Kiireiset hautajaiskaksoisolentoni

[Ensiö]

Tästä on jo aika kauan aikaa. Poltin kotona 10x ekstraktia piipusta.

Tunnen ajatusteni kääntyvän sivuttain. Näköaistia ei ole tai sitten kaikki on pimeää. Tuntuu litteältä, niin litteältä kuin voi olla. Kaikki on supistunut mielettömään litteyteen ja etäisyydet on vaihtuneet ainoastaan pituussuuntaan, korkeus on mahdottomuus. Täysin yllättäen jokainen molekyyli ja atomi vaihtaa asentoaan nopeasti ja kolmiulotteisuus palaa takaisin. Olen nyt jonkinlaisessa painovoimattomassa rakennuksessa, jossa rappuset ja käytävät menevät eripäin erisuuntiin (tiedätte varmaan sen maalauksen). Kaikki on maalattu harmaaksi paitsi punertavan ruskeat ovet. Kääntymällä eri suuntaisiin käytäviin ja oviin pääsen eri ulottuvuuteen. Jokainen ulottuvuus on kiinni minussa. Itse en hallitse liikkeitäni vaan joku näkymätön voima tai hahmo vie minua. Se tai hän tuntuu viisaalta ja opastavaiselta. Muutamassa ulottuvuudessa käytävällä kävelee ohitseni määrätietoisesti ja kiireisen näköisenä minun kaksoisolentoni musta puku päällä ja kravatti kaulassa. Kaksoisolentoni eivät kiinnitä minuun mitään huomiota. Tulen surulliseksi ja tunnelma muuttuu kuin hautajaisiksi. Minullakin on puku, huomaan ja ajattelen punaista ruusua ja näen sen tarkasti mielessäni. Minut viedään ovesta, jonka takana on maailmanpyörä. Se on valtava mutta siinä on vain kymmenisen matkustajakoria. Pyörä pysähtyy tasaisin väliajoin, jolloin jokainen vaunu jää eri ulottuvuuden ovelle. Aina pysähtyessä puku päällä olevat kaksoisolentoni nousevat kyydistä ja menevät ovesta, jonkä jälkeen toinen astuu kyytiin ja maailmanpyörä lähtee taas pyörimään seuraavaan pysähdykseen. Yhtäkkiä minut tempaistaan valtavalla voimalla taaksepäin johonkin kauas ja ulottuvuudet kasautuvat yhteen kulmaan, minkä jälkeen epämukava olo kurkussa tuo minut takaisin huoneeseeni.

[Ensiö]

Huomasin jännän jutun tossa eilen aamuyöllä; jos ei oo nukkunut pariin päivään niin Salvia trippi on paljon tavallistakin voimakkaampi. Poltin aamuviideltä bongista 10x Salviaa niin ison pesällisen kun yhdellä keuhkollisella onnistuu. Laitoin silmät kiinni ja aloin samantien venymään oikealle ylöspäin. Koin välähdyksiä eri ihmisten elämistä, se oli niinkun joku olisi heittänyt korttipakan päälleni ja jokaisessa kortissa oli eri elämä. Kadotin itseni ja ymmärsin jokaisen ihmisen aivojen liittyvän yhteen ja muodostavan suuremman tietoisuuden. Koin lisää nopeita välähdyksiä eri ihmisistä, jokainen heistä oli minä ja me olimme jokainen aivosolu tässä supermassiivisessa aivossa jonka ymmärtämiseen olin kohonnut. Sitten aloin tuntemaan itseni orjaksi. Miksi mä ja me perustallaajat joudutaan elättämään tätä olentoa, joka ei palkitse meitä tai edes anna meidän tietää sen olemassaolosta? Yhtäkkiä se sai Lalli Leipäjuuston todelliset kasvot. Onkohan sitä vastaan taistelevia kapinallisia? Ihan varmasti on. Aloin näkemään kulissien taakse (ennenkin olen tämän kokenut) ja nyt ymmärsin että meidän seinien sisällä ja lattioiden alla kulkee porukkaa. Kapinallisia. He ovat löytäneet todellisuuden ja taistelevat vapaudestaan. Tuli mieleen yksi tuttu skitsofreenikko ja tajusin hänen käyneen täällä, hän on nähnyt seiniemme sisälle. Hän tietää! Tän jälkeen on vähän hämärä muistikuva mutta jossain vaiheessa havahduin takaisin huoneeseeni. Vielä oli ihan trippaava olo päällä mutta silmät auki olin suht selkeä, heti kun sulki silmät niin höykytys alkoi. Nyt jotain tuli valtavalla vauhdilla suoraan minua kohti. Olin kuin käytävässä, joka liikkui kun minä pysyin paikallani. Sahalaitaiset aukot tulivat tasaisin väliajoin joiden välissä näkyi kaukana oleva kylmyys ja revontulet olivat taivas. Kaikki ympärilläni näkyi suoraan edessäpäin, ei ollut sellaista asiaa kuin takana tai sivulla. Avasin taas silmät ja onnistuin pähkäilyn jälkeen ymmärtämään kelloa joka oli 20 yli viisi. Olin trippaillut jo 20 minuuttia ja tuntui jatkuvan vielä. Silmät kiinni unohdan taas kaiken ja olen kuutio. Käännän kulmiani ja tunnen seinät sisältäpäin, jotka kuitenkin ymmärrän toiselta puolelta. Näköaistia ei ole. Olen ahdistavaa geometriaa ja tasoja hyvin pitkältä tuntuvan ajan. Taas olen huoneessani ja hiestä märkä. Pidän silmät auki väkisin, en halua enää jatkaa. Etäisyydet on kummia. Yritän muistaa itseäni mutta olen silti lievästi egokuollut, kaukomuisti melkein kokonaan kadonnut. Kello näyttää jo puolta. Luulen että voin jo kävellä, kompuroin vessaan seiniä pitkin ja katson peiliin. Näytän kurjalta. Tuntuu että olen väsyneessä pilvessä. Menen takaisin huoneeseeni ja laitan musiikkia soimaan, haluan vain normalisoitua ja päästä nukkumaan. Musiikki on todella kolmiulotteista mutta vaikeasti ymmärrettävää, en pääse kiinni melodiaan. Vaikutukset alkaa olla ohi, lello on 15 vailla kuusi. Trippi on kestänyt 45 minuuttia mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut, yleensä menee vartissa ohi