Määrittele psykedeelinisti

[Ahab]

Ajattelin aloittaa keskustelun tälläisestä aiheesta koska haittojen vähättely on yhtä haitallista kuin haittojen liioittelukin.

Savunarkkari on varmaan kaikille tuttu mutta entäpä psykedeelinisti? Monessa paikassa todetaan ettei psykedeelien ole todettu aiheuttavan fyysistä riippuvuutta ja toisinaan muistetaan lisätä että jotkut kuitenkin päätyvät käyttämään enemmän tai useammin kuin mitä loppujen lopuksi kokisivat hyväksi.
Eikö psyykkinen riippuvuus ole kuitenkin paljon vaikeampi asia kuin fyysinen riippuvuus?

Itsekkin tuli viime kesänä otettua jotain psykedeeliä melkeinpä pakkomielteisesti kerran viikossa kun sattui olemaan ensimmäistä kertaa elämässä niin hulvaton kirjo itselleni uusia yhdisteitä saatavilla. Jälkeenpäin tajusin että paljon enemmän olisin saanut noista irti kun olisin malttanut odotella juuri sopivaa hetkeä. Tuosta viisaampana ei ole nykyään mikään ongelma säilytellä psykedeelejä pitempäänkin vaikka niitä olisikin tuhlattavaksi asti.

Tuntuu että kuvio menee myös niin että kun on jokusen kerran saavuttanut jotain tosi hienoa psykedeelikokemuksen kautta niin sitten laskee kaiken toivon edistyksestä niiden varaan vaikka ei ole mitään takuuta että juuri seuraava trippi tai sitä seuraava avaa solmut uudestaan. Aina ei myöskään ole saatavilla juuri sitä psykedeeliä joka tuntuisi tulevan tarpeeseen ja sitten otetaan sitä mitä nyt sattuu olemaan saatavila. Sai sitten olisi se kaikkein rankin vaihtoehto mutta ei sittenkään uskalleta kohdata sitä vaan valitaan mielummin joku miellyttävä vaihtoehto.

Jonkinlainen douping vertaus lienee osuva. Ei viitsitä keskittyä saavuttelemaan pysyvämpää selkeyden tilaa vaikkapa meditaation avulla vaan yritetään sitä nopeinta ja helpointa reittiä kerta toisensa jälkeen.
Jos ajattelee että psykedeeli on vain katalyytti jollekkin joka on jo sisäsyntyisesti olemassa niin miksi ottaa psykedeeliä yhä uudelleen ja uudelleen.

Tässä nyt vaan muutamia näkökulmia keskustelun aloittamiseksi.

Miten sinä määrittelisit psykedeelinistin?

[Dexma]

Miten sinä määrittelisit psykedeelinistin?

Hyvin lyhyesti minä....


Toisaalta itse olen ollut viimeaikoina prosessissa jossa olen huomannut kanssa samaa mistä Ahab puhui eli juuri sitä, että jos maltan odottaa oikeaan hetkeen niin saan kokemukselta paljon enemmän. Nyt tällä hetkellä mää kuvailen psykedeelejä työkaluina vähän niinkuin saha, vasara ja porakone. Kaikilla on oma tehtävänsä ja niitä pitää käyttää oikeisiin kohteisiin.

Takaisin psykedeelinisti sanaan. Väitän ainakin olevani sellainen. Jos minulla olisi 10 lappua happoa, 10 grammaa meskaliinia, 15 kg sieniä ja 10 puskaa daturaa niin kuvittelisin, että voisin ainakin "yrittää" kiskoa näitä kaikkia ja hyvään tahtiin. Toisaalta saattaisi tulla jo joku järkevä stoppi tuon 5 happo lapun kohdalla, mutta pointti oli se, että lähtisin heti vääntämään itseäni erittäin syvälle. Rakentamistahan kaikki psykedelia, opanisteily, pirinisteily (onko nisteily edes sana) on, kaikki rakentaa vain eritavalla.

Väitän myös, että omaan tarpeen siihen, että minun TÄYTYY saada välillä psykedeelejä. Nautin siitä prosessista jota nämä minulle tekee, olen ulkona yhteiskunnasta (ainakin jollain tapaa), kun yritän kehittää itseäni "psykedeelisempään" suuntaan (pistä tohon touchet parempi sana ), mutta koen myös psykedeeli huumeet ihanina ja mukavina kokemuksina joillekka on erittäin hankala sanoa ei. Tuskin pystyisin jos joku kysyisi voisitko olla ilman psykedeelejä vuoden ajan... (tai no riippuu opiaattien määrästä... )

Ehkä kaikki nistit on vain nistejä... Toiset on erilaisia toiset on toisenlaisia...

Jatketaan mää pärähdän...

[ihmislaji]

Itsekkin tuli viime kesänä otettua jotain psykedeeliä melkeinpä pakkomielteisesti kerran viikossa kun sattui olemaan ensimmäistä kertaa elämässä niin hulvaton kirjo itselleni uusia yhdisteitä saatavilla. Jälkeenpäin tajusin että paljon enemmän olisin saanut noista irti kun olisin malttanut odotella juuri sopivaa hetkeä. Tuosta viisaampana ei ole nykyään mikään ongelma säilytellä psykedeelejä pitempäänkin vaikka niitä olisikin tuhlattavaksi asti.

Minullekin kävi suurin piirtein näin.

Mutta en nyt varsinaisesti osaa nähdä sitä kovin negatiivisena kokemuksena. Ilman sitä en varmaan vieläkään tietäisi, paljonko on tarpeeksi. Se vaikuttaa vähän sellaiselta asialta, joka täytyy kokea ihan itse - sitä on hankala oppia oikeasti vain lukemalla muiden kokemuksia.

Jonkinlainen douping vertaus lienee osuva. Ei viitsitä keskittyä saavuttelemaan pysyvämpää selkeyden tilaa vaikkapa meditaation avulla vaan yritetään sitä nopeinta ja helpointa reittiä kerta toisensa jälkeen.
Jos ajattelee että psykedeeli on vain katalyytti jollekkin joka on jo sisäsyntyisesti olemassa niin miksi ottaa psykedeeliä yhä uudelleen ja uudelleen.

Tällaisessa tapauksessa pitäisikin punnita hyödyt ja haitat keskenään tarkasti. Itse kannatan helpointa reittiä aina kun vain mahdollista. Mitä sitä turhaan alkaa tuhlaamaan aikaa ja resursseja, jos ei ole varma, kykeneekö saavuttamaan niillä jotain. Helpointa tietä menemällä saavuttaa edes vähän.

Miten sinä määrittelisit psykedeelinistin?

Varmaankin määrittelyn hahmottelu lähtee jostain sellaisesta, joka ei enää kykene kovin rationaalisesti arvioimaan psykedeelien vaikutusta omaan elämäänsä.

[D.E.S]

Tuntuu että kuvio menee myös niin että kun on jokusen kerran saavuttanut jotain tosi hienoa psykedeelikokemuksen kautta niin sitten laskee kaiken toivon edistyksestä niiden varaan vaikka ei ole mitään takuuta että juuri seuraava trippi tai sitä seuraava avaa solmut uudestaan.

Tää kohta pisti mua silmään, ihan sen takia että oon miettinyt asiaa viimeaikoina. On tosi paljon ihmisiä joilla menee. noh, sanotaan päin persettä, ja syö psykedeeliä. Tämä tekeekin yllättäen hyvää ja ihminen näkee psykedeeleissä ns. Viimeisen keinon tai "kaiken parantavan mahdin" mikä on mielestäni väärin. (huom. MINUN mielestä väärin. En näe deelejä minään ihmerohtoina henkiseen parantumiseen)

Tämän kaltaiset ihmiset yleensä ajautuvat syömään deelejä aivan liian usein verrattaen omaan mielenterveyteensä. Huimia, parantavia kokemuksia liian tiheään tahtiin voi seurata hajanaisen psyyken aiheuttama järkyttävä laskutila, jota lähdetään korjaamaan syömällä lisää psykejä. Mielestäni käsite "psykedelisoituminen" meinaa lähinnä itsensä tahallista flipauttamista, ja ruokkii ns. "psykedeelinisteyttä".

Sori mut mun on ihan helvetin vaikeeta pitää ajatusta kasassa kirjoittaakseni sen tähän, mul on oikeesti ihan hyväki teksti päässä aiheesta kunhan saisin sen ulos. Ehkä tarvin PSYKEDEELIÄ.

EDIT: Jos mieli on rikki, näkeekö ihmiset oikeasti parannuskeinon siinä, että syö deelejä vitun vinhaan tahtiin? Mun mielestä toi ei oo ees halua parantua, vaan KÄYTTÄÄ hyvin omatunnoin huumeita, ajatellen sen tekevän hyvää itselleen, Odottaa että jokin tekee parantumisen sun puolesta, käyttäen itse mahdollisimman vähän omia voimia.

[SAWANISTI]

Jos mieli on rikki, näkeekö ihmiset oikeasti parannuskeinon siinä, että syö deelejä vitun vinhaan tahtiin?

Helppo hukkua vaan siihen informaatio tulvaan ja heittää osa humaniteeteistä narikkaan. Sama kuin miks ihmiset töllöttää tv:tä, lukee lehtiä, käy kaupassa, öö käy baarissa (melkein mitä tahansa kuitenkin), pieniä huomaamattomia asioita, jotka niistä jää alitajuntaan, voi johtaa vitusti harhaan ja aamulla darrassa oot rikki, käyt ostaan uuden Fanta Jamaica ispiratedin, jonka näit mainoksessa (vaikket muistaisikaan suoralta tätä) ja mahd. korjaussarjan kun on niin tyhjä/alaston olo (peili häikäsee silmiin). Mutta kuka/mikä sun päästäs hyötyy, kun vedät psykejä lisää ja lisää?

Loppujenlopuks ei ne matkat tuo sen enempää mitään uutta päiviin tai öihin, yhtä prosesseissa sitä on jatkuvasti selvänäkin, ne on vaan egon ja vastaavien juttujen kuorenalla. Kun tarkemmin miettii, en edes haluaisi olla jatkuvassa egottomuuden ja ekstaasin aukiolla, tarkoitan nyt sitä paljon haalittua valaistumista/flippaamista, vaikka se olis mahdollista elävänä saavuttaa (kyllähän se saavutetaan, mutta useammin taidetaan menettää), tuskin on kun kaikki muokkaantuu jatkuvasti.. muistotkin, tai näkökuqlma niihin.

[dredi]

Mun mielestä hyvä ohjenuora on, ettei ota psykedeelejä uudestaan ennenkuin edellinen kokemus on kunnolla integroitu.

Tähän vielä, että itselläni ainakin DMT:n polttaminen pitää psykedelisoitumisen hyvin kurissa. DMT-henki jaksaa aina läksyttää ja kritisoida mua. Auta armias jos tulee DMT:tä polteltua "vääristä" syistä, sitten saa matkustaa hyperavaruuteen kuuntelemaan kun joku henkiolento saarnaa psykedeelien oikeaoppisesta käytöstä, ja auta armias jos ei siellä ole nöyrällä asenteella niin käärmehämähäkit tulevat ja purevat aivot halki.

[Dexma]

Mun mielestä hyvä ohjenuora on, ettei ota psykedeelejä uudestaan ennenkuin edellinen kokemus on kunnolla integroitu.

Tähän vielä, että itselläni ainakin DMT:n polttaminen pitää psykedelisoitumisen hyvin kurissa. DMT-henki jaksaa aina läksyttää ja kritisoida mua. Auta armias jos tulee DMT:tä polteltua "vääristä" syistä, sitten saa matkustaa hyperavaruuteen kuuntelemaan kun joku henkiolento saarnaa psykedeelien oikeaoppisesta käytöstä, ja auta armias jos ei siellä ole nöyrällä asenteella niin käärmehämähäkit tulevat ja purevat aivot halki.

Toi oli loppupeleissä hyvin kirjoitettu DMT on mulla myös tehnyt samaa...

Ongelmana yleensä ns psykedeelinisteydessä on, että ei osata käyttää niitä psykedeelejä "oikealla" tavalla. Vaan juurikin vähän liian huolettomasti, sitten porukka odottaa, että kaikki paranee (tätä on ollut mulla aika paljon) juurikin odottaa, että joku potkaisee perseelle... Ja kyllähän moni voi potkaista, mutta konkretisoinnin teet sinä. Täytyy aina muistaa kehittyä ja ottaa psykedeelit ihan normaaleina juttuina, eikä vain kisko niitä päähänsä hulluna, mutten käyt kuppaisesti... nyt menikin aivot solmuun jatkakaa....

[Touchet]

Mulle tajunnantilaan vaikuttaminen on essentiaalisesti oman olemuksen ergonomisointia. Luulen, että pyrkimys ylittää itsensä on sisäsyntyinen ja varsin perustavanlaatuinen tarve. Mulla on aina ollut vastustamaton taipumus kohti transsendenssia. Koitan saada kiksini informaatiotulvasta, konseptien käsittämisestä ja kauniiden kuvioiden huomioimisesta. Kaikista niistä asioista, jotka tekee elämästä elämisen arvoista, jotka tuottaa välitöntä mielihyvää ja joihin jää koukkuun. Teen niitä juttuja mielelläni mahdollisimman usein, mahdollisimman paljon. Ei se meinaa, ettenkö kehittyisi siinä samalla; musta on vain tarpeetonta tehdä mitään sellaisia juttuja joista ei voi nauttia.

Olen nisti. Hedo-vitun-nisti, jolla tuntuu olevan aivan äärettömän syvä uutuudenviehätys.

Tykkäsin trippailla tosi paljon joskus. Aineet (mitä pidin psykedeeleinä) jostain syystä avasi mielikuvitusta sen verran, että jaksoin tutustua myös niihin ilmiöihin, joihin ei ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota. Pilvi poisti neurooseja ja sienet toi yhteneväisyyttä. Mutta nykyään parhaat hetket koen pyrkiessäni olemaan mahdollisimman selväpäinen - silloin huomaa, että kuinka sekaisin onkaan. Se on musta todellista itsensä ylittämistä. Tällä hetkellä suosin (mahdollisimman mietoja) stimulantteja, meditaatiota, oppimaan opettelua ja tieteelliseen metodiin tutustumista. Tällä hetkellä tää linja tuntuu laajentavan tajuntaa eniten, mutta ei varmaan sekään jatku enää kovin pitkään. Koen jo kyllästymisen ensioireita. Kaipaan jo uutta minääni. Oon koittanut määrittää itseäni uudelleen ja alkanut työskentelemään reinkarnaatioon ohjaavien sigilien parissa.

Vaikka on tullut pidettyä taukoa radikaalisti tajuntaa vinksauttavista aineista - ja pilveä en taida polttaa enää ollenkaan, koska musta se on enimmäkseen päihdyttävä aine - niin ajattelin alkaa kiskomaan ayahuascaa tasaisin väliajoin, kerran kuukaudessa, vuoden ajan, ilman mitään erityisempiä pyrkimyksiä pitää hauskaa tai oppia siitä mitään. Ihan vain harjoituksen vuoksi, siis.

Voi kunpa jäisin koukkuun siihen!

[aphos]

ajattelin alkaa kiskomaan ayahuascaa tasaisin väliajoin, kerran kuukaudessa, vuoden ajan, ilman mitään erityisempiä pyrkimyksiä pitää hauskaa tai oppia siitä mitään. Ihan vain harjoituksen vuoksi, siis.

[Ahab]

Mulle tajunnantilaan vaikuttaminen on essentiaalisesti oman olemuksen ergonomisointia.

Tosi hyvin sanottu joutuukin tässä ihan perehtymään ergonomian etymologiaan. Tässä eräspäivä rakentelin sanaa ergotnomia kun kelailin fyysistä ergonomiaa.

ajattelin alkaa kiskomaan ayahuascaa tasaisin väliajoin, kerran kuukaudessa, vuoden ajan, ilman mitään erityisempiä pyrkimyksiä pitää hauskaa tai oppia siitä mitään. Ihan vain harjoituksen vuoksi, siis.
Voi kunpa jäisin koukkuun siihen!

Ei kuulosta ollenkaan hassummalta. Mun mielestä kerran kuukaudessa on aika optimi kunhan siitä ei tee mitään pakkomiellettä vaan osaa odottaa sitä oikeaa fiilistä. Ja toisaalta että osaa lopettaa jos kuukausi ei riitäkkään integroimiseen. Mullakin oli jossain vaiheessa tarkoitus ottaa ayahuascaa tasaisin väliajoin mutta jossain vaiheessa en saanut sitä enää millään toimimaan niin ajattelin jättää sen joksikin aikaa sikseen ja juoda mielummin pelkkää harmalaa.

[Ensiö]

Mielestäni aletaan olla nisti siinä vaiheessa kun ei pysty enää kieltäytymään mielihaluistaan. Ei ole väliä onko kyseessä heroiini, psykedeelit vai masturboiminen (tai kaikki yhdessä..)

[Jeshu]

snips
ja juoda mielummin pelkkää harmalaa.

Harmala on ihanaa. Samoin moklobemidi, toimii myös kun hapot laskee. Nosti niitäOFFTOPICkaikkia ajatuksia takaisin...

Ei kuulosta vält. hassumalta ottaa tuolla tavalla tavaksi harmalan juomista.

[_FOOL_]

= Kokematon.

[Jeshu]

= Kokematon.

Mulle aika se ja sama =)

edit: mokloa oon kyl ottanu ihan tarpeeks, mut harmalan kanssa oon, en täysin, kokematon.

Mitähän ihmettä?

[_FOOL_]

Äh, nyt ymmärsit väärin. En tarkottanu suinkaan sua.

Kun tämä topic on määrittele psykedeelinisti, niin vastasin siihen että se on yhtäkuin kokematon.

[Jeshu]

Heh, okei

[Jeshu]

Kun tämä topic on määrittele psykedeelinisti, niin vastasin siihen että se on yhtäkuin kokematon.

Millä tavalla kokematon, haluutko tarkentaa? Kyl musta tuntuu et se psykedeelinisti on kokenut kans jos jonkin näköstä sfääriä.

[Jeshu]

Eihän sitä sfääriä voi edeskukaan ihminen kieltää. Se on elämä.

Psykedeelit ei oo itseisarvo. Nehän huutaakin käyttäjät elämään, siinä mielessä

[_FOOL_]

Kaipa mul on oman historiani takia jonkunnäköinen kuva sanasta nisti. Mä yhdistän tohon jotakin sellasta mikä on tiedostettua ongelmallista päihdekäyttöä, enkä siks osaa psykedeelien kannalta nähdä tota sanaa edes kovin mahdollisenakaan. Psykedeelinen kokemus opettaa kyl sitä mukaa kun kokemusta karttuu ja siinä missä esim. vaik opiaattien kanssa ihminen voi kokea käyttönsä ongelmalliseksi, niin se opetus seisoo sit vasta siinä käytön lopettamisessa->ongelman poistamisessa. VAstaavasti nään että kun psykedeelinen kokemus opettaa aika akuutisti käyttämään psykedeelejä oikeistä syistä ja ongelmat ovat havaittavissa hieman erilailla, niin tuollaista nistailua ei pääse edes syntymään. ELi siks sanon että vaik nisti voiskin kieliä jotkain kokemuksesta, se kielii myös oppimattomuudesta ja psykedeelien kohdalla toi nyt on mun mielestä vaan kokemattomuutta. Samalla voisin sanoa että psykedeelinisti = merkitykseltään absurdi yhdyssana.

[Touchet]

http://www.erowid.org/library/review/review.php?p=7

... Turner also lets certain annoyingly persistent prejudices creep into his book without adequate explanation or discussion: “Natural” psychedelics differ fundamentally from “synthetic” ones. Psychedelics are the sine qua non of human consciousness and spiritual life. “The Man” and his underlings conspire to suppress psychedelics and those who use them. Psychedelics are the key to the future. And so on.

These are, on the whole, relatively minor complaints. More problematic is Turner’s uncritical acceptance of the value of the psychedelic experience itself. He states frequently that psychedelics have helped him improve his life, but provides few details. I would take Turner on faith for the sake of his anonymity were claims like this not a recurrent problem. One of the more seductive and subtly addicting effects of psychedelic drugs is their ability to fill one with a sense of profound meaningfulness without necessarily providing access to meaning itself; many who experience the psychedelic state feel forever changed, yet rapidly sink back into the grooves of their prior life.

... Turner is addicted to the psychedelic experience–the beautiful visuals, the head trip, the sense exploring a fantastic new world. He seeks new ways to “get off,” not because they are better, but simply because they are different. When Turner mentions the “clear light of reality,” one has the impression he conceives of it as just another interesting visual and has, wilfully or not, ignored the true significance of this important Buddhist concept. He treats the drug as an end, not a means.

[dredi]

Olen siinä mielessä yhtä mieltä Foolin kanssa että psykedeeleillä nisteily ei onnistu samassa mielessä kuin esim opiaateilla. Psykedeeleiltä puuttuu se "instant reward" -mekanismi.

Tosin riippuu mitä tarkoitetaan psykedeelillä. Ketamiinilla ja dissoilla yleensäkin on kyllä paljon ongelmakäyttäjiä jotka kyllä luokittelisin nisteiksi.

Toisaaltahan mitä tahansa voi käyttää väärin. Paitsi DMT:tä. DMT rankaisee ankarasti jos sitä yrittää väärinkäyttää.

[Dexma]

Paitsi DMT:tä. DMT rankaisee ankarasti jos sitä yrittää väärinkäyttää.

Tiedän tuon rankaisemis sanan, mutta en silti kokisi omalla kohdallani mitenkään kamalan hankalaksi kiskoa dmt vähän myös turhankin takia... Toisaalta on jokaisesta kokemuksesta jotain opittu...

[dredi]

Jaa, no joo periaatteessa voi, pienemmillä annoksilla. Siis puhun poltettavasta DMT:stä. Joka kerta kun olen ottanut suuremman annoksen poltettuna, jos ei motiivit ole kohdallaan niin DMT:ltä on kyllä tullut sanomista. Ne henkiolennot raiskaa sut henkisesti jos et osoita niille kunnioitusta...

[Ahab]

Toisaaltahan mitä tahansa voi käyttää väärin. Paitsi DMT:tä. DMT rankaisee ankarasti jos sitä yrittää väärinkäyttää.

Toi lausahdushan on ihan ristiriidassa itsensä kanssa. Ihan kun vaikkapa heroiini ei palkitsemisen lisäksi myös rankaisisi värinkäytöstä.

Jaa, no joo periaatteessa voi, pienemmillä annoksilla. Siis puhun poltettavasta DMT:stä. Joka kerta kun olen ottanut suuremman annoksen poltettuna, jos ei motiivit ole kohdallaan niin DMT:ltä on kyllä tullut sanomista. Ne henkiolennot raiskaa sut henkisesti jos et osoita niille kunnioitusta...

Niin huomaa että toi on oma kokemuksesi, ei kaikkien kokemus. Jotkut tuntuu oikeesti tykkäävän siitä että vedetään ihan överidoussi niin että ollaan niin pihalla ettei edes tajuta kuinka kauheaa se on. Kohtuuannoksilla on vielä sen verran messissä että osaa vielä pelästyä.

[Dexma]

Joka kerta kun olen ottanut suuremman annoksen poltettuna, jos ei motiivit ole kohdallaan niin DMT:ltä on kyllä tullut sanomista. Ne henkiolennot raiskaa sut henkisesti jos et osoita niille kunnioitusta...

Joka kerta kun olen ottanut suuremman annoksen meo dmt niin ei ainakaan mikään henki ole raiskannut minua tai muuta...

Huascalle antaisin ennemmin tuon sun kuvauksen...

[SAWANISTI]

Oon muuten kännissä.. Oonko nisti?? Lukekaa..

Edit: ne oliki nousut

[dredi]

Joka kerta kun olen ottanut suuremman annoksen meo dmt niin ei ainakaan mikään henki ole raiskannut minua tai muuta...

Mitä 5-meo-dmt tähän kuuluu? Puhuin poltettavasta n,n-DMT:stä. Freebase DMT:stä. Täysin eri aine.

[Dexma]

Joka kerta kun olen ottanut suuremman annoksen meo dmt niin ei ainakaan mikään henki ole raiskannut minua tai muuta...

Mitä 5-meo-dmt tähän kuuluu? Puhuin poltettavasta n,n-DMT:stä. Freebase DMT:stä. Täysin eri aine.

aah totta.Höpisin jotain omiani, mutta silti väittäisin, että dmt ei kaikille tuota tota vaikutusta minkä se tekee suhun... Toisaalta aika moni puhuu, että dmt kyllä sanoo jotain jos sitä käyttää väärin hmm...

[Thoxium]

Yleensä ottaen psykedeelit kyllä varoittavat jos homma alkaa mennä yli.

[_FOOL_]

Olen kelaillu täs myös sellasta että onko psykedeelejäkään millään muotoa järkevää niputtaa samaan luokkaansa, koska nyt yhden happo kokemuksen jälkeen huomaan että tunsin kovaa vetoa ottaa sitä uudelleen ja oikeastaan tuo veto oli kovimmillaan juuri kokemusta seuraavana päivänä. Siitä eteenpäin tuo "kytö" on kadonnut kauemmaksi. Mietin vaan tässä sellaista että olisiko tässä suhteessa mahdollista ajatella niin, että kasvikunnan enteogeeneistä löytyisi sellainen käyttöä säätelevä ja luonnollista kavahdusta/täyttymystä edistävä prosessi, joka omalla tavallaan heikentäisi tuota vedon tunnetta...

LSD parin viikon takaa on siis ensimmäinen psykedeelikokemukseni, jota voisi pitää ns. ihmisen valmistamana psykedeelinä. Tätä edeltävät kokemukset ovat olleet kasvikunnan enteogeenejä. Niissä en ole tuntenut samanlaista vetoa koskaan, mutta ymmärrän kyllä alkuaikojen kohdalta tuon mitä tuossa Touchetin postittamassa lainauksessa puhutaan. Tällöin en tosin käyttänyt kuin sieniä ja kannabista(joka on tavallaan hiukan eri luokan psykedeeli kuitenkin), joten en ole pätevä sanomaan useampien psykedeelien käytöstä mitään vielä siltä ajalta kun psykedeelinen kokemus oli yhtä ilotulitusta ilman sen syvempää kehittyvää kehitystä.

EDIT: muotoiltu sanavalintoja.