsipäiden keskuudessa, mutta osansa siitä kyllä saa myös jokainen psykedelialle omistautunut yhteisö tai entiteetti.
Ilmiö on hyvin ymmärrettävä koska psykedelia on valtakulttuurissa niin vaiettu ja väärinymmärretty ilmiö. Mystisillä kokemuksilla on taipumusta nyrjäyttää kompassi totaalisesti. Moni kokee ärtymystä tai raivoa tajutessaan nielleensä vuosien ajan psykedeliaan liittyviä valheita tahoilta jotka eivät juurikaan näytä tietävän mistä puhuvat. Tämä on omiaan edesasuttamaan keuhkoamista.
Psykedeelit, myös kannabis, tarjoavat käyttäjillensä näkökulmia - sitä enemmän, mitä enemmän vastuuta kokija ottaa omasta oivalluksestaan. Tämä synnyttää helposti ylimielisyyttä "tavallisia" ihmisiä kohtaan. Ylimielisyyden kohtaaminen on toki opettavaista, mutta mitään syytä sen ylläpitämiseen ei tunnu olevan. Me emme ole parempia.
Paljon painotetaan myös sitä, kuinka psykedeeleihin tulee suhtautua pyhinä sakramentteina, jumalten tarjoamina lahjoina. Tässä ei itsessään ole mitään vikaa, mutta se luo pohjaa holtittomalle vaahtoamiselle. Liian kiihkeä (fanaattinen) suhtautuminen asiaan vieraannuttaa ihmisiä ja tekee vaikeaksi kommunikoida asiaa tuntemattomien kanssa.
Pyhä on sekä pohjattoman syvää että pohjattoman hauskaa. Jos totuutesi ei saa sinua nauramaan, kyseinen totuus saattaa olla perseestä.
Hyvin olennainen voima psykedeliassa on kosminen narri. Se tuntuu odottavan visionääristen verhojen tuolla puolen jokaista joka erehtyy suhtautumaan itseensä tai maailmaansa liian vakavasti. Se paiskaa maan pinnalle, pakottaen kyseenalaistamaan kaikki absoluuttiset kuvitelmat. Se läimäyttää poskelle käsittämättömillä paradokseilla jotka tarjoavat usein ainoan mielekkään uloskäynnin liian tukkoisista, itseensä sotkeutuneista ajatusrakennelmista - huumorin keinoin.
Kosminen narri havahduttaa kuuntelevan elämän naurettavaan puoleen. Tämä ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että elämään ei voisi suhtautua myös vakavalla ja vastuullisella asenteella. Vastuu ei vain vaadi dogmien homeista jyystämistä tai tabuihin juuttumista. Pärähtämisen on tarkoitus olla hauskaa!
Vaikuttaa siltä, ettei pyhyyden ydintä voi millään teoilla vahingoittaa eikä loukata - se on kuolematon. "Mikään ei ole todellista. Kaikki on sallittua."
Tanssikaamme. Maailmankaikkeus nauraa meille joka tapauksessa.