En muista kuinka päädyimme happoon, mutta lopulta myönnyin kaverin kuumotuksiin lapuista, vaikka itse olin aika paskoissa fiiliksissä ja ajatus trippailusta lähinnä pelotti. Kaverini
saapui sixpäkin kanssa noin hieman ennen yhdeksää paikalle ilmoittaen, että kolmas jäbä saapuu hieman myöhemmin. Eipä siinä, hieman pelokkaasti kelailin
dosea ja päädyin ottamaan 3/4 lappua kokonaisen sijasta.
Nautimme setit n. 2110 kaljaa juoden ja chillailen. Lappu oli täysin mauton ja hajuton.Join muutaman kaljan vaikutuksia odotellessa, imo tämä ei ole yhtään huono idea psykedeelejä nautittaessa. Noin 40min päästä hieman nauratti ja musiikki kuulosti elävemmältä. Yhtäkkiä pulssini nousi tonniin, tai ainakin tuntui nousevan, jos ei muuten. Argh, mitä vittua tälläisestä en ollut kuullutkaan. Jos kyseessä olisi ollut jokin muu douppi olisin ollut aika vitun huolissaan. Koitin ottaa mahdollisimman rauhallisesti ja yritin parhaani mukaan rauhoitella itseäni: "lsd on fyysisesti täysin turvallista...lsd on fyysisesti täysin turvallista...". Sydämen tykytystä ja epämääräistä fyysistä epämukavuutta jatkui vielä jonkin aikaa, mutta kokoajan hymyilytti enemmän ja enemmän, sekä biisit heräsivät eloon. 60-90min ottamisen jälkeen meno oli vielä helppoa, en edes varsinaisesti trippaillut, mutta yhtäkkiä huomasin tuijottavani fraktaalien täytteistä näyttöä. Huhhuh. Trippi ikäänkuin hiipi päälle. Väreissä oli vitusti
enemmän syvyyttä, näyttö jakaantui fraktaaleihin ja kuviot pyörivät katossa. Siirryin salakavalasti hetkessä "lol lol, ei oikein toimi" fiiliksistä "vittu olen tripillä"
fiiliksiin. Musiikki oli mahtavaa ja kämppä tuntui todella isolta, kaikessa oli ylimääräistä tilavuutta. En oikein pystynyt keskittymään mihinkään kaikki oli uutta ja outoa.
Lopulta päädyin tuijottamaan katossa pyöriviä kuvioita. Kuviot muistuttivat muinaiskirjoitusta, galakseja tai pyöriviä spiraaleja. Tuijotin kattoa intensiivisesit kunnes
kuviot asettuivat spiraaleiksi jolloin tajusin katon esittävän avaruutta. Galakseja! Jatkoin tuijottamista kunnes galaksien lisäksi ilmestyi laajenevia kirkkaita pisteitä. Samalla
hetkellä kelailin kattoni "avautuvan" avaruuteen. Samalla myös visuaalien luonne muuttui todella intensiiviseksi, kestämättömäksi, ja käänsin katseeni pois.
Vilkaisin kattooni seuraavan kerran muutaman päivän päästä
Noin 1.5h-2.5h myöhemmin kaverini halusivat lähtä ulos seikkailemaan. Ajatus lähinnä vitutti. Olin aika tripillä enkä ollut täysin varma
onko paras veto häipyä kämpiltä. Lopulta myönnyin ja otin hämäykseksi tölkin kaljaa - kunnon kansalaisia. Etuovi avautuu suoraan metsään ja luonto näytti aivan helvetin mahtavalta. Päätimme siirtyä läheiseen puistoon, mutta 20m käveltyämme... Ambulanssi ja POLIISIT. Ei vitun vittu, tiesin tämän. Heti meidät nähtyä kyttäauto lähti ajamaan hitaasti kohti.Vittuuuu. Nyt oli _lievää_ paniikkia havaittavissa. Teki mieli juosta aika vitun lujaa takaisin turvaan. Tiesin sen olevan virhe, joten hillitsin itseni. Toistaiseksi.
Auto ajoi hitaasti kohti kahden poliisisedän tuijottaessa. Aikaa kului...kävelimme tippa linssissä eteenpäin...auto lähestyi, hitaasti. Viisi metriä. Jepjep
happopäät ja putka lähestyy. Pulssi kolmesataa ja ajatukset vilisivät, yleisenä teemana putka. Tietenkin Viime hetkellä poliisisedät kaartoivat muualle ja jatkoivat matkaa. Huhhuh. Sanoin kavereilleni "en teistä tiiä mut lähen vittuun täältä", ja painelin saman tien kämpille. Kaverit seurasivat perässä. Olimme lähestymässä kollektiivista vaikeaa trippiä. Kaljatölkkejä availtiin ja itsekin otin yhden, mutta en juonut tippaakaan, koska tiesin sen olevan turhaa. Ajatukset looppasivat seonneiden happopäiden, bustattujen happopäiden ja kilahtamisen välillä. Tiesin, että tätä myllytystä tulee jatkumaan vielä tunteja, joten nyt on parempi psyykata. "Onnellisia ajatuksia. Aurinkoa. Hyviä aikoja. Seonneita happopäitä. Onnellisia ajatuksia. Onnellisia ajatuksia. Seonneita happopäitä. Bustattuja happopäitä. Happopäät putkassa. Poliisi. Bustatut happopäät. Seonneet happopäät. Poliisi. " Vittu, ei toiminut. Visuaalit kävivät hyökkääviksi, fraktaalit vituttivat ja kaikki oli liian kirkasta. Pieninkin muutos valoissa aiheutti helvetillistä kirkkautta. Jouduin siristelemään silmiäni, jos joku avasi etuoven kämpän toisessa päässä. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman heikottaan psyykkisesti. Pitäisiköhän hommata kaveri apuun? Ei. Olin täysin varma, että jos soittaisin jonkun paikalle sitteriksi peli olis niin vitun menetetty, game over, tuska täältä tullaan. Pakko taistella. Ahdistus vaan kasvoi ja luisuin kokoajan enemmän "huonoon" trippiin. Kaverini naamat alkoivat vääntyillä huuto-taulun tyyliin ja demoni epäilyt hiipivät hitaasti mutta varmasti mieleeni. Psyykkausta, hyviä biisejä, tupakointia, kaikki kokeiltu. Tässä vaiheessa tiesin, että olisi enää yksi vaihtoehto: maiseman vaihto. Ajatus ulos menemisestä ahdisti aivan vitusti, mutta pakko mikä pakko.Yhtäkkiä sanoin kavereille, että nyt lähdetään vittuun täältä ei kestä enään. Kaikki olivat samaa mieltä. Ahh, tuntui heti paremmalta , kun suljin ulko-oven ja hiljaisuus valtasi aistini.
3h myöhemmin olimme matkalla puistoon. Intensiivinen ahdistus oli tuntunut ikuisuudelta, mutta todellisuudessa kesti n. 30min. Ahdistuksen väistyessä aloin keskittymään visuaaleihinja luontoon. Värit olivat syviä ja kaikki helvetin isoa. Kukkulat tuntuivat vuorilta ja tie, jota pitkin kävelimme kaartui horisonttiin. Viimein päätimme asettua fiilistelemään yhdelle kukkuloista.
Vieläkin fiilistelin seonneita happopäitä, mutta auringonlaskua ja taivasta tuijotellessa alkoi tuntumaan hieman paremmalta, rauhallisemmalta. Yhtäkkiä itseluottamukseni nousi -10:stä tuhanteen ja olin varma, että selviäisimme. Fiilistelin vain horisonttiin avautuvaa metsää ja taivaalla maalauksen omaisesti näkyvää auringonlaskua, tajusin
kuinka mahtava asia elämä itsessään on. Iloitsin elämästä. Fiilikset paranivat ja kelailin vain kuinka helvetin hienoa kaikki on. Tuijottelin auringonlaskua ja itse taivasta, pilvet täyttyivät fraktaaleista ja taivas oli toooodella sininen. Tuijotellessani taivaan merkitys käsittämättömästi muuttui. Vaikken katsonut taivasta tunsin sen massiivisuuden ylläni, siinä oli jotain erikoista. Mitä? En tiedä. Lähestyimme kollektiivisesti aika helvetin hyvää trippiä, kaverini kirmasivat pitkin kukkuloita ja rannan kaislikkoa. Kaikki hyvillä fiiliksillä, epäilemättä.Noin 1.5h myöhemmin päätimme lähteä sisälle. Ajatukseni pyörivät enemmän ja enemmän taivaan ympärillä. Ensinnäkin se oli niiin sininen ja toiseksi iso, _ISO_.Päästyämme sisälle jatkoin seuraavat 20 minuuttia monologia, joka epämääräisessä järjestyksessä ja toistuen koostui seuraavista lauseista; "ei vittu mitä vittua, tajuatteko kuinka ISO taivas on?";"EI huhhuh pffaoooh niin vitun iso";"Tajuatteko?";"HUHHUH";"Aivan käsittämätön, niin vitun iso". Pohdin taivasta, kunnes tajusin kuinka helvetin iso universumi on.
Se vasta ISO paikka onkin! Samassa "tunsin" universumin ja kaikkeuden läsnäolon. Mitää. Mieleni "sulautui" täydellisessä harmoniassa kaikkeuteen ja universumiin.
"Sulautuminen" oli täysin kivuton prosessi, käsitys itsestäni hämärtyi. Tunsin yhteyden kaikkeen, samalla ymmärsin kaiken laajuuden tilallisesti ja ajallisesti.
Tunsin itseni ja ihmiset mitättömäksi suhteessa tähän kaikkeen. Tämä oli hyvin vapauttavaa, itseasiassa tunsin vapautetulta, vapautettu ihmisyydestä.
Pohdin universumia ja kaikkeutta näissä fiiliksissä, kunnes lyhyesti sanottuna uskomattomat euforia pärinät iskivät päälle. Euforia kasvoi ja kasvoi, sietämättömäksi asti. Liikaa euforiaa? Uskomatonta, mutta totta. Alkoi jo vituttaan se tykitys. En pystynyt keskittymään mihinkään keloihin tai ylipäätänsä yhtään mihinkään, teki vaan mieli kiemurrella lattialla. Yhtäkkiä euforia loppui ja olo tuntui hieman tyhjältä, vaistomaisesti tiesin, että trippi oli ohi. Olin vieläkin tripillä, mutta se oli vain smoothia laskettelua normaalia olotilaa kohti. Lähdimme puistoon fiilistelemään auringonnousua ja juomaan kaljaa. Loppu yö menikin näissä merkeissä. Intensiivisin tykitys kesti ehkä 3-4h ja laskuttelua ehkä 4-6h.
YHTEENVETO: Aika _päräyttävä_ kokemus oli. Sori, aika romaani tuli naputeltua ja vielä mun kirjotustaidoilla, hah. Jutusta on sen verran aikaa, että ajat ovat hieman hukassa ja jotain on unohdettu. Mitä koko setistä jäi käteen? Paha sanoa, mutta sen tiedän, että joku idiootti aina välissä ajelee pyörällä katse taivaaseen suunnattuna muiden väistellessä ja kiroillessa ihme urpoa. Tajusin myös tätä kirjottaessa etten vedäkkään lappuja tällä viikolla vaan joskus kaukana tulevaisuudessa paremmassa paikassa paremmilla fiiliksillä.
PS. En tajuu miten word wrap toimii
