Psykoosi

[NarkkiParkki]

Luulisin, että aika moni douppaaja täältä on joutunut psykoosiin(tai johonkin sen kaltaiseen) joskus....

Psykoosissa siis näet harhoja, kuulet harhoja ja ajattelet harhoja(typerästi sanottuna). Psykoosi eroaa skitsofreniasta(vaikka onkin psykoosisairaus) siten, että se on useimmiten lyhytkestoisempi ja se saadaan hoidettua pikemmin kuin skitsofrenia. Psykoosi voi uusiutua. Psykoosi aiheutuu useimmiten huumeidenkäytöllä, tietyillä lääkkeillä, stressillä, liialla valvomisella tai se vain tulee yhtäkkiä ilman selvää syytä.

Itse en ole ollut psykoosissa. Kertokaa kokemuksenne psykoosista. Millaisia harhoja näitte ym.

[Boilder]

No tuossa vapun tienoilla metukalla ja poreella valvoin 7 päivää..sitten 7 ja 8 välisen yön aikana alkoi tulemaan ennen-näkemättömän pahoja hallusinaatioita ( seinälippu tuli kimppuun, patterin välissä rottia yms. ) ajattelin pore päissäni fiksuna, että syynä on se, että aivot on liaan väsyneet ja eikun hirmu rotanhäntä poretta turpaan. Siitähän se sit lähti, sänkyyn ei voinut mennä kun se oli täynnä eläimiä, heittelin niitä pulloilla olohuoneesta Myös kaiken näköistä muuta ikävää hallusinaatiota, lopulta sitten menin sänkyyn, sammutin valot ja olin käymässä nukkumaan. Vilkaisin ikkunasta ulos ja se oli kuin telkkaria olisi katsonut. Iso puitakin isompi sininen mies käskytti normaalin kokoisia ihmisiä ja ne kiipeili puihin yms. vahtimaan ja kyttäämään. Eläimiä juoksenteli tiellä. Hetken päästä se kaikki vaihtui ja tilalle tuli niiku vanhan ajan poliisit pitämään ratsiaa tohon sitten vilkaisin olohuoneeseen outo valo liikkui ympäri huonetta, tuoli pyöri ilmassa, mutta sitten tuli stoppi mun valvomiselle, tumma hahmo kurkkasi nurkan takaa ja siinä vaiheessa päätin, että nyt riitti kohta ei melttu enään kestä silmät kiinni pää tyynyyn ja taisin melkoisen äkkiä sitten onneksi tipahtaa Tämän jälkeen alkanut olemaan poreen ja valvomisen kanssa hieman varovaisempi, ei ollut mikään mukava kokemus

[Velho]

En psykoosiksi sanoisi mutta pari kertaa pitkään doupanneensa yleensä alkoholia runsaasti ja ryynejä ja valvomisia niin tulee sellane olo et on kokenu kaiken sen joskus ennenkin kun tietää mitä muut ympärillä sanoo seuraavaksi ja kun katsoo peiliin niin peilikuva hymyilee ivallisesti vaikket itse hymyilekkään ja kaikkee muuta pientä. sori jos on offari

ja se mitä luulen psykoosina tapahtuneen niin 5 päivää valvomista amfetamiinillä ja concertalla ja ritalinilla siinä 4 päivän kohdalla pac manin tunnari rupes soimaa päässä ja varjoja näkemään.

[Siva]

Ensi kertaa kun otin LSD:tä, olin jo valmiiksi ottanut combon MDMA:ta, amfetamiinia ja kannabista. En itse tripin aikana joutunut psykoosiin, mutta laskuissa olin lähes psykoosin partaalla. Olin vainoharhainen; luulin että kaverit puhuivat musta pahaa, en pystynyt olemaan ihmisten lähellä, itkin, kelasin itsemurhaa. Että ehkä oli huono idea. En tiedä.

Katkolla ollessani siellä oli parikymppinen jätkä, joka oli jäänyt sienitripeille. Parille kaverille on myös käynyt hyvin, eri deelien kanssa..

[surly]

JWHta tuli vähän liikaa kun heräsin, oli tarkotus lähtee kouluun siitä ja oli kiire ja olin kaverilla niin nää jotenkin johti siihen että meni hieman yli. 3h se vaan kesti.

[NarkkiParkki]

No tuossa vapun tienoilla metukalla ja poreella valvoin 7 päivää..sitten 7 ja 8 välisen yön aikana alkoi tulemaan ennen-näkemättömän pahoja hallusinaatioita ( seinälippu tuli kimppuun, patterin välissä rottia yms. ) ajattelin pore päissäni fiksuna, että syynä on se, että aivot on liaan väsyneet ja eikun hirmu rotanhäntä poretta turpaan. Siitähän se sit lähti, sänkyyn ei voinut mennä kun se oli täynnä eläimiä, heittelin niitä pulloilla olohuoneesta Myös kaiken näköistä muuta ikävää hallusinaatiota, lopulta sitten menin sänkyyn, sammutin valot ja olin käymässä nukkumaan. Vilkaisin ikkunasta ulos ja se oli kuin telkkaria olisi katsonut. Iso puitakin isompi sininen mies käskytti normaalin kokoisia ihmisiä ja ne kiipeili puihin yms. vahtimaan ja kyttäämään. Eläimiä juoksenteli tiellä. Hetken päästä se kaikki vaihtui ja tilalle tuli niiku vanhan ajan poliisit pitämään ratsiaa tohon sitten vilkaisin olohuoneeseen outo valo liikkui ympäri huonetta, tuoli pyöri ilmassa, mutta sitten tuli stoppi mun valvomiselle, tumma hahmo kurkkasi nurkan takaa ja siinä vaiheessa päätin, että nyt riitti kohta ei melttu enään kestä silmät kiinni pää tyynyyn ja taisin melkoisen äkkiä sitten onneksi tipahtaa Tämän jälkeen alkanut olemaan poreen ja valvomisen kanssa hieman varovaisempi, ei ollut mikään mukava kokemus

Kauanko nukuit tuon jälkeen?

Itse olen valvonut putkeen vain 4 päivää ja sekin oli jo aika sekavaa, muttei vielä ihan psykoosia.

[Aukikco]

Katkolla ollessani siellä oli parikymppinen jätkä, joka oli jäänyt sienitripeille. Parille kaverille on myös käynyt hyvin, eri deelien kanssa..

Kerro lissää?

[Siva]

Katkolla ollessani siellä oli parikymppinen jätkä, joka oli jäänyt sienitripeille. Parille kaverille on myös käynyt hyvin, eri deelien kanssa..

Kerro lissää?

Umm, se oli nuorten katko kylläkin.. En tutustunut jätkään koska tämä lähti samana päivänä kun saavuin, mutta sillä oli siniset hiukset, muistan sen. Oli niin siistit.

[Boilder]

No tuossa vapun tienoilla metukalla ja poreella valvoin 7 päivää..sitten 7 ja 8 välisen yön aikana alkoi tulemaan ennen-näkemättömän pahoja hallusinaatioita ( seinälippu tuli kimppuun, patterin välissä rottia yms. ) ajattelin pore päissäni fiksuna, että syynä on se, että aivot on liaan väsyneet ja eikun hirmu rotanhäntä poretta turpaan. Siitähän se sit lähti, sänkyyn ei voinut mennä kun se oli täynnä eläimiä, heittelin niitä pulloilla olohuoneesta Myös kaiken näköistä muuta ikävää hallusinaatiota, lopulta sitten menin sänkyyn, sammutin valot ja olin käymässä nukkumaan. Vilkaisin ikkunasta ulos ja se oli kuin telkkaria olisi katsonut. Iso puitakin isompi sininen mies käskytti normaalin kokoisia ihmisiä ja ne kiipeili puihin yms. vahtimaan ja kyttäämään. Eläimiä juoksenteli tiellä. Hetken päästä se kaikki vaihtui ja tilalle tuli niiku vanhan ajan poliisit pitämään ratsiaa tohon sitten vilkaisin olohuoneeseen outo valo liikkui ympäri huonetta, tuoli pyöri ilmassa, mutta sitten tuli stoppi mun valvomiselle, tumma hahmo kurkkasi nurkan takaa ja siinä vaiheessa päätin, että nyt riitti kohta ei melttu enään kestä silmät kiinni pää tyynyyn ja taisin melkoisen äkkiä sitten onneksi tipahtaa Tämän jälkeen alkanut olemaan poreen ja valvomisen kanssa hieman varovaisempi, ei ollut mikään mukava kokemus

Kauanko nukuit tuon jälkeen?

Itse olen valvonut putkeen vain 4 päivää ja sekin oli jo aika sekavaa, muttei vielä ihan psykoosia.

tota tota..olisinkohan sen about 13-16h nukkunu, ja siitä sitten vaan kylälle takaisin heilumaan

[NarkkiParkki]

Aika vähän nukuit, kun ottaa huomioon hereilläoloaikasi.

[Boilder]

Ei sitä yleensä loppupeleissä paljoa tule nukuttua vaikka valvoo sen 5-8 päivää..tottunu vissiin vähään uneen tai jotain vastaavaa

[dredi]

Onhan noita piripsykooseja koettu muutamaan otteeseen. Toiset lievempiä, toiset vakavampia. Siinä vaiheessa kun olemattomia ihmisiä on kämppä täynnä ja kaljapullon läpi katsomalla näkee toiseen ulottuvuuteen kannattaa heittää ne uniryynit naamariin...

[tRip]

Mä elän jatkuvassa lääkepsykoosissa..

[Amore]

Miten tietää olevansa psykoosissa. kyllä sitä on nähny kaikkea olematonta ukkoa ja mörköä useiden päivien valvomisen jälkeen mutten silti sanois että olin psykoosissa se enemmänkin vaa kuuluu siihen valvomiseen. Ken ties vaikka olisin nyt jo psykoosisssa

[mauseri]

Miten tietää olevansa psykoosissa.

Lääkäri kertoo sen sulle. mulle ainakin kertoi että et oo psykoosissa, kun olin oikeesti piripsykoosissa.. kai? ainaki luulin et kaikki seuraa/kyttää/puhuu/ajattelee/on kyttiä ja vaikka mitä.. se oli kyllä hirveetä.. ehkäpä pelottavin asia mitä on mulle käynyt..

[Amore]

Ei ne lääkärit saa mua kiinni et sais napattuu mut sinne. Koitan aina karttaa lääkäreitä kaukaa ne on jotenkin ahdistavia olentoja

[Thoxium]

Psykoosissa on jotain kiehtovaa, se täydellinen todellisuudentajun menettäminen ja elää oman pään kehittelemässä maailmassa. Tietääkseni en psykoosissa ole ollut, mutta joskus pelotti helvetisti et joutus semmosee tai tulis skitsofrenia. Kyllähän sitä joskus oli pitkiäkin ajanjaksoja kun luuli/ajatteli että muut osaa lukea mun ajatuksia ja et mun seurassa on kokoajan jokin kuollut lähisukulainen seuraamassa mitä teen, hyvin se kyllä esti tekemästä mitään typerää. Sitten ehkä mielenkiintoisempaa oli kun elämä tuntui unelta, horrokselta josta herää vielä johonkin toiseen elämään. Ehkäpä vaan vilkasta mielikuvitusta.

Välillä tukevahkoo savua poltellessa jos sattuu ajatuksenjuoksuun tulee psykoosiajatuksia, niin kummasti alkaa olotila muuttumaan ahdistavaksi ja ihan erilaiseks mihin tottunut. Mut mitäs sit jos joutuuki, ei sen ajatteleminen ainakaan sitä paranna, haitaks vaan on.

[dredi]

Sitten ehkä mielenkiintoisempaa oli kun elämä tuntui unelta, horrokselta josta herää vielä johonkin toiseen elämään.

Eksistentiaalinen kriisi... Hyvin yleinen psykoosin aihe.

Eka tällainen tuli kun vedin tokaa kertaa happoa, ja olin vetäny alle 3 vrk metaa.

Olin vakuuttunut että olin oikeasti koomassa, ja olin jo joku 80 vuotias vanhus, ja kuvittelin vain eläväni vielä elämää. Että koko elämä onkin vain kuvitelmaa... Ajattelen, siis olen, ei lohduta paljoa.

[Jeshu]

Mun mielestä on tärkeätä tähdentää mitä psykoosi oikeasti on ja mistä se tulee, jotta ihmisten pelko ja ennakkoluulot aihetta kohtaan lievenisi. Ennenkaikkea se on mun mielestä ristiriita aidon ja epäaidon minän välillä. Jokaisella näinollen lienee haju siitä mitä psykoosi vois olla. Sitä, että kadottaa oman itsensä.

Maailma on täynnä "ansoja" joihin voi hukuttaa aidon minänsä. Kuka pelkää hullua? Se joka pitää omaa kulissiaan yllä, aavistelee että kaikki ei ole niin kuin pitäisi, mutta uskottelee itselleen että kaikki on ok. Hän joka on ryvennyt "ansoissa" ja käsitellyt niitä osaa jo ymmärtää vähän. Hän joka on luopunut harhailusta hymyilee. Tämä on kulmikas kuvaus ihmisistä, mutta pointtina on, että psykoosi ei ole mikään mörkö. Psykoosi on niin täysin inhimillistä.

[Aukikco]

Aivan, psykoosi vaikuttaa puhdistusmekanismilta - kun mieleen on kertynyt liikaa paskoja rakennelmia jotka eivät pidä yhtä päivittäin havaitun todellisuuden kanssa, seuraa romahdus. Visualisoin tossa viime viikonloppuna paukuissa psyyken tuhoutumista. Pelästyin että niin on käymässä minulle, mutta sitten rauhotuin: Ensinnäkin se vaikutti epätodennäköiseltä, ja toisekseen, jos se tapahtuisi niin sitten tapahtuisi. Mennään.

Miellän psyykeen fraktaalirakennelmana, jonka keskipisteessä on perusta, persoonallisuuden ydin, ja sen ympärille rakentuu kokemuksen ja ajatusten myötä vähitellen uusia ja uusia tasoja. Itsetutkiskelumetodien avulla näihin tasoihin pystyy kaivautumaan ja vähitellen muokkaamaan niitä, mutta bugisilla ajatusmalleilla on myös mahdollista runnoa koko höskä kriittiseen tilaan. Jos ydintä lähimpänä olevat tasot perustuvat valheellisille tai muuten vain kokemuksen kanssa yhteensopimattomille ajatuksille, ne ovat romahdusalttiita, ja romahtaessaan ne saattavat kaataa mukanaan kaiken varaansa rakentuneen.

Yksi pieni oivallus voi romahduttaa koko psyyken tehdessään selväksi, että suuri osa minuutta on rakentunut ei-minkään varaan.

Psyyken mätien osien tuhoutuminen voi parhaimmillaan tehdä tilaa todellisen, aidomman persoonallisuuden esiinastunnalle.

[Ensiö]

Tuntuu että oon ollut lievässä psykoosissa murrosiästä lähtien. Silloin murkkuna yläasteelle siirryttäessä tuli jännä hiphop-psykoosi ja maailma muuttui ihme pelikentäksi, jolla jengit valtaavat alueita ja virtsaavat reviiriään graffiteilla. Olin ninja-samurai-kommando salaisella tehtävällä spray pullo kädessä. Yritin tavoitella jotain mystistä "coolia" jota saattoi oppia timanttiketjukaulaisten profeettojen pyhistä levyistä ja videoista. Cool oli universumin voima, joka tekisi minusta haavoittumattoman.
No sitten alkoi kaveripiiri vaihtumaan syystä ja toisestakin. Musiikilta alkoi kuulostamaan myös konemusiikki ja mikälie poppi. Housut alkoivat kavenemaan ja nousivat polvien korkeudelta vyötärölle, myös paidat piti ostaa uusiksi etteivät olisi näyttäneet mekoilta. Entinen sänkitukka sai kasvaa kulmakarvoille asti. Geelipurkki ilmestyi jostakin kylpyhuoneen hyllylle, jonka takana huomasin peilin. Tyttöjen naurattamisesta tuli addiktio. Näin märkiä unia itsestäni hidastetussa Dressmannin mainoksessa. Kaverit käyttivät David Beckhamin tuotteita ja kävivät väärillä papereilla Sedu Koskisen klubeilla kuuntelemassa lippatukkapoppia. Elämä pyöri trendikkyyden ympärillä ja penistä mittaillessa. Se alkoi kuitenkin tuntumaan ontolta ja aloin etsimään muita juttuja.
Hipit tuntuivat tarjoavan mahdollisuuden olla täysin omana itsenään miettimättä mitään imago juttuja. Tuntui vapaalta. Sammarit ja luonnonväriset paidat saapuivat kirpputoreilta pukemaan minua. Hiukset venyivät olkapäille ja takkuuntuivat patukoiksi. Siili ja torakoita löytyi rastojen seasta koska olin niin luomu. Luomua ja kierrätystä. Kannabis. Nurmikoilla istuskelua paljasjaloin, luultavasti myös levitointia koska chi-energiat olivat harmoniassa. Se oli kivaa aikaa kunnes huomasin yrittäväni olla hippi, taas joku imago juttu. Ääh.

Jälkeenpäin näistä itsensä etsiskelyistä jokainen tuntuu psykoosilta. Oikeasti. Kun mietin noita aikoja niin näen miten harhaista aikaa ne oli kaikki. Ne oli sellanen ajatuksia suodattava ja käytöstä muokkaava asetus päässä ja aina tuntui että "nyt tiedän kuka oon" kunnes löysi jotain uutta. No oppi niistä kaikista jotakin. Nyt olen vain tämä tässä tänään. Synnyn joka päivä.

P.s. En todellakaan tarkoita että noissa hiphopissa tai Beckhamin tuotteissa tai lotus asennossa leijuvissa hipeissä ynnä muissa on mitään vikaa.

[Aukikco]

Olipa se hieno postaus Ensiö, kiit!

[dredi]

Itsensä määritteleminen muiden luomien määritelmien kautta (hippi,hiphoppari,punkkari,jne) on aika typerää, mutta monet meistä sortuvat siihen varsinkin murrosiässä. Kuuluu kasvamiseen kaiketi.

Älkää ihmiset lokeroiko itseänne, olkaa vaan mitä olette.

[slack1]

Delirium iski kerran liiasta alkoholinkäytöstä... kokemus oli täyttä helvettiä ja jonka takia en uskalla juoda kahtena peräkkäisenä päivänä.

[Thoxium]

Ei ole mikään ollut yhtä hajottava mutta samalla helvetin hyödyllinen ja mieltä puhdistava kokemus. Siinä vaiheessa kun mielen vääristyneet rakennelmat, kuvitelmat ja muut neuroosit muuttuvat todellisiksi, delluusioksi, on vaan pakko kohdata ne ja käydä ne läpi. Aukikcon teksti psykoosin rakentumisesta ja puhkeamisesta pitää hyvinkin paikkaansa. Mä oon ainakin kiitollinen tälle kokemukselle, ei toiste, ellei ole taas pakko. Pelottavaa kylläkin, mut siinähän sit näkee mihin on antanut oman mielensä ajautua.

[Thoxium]

Tohon ylempään lisäilisin hieman tekstiä...

Psykoosi on mun mielestä todellakin se ainoa tila jossa kaikki sun mahdolliset ongelmat pakotetaan kohtaamaan heti NYT, ihan nyt tässä näin, eli tässä ainoassa hetkessä mitä meillä on, ei ole huomista tai eilistä, on vain nyt. Psykoosissa olet erittäin keskittynyt juuri tähän olemassa olevaan hetkeen, "negatiivisella" tavalla vain, ei psykoosissa enää ajattele että on huomista tai oli edes eilistä, on vain ja ainoastaan NYT ihan mielenkin tasolla. Menneisyys ja tulevaisuus sijaitsevatkin vain mielessä, normaalissa olotilassa pystyt tarkastelemaan niitä, jäämään kiinni niihin, antaa niiden hallita sinua, ei kuitenkaan niin pahasti mitä psykoosisa, mutta neurooseina. Psykoosissa ainut mikä hallitsee sinua on tämä hetki, eli se hetki mikä on normaalissa kuosissa just se vapauttava asia, juuri se elämän lähde, mikä jatkuvasti säteilee energiaa ja voimaa. Psykoosissa menneisyys ja tulevaisuus ovat siis ottaneet 100%:sesti hallinnan tästä ainoasta oikeasti koettavasta hetkestäsi, olemisesta, nykyhetkestä, eli et enää kykene edes kokemaan nykyhetkeä vaan psykoosi syöttää tähän ainoaan koettavaan hetkeen jatkuvasti menneisyyden haamuja ja tulevaisuuden pelkoja.

Et voi lykätä enää niitten solmujen ratkasemista ja selventämistä, et voi enää paeta niitä (tosin on tää kyllä mahdollista psykoosissa, siit seuraaki aika varmasti jatkuvaa pakoilua, eli pitkä ja tuskainen, ellei jopa pysyvä tai toistuva psykoosi). Ne kaikki mielen virherakennelmat, joka ikinen huonolla pohjalle rakentuneet luonteenpiirteet tai käyttäytymis- ja ajatusmallit yksinkertaisesti hajoavat alleen, menettävät sen heikon perustansa. Sä joudut siis kohtaamaan ne täysin ilman mitään turvallisia mielen kehittelemiä rakennelmia, joka omasta mielestään "suojaa" sinua näiltä neurooseilta, ettei ainakaan joutuisi kohtaamaan kaikkea helvettiä just sillä samalla hetkellä ja absoluuttisen hetkisesti.

Psykoosissa olet pakotettu kohtaamaan ne kaikki just nyt ja heti, sulla on siinä vain kaks mahdollisuutta.

Sä voit paeta, paeta vitun kovaa mut nää pikkupirut on silti aina yhtä lähellä sua, et pääse niitä pakoon, käännät vaan selkäs niille, siellä ne silti ovat, aivan takanasi, juuri siinä, odottamas että kohtaisit ne, ne syö sua jatkuvasti muuten, pystyt paeta, mut lopulta ne saavuttaa sut, sit ne tekee pahaa tuhoa. Aika tehokas pakokeino on nimenomaan käyttää anti-psykootteja, ne poistaa ne ainakin keimikaalin vaikutuksen ajaksi, mutta silti ne tekevät tuhoa, vaikkakin näkymättömästi ja sitä kunnolla huomaamatta, hitaasti mutta varmasti.

Tai sitten sä voit taistella... Tämä on ainut oikea tapa käsitellä psykoosia, ainut oikea ja toimiva ratkaisu kohdata mieltäsi syövät pikkupirut ja voittaa ne. Olet voimakkaampi kuin yksikään näistä piruista, ne vaan on näkymättöminä, eli ei-psykoosin-aikana ne ovat todella pahasuopaisia ja syövät ihmisen voimaat lopulta loppuun. Psykoosin aikana sun pitää kohdata ihan joka ikinen mielen pirulainen, katsella niitä silmiin ja irvistää vastaan, kohdata neuroosisi, toisin sanoen pelkosi, kasvotusten. Kun tähän kykenee, niin ne kuolee, sun vääristyneet ajatusrakennelmat hajoaa täysin olemattomiin, sun psyyke on nyt ainakin siltä kohdin puhdas, avara ja valmis uuteen, tällä kertaa toimivaan ajattelumalliin. Mielesi alkaa rakentaa täysin vakaalle ja voimakkaalle betonipohjalle uudestaan psyykettä, joka oli jopa vuosikymmeniä säröillyt ja hajoamassa pikkuhiljaa, psyyke pystyy rakentumaan uudelleen, turvalliselle ja hyvälle pohjalle tällä kertaa.

Oikeastaan kun tätä kelailee, niin tulee heti mieleen termi "juokse-tai-taistele", tms. mikä olikaan psykologiassa käytetty, en muista tarkkaa nimeä. Joka tapauksessa, mitä teet lähet karkuun, silti pääsemättä oikeasti karkuun vai taistelet, kohtaat vihollisesi? Jos pelon antaa ottaa vallan niin sä alat juosta, mut jos sä otat vallan omasta mielestäs, omasta itsestäs, niin sä taistelet, ja taisteletkin sitten aivan loppuun saakka, perääntymisiä varmasti mahdollisesti tulee, mutta kun sä pääset ihan loppuun asti, oot hajottanu joka ikisen paskasti rakentuneen psyykkeenpalasen, niin annat mahdollikisuuden uudelle ja hyvin voimakkaallle psyykkeelle.

Tässä jotain ajatuksia mitä itse koin. Tosin nyt kun miettii, niin olihan siinä runsaasti myös paljon post-stressi-traumaa muistuttavia oireita, mutta uskon että äänien kuuleminen ja täydellisessä todellisuuden menettämisessä, deluusioiden kokeminen ja täysin hajonnut ja ahdistunut ihmisriekaleen olo loppu puolella viittaa vahvasti akuuttiin psykoosiin, osittain myös päihdepsykoosia, sillä päihteethän sen laukaisi, mutta takana oli nimenomaan se loppujen lopuks, itse tätä tiedostamatta tai tajuamatta, helvetin hajonnut psyyke. Oli tän psykoosin laukeamisen takana sitten päihteet tai mitä tahansa, niin se piti vain kokea, se oli omalla kohdallani sitten näköjään ainut ja lopullinen tapa selvittää kaikki pään sisäiset ongelmat. Kyllä niitä varmasti pystyy ratkaisemaan myöskin ilman psykoosia, mutta kun näitä ongelmia kasaantuu helvetisti, on jatkuvasti taakkana, lykkäät niitä, niin ei siinä ole enää muuta vaihtoehtoa kuin psykoosin läpi eläminen.

Kiitän tästä kokemuksesta kannabista, madamea, amfetamiinia, hikoilua ja valvomista, ehkä edes ilman yhtä näistä tekijöistä en olisi kokenut tätä elämäänini eniten vaikuttanutta elämystä, kokemusta, eniten itseäni rakentavaa ja korjaavaa kokemusta. Todellista henkistä kasvua.

Kiitän myös niitä kahta suomesta peräisin olevaa todella hyväntahtoista henkilöä, jotka aidolla hyvyydellään ja auttamisen halulla auttoivat purkaamaan tätä kokemusta, päätäni ja siitä pääsemään sairaalahoitoon palaamaan tästä hyvin kehittävästä mutta samalla myös hyvin hajottavasta kokemuksesta turvallisesti maan pinnalle. En harmi kyllä muista nimiä, mutta olen ikuisesti kiitollinen heille.

[SadPanda]

Tuli tossa otettua laadukasta poretta 3vuorokautta. ja 3-4 vuorokauden välillä se alko. En enää tunnistanu kahta kaveria ketkä oli samassa kämpässä..Se oli ku jotain elokuvaa vaikee selittää. Ovenkahvat menivät alas itestään ja sohvan takaa kuului vittumaista kikatusta. Kyselin ystäviltä kokoajan "missä me ollaan mikä tää paikka on" ja se oli niinku joku välitila todellisuuden ja epätodellisuuden väliltä. Keittiöstä kuului hälinää ja puhetta ja en tunnistanut peilistä itteäni. mattoon ku kattoi se näytti kuin olisi ollut överi deeleissä kun siinä olleeet kuviot levisivät ja heiluivat ja liikkuivat. Mutta se ei ollut mitenkään siistiä. Sit menin sairaalaan ja siellä istuessa katsoin ja mietin et "miten helvetti tää liikkuu niin lujaa ja noi ihmisiet pysyy pystys ilman turvavöitä." katoin toiselle päätyovelle ja näin selvästi "junaraiteet " ja ajattelin et tämähän on liikkuva kiertävä sairaala et tää menee lähiöistä lähiöihin ja pysähtyy aina tietyssä kohdassa.. Ja näin että se meni tosi jyrkästi.. outoa-> sillä en edes ajatellut että nuo ajatukset olisivat outoja / että se ei olis mahdollista.. se tuntu vaan itsestäänselvältä että tottakai se niin on. Mut emmä ois uskonu että piri tollaiset tekee mulle näin jälkeenpäin se oli hauskaa mutta sillä hetkellä se ei ollut yhtään hauskaa. Kaitse sunnuntaina pitää tän syksyn ensimmäinen sienitrippi ottaa ja käydä nuo asiat läpi kunnolla. Rauhaa \/,,<3

[maaQ]

Lukuisia psykooseja (lähinnä toksisia) kokeneena, voin vain todeta että psykedeeleistä on ollut paljon hyötyä ymmärtämään omaa mieltäni.
Ne ovat auttaneet lähinnä jäsentämään freenistä ajatusmaailmaa, ja ovat näyttäneet minulle sen polun jota olen halunnut lähteä haahuilemaan.

Ihmettelenkin miksi sitä aina varoitellaan että jos pää on hieman pöpi, ei kanattaisi deelejä nauttia.

Enteogeenejä .aka. deelejä on osattava vain kunnioittaa, kuin myös ymmärtää ettei mieli ole leikin asia. Sen voi saada pahasti solmuun jos ei kuuntele itseään.

[Thoxium]

Lukuisia psykooseja (lähinnä toksisia) kokeneena, voin vain todeta että psykedeeleistä on ollut paljon hyötyä ymmärtämään omaa mieltäni.
Ne ovat auttaneet lähinnä jäsentämään freenistä ajatusmaailmaa, ja ovat näyttäneet minulle sen polun jota olen halunnut lähteä haahuilemaan.

Ihmettelenkin miksi sitä aina varoitellaan että jos pää on hieman pöpi, ei kanattaisi deelejä nauttia.

Enteogeenejä .aka. deelejä on osattava vain kunnioittaa, kuin myös ymmärtää ettei mieli ole leikin asia. Sen voi saada pahasti solmuun jos ei kuuntele itseään.

Jep, LSD tuntui palauttavan kunnolla maan pinnalle takasin sykoosin jälkeen, ennen sitä oli voimakasta rauhattomuutta ja ahdistusta sisällä.

[Aukikco]

Thox, kiitos jakamisesta.