Olen kokenut joka kerta hieman erilaisen kokemuksen salviatripeillä, kerron muutamasta tärkeimmästä.
Ensikokeilulla,
olin olennaisesti selvinpäin. Psykedeeleistä ei ollut LSA:ta vahvempaa kokemusta takana. Setting: parin kaverin kanssa suht rauhallinen
ilta, butaanisytkäri mukana. Poltimme sisällä bongista. Otin siinä ensin hieman liian vähän, koska taisin yrittää olla varovainen. Noh,
vaikutukset olivat suht miedot. Näkökenttä ja aistit intensoituivat, mutta en lähtenyt varsinaiselle tripille.
Kokeilin sitten heti perään reilun annoksen, ja pidin sisässä ihan loppuun asti(eli että refleksit pakottivat yskimään). Ja kyllä kolahti,
käänteistoleranssi saattoi iskeä myös sisään tässä.
Tunsin olevani jossain todella tutussa ympäristössä jossa kaikki oli kuitenkin jotenkin "väärin". Ikään kuin jokin luonnonvakio olisi eri kuin
sen pitäisi olla. Ja tunsin oman olemukseni todella pieneksi kaiken sen rinnalla mitä koin. En varsinaisesti "nähnyt" asioita, mutta koin ne
todella aidoiksi. Ikään kuin olisin ollut jossain värikkäässä maisemassa kuten tivolin edustalla. Se maailma silti tuntui "omalta" ja jotenkin
perheläheiseltä.
Astuin jonkin tuntemattoman ajan jälkeen takaisin tähän universumiin ja kummastelin äärettömän paljon missä olin ja ketä nuo kaksi
henkilöä täällä ovat. En uskaltanut sanoa heille mitään, koska he olivat niin vieraita. Vähitellen aloin ymmärtämään missä olen mutta olin
silti samaan aikaan toisella puolella. Tunsin oloni ikään kuin jumissa olevaksi kahden maailmankaikkeuden välillä.
Kuitenkin tämän maailman aistimukset lopulta voittivat. Siihen tosin tuli lisäksi ikään kuin uusi näkemisen kerros. Näin koko maailman
kuin jokainen asia olisi "vetolaatikko". Mikä tahansa asia oli vetolaatikko, jonka voisi halutessaan avata, mutta ne sattuivat olemaan liian
kaukana käteni ulottuvilta.
Tämän jälkeen vaikutukset haihtuivat, afterglow tuntui pitkään (monta tuntia, ehkä jopa seuraavaan aamuun asti) mutta ei ollut voimakas.
Huonoin kokemus,
Olin aivan selvin päin ja päätettiin polttaa vähän salviaa parin kaverin kanssa. Päätin kokeilla kunnon suurta annosta, niin paljon ku
kertahitillä voi bongista vetää. Sitten oli menoa, siinä kyydissä oli vain matkustajia, ei kuskeja. Menin vuoristoradalla ja kovaa. Luulen
että vuoristoratavaunussani oli muitakin ihmisiä, mutten muista heistä juuri mitään. Muutenkin muisti ei ole ihan tarkimmillaan tässä
kohdassa, tuntuu kuin se kuuluisi toiseen ulottuvuuteen. Muistan syvän paniikin tunteen kun vajosin tuoliini ja tuntui kuin valuisin koko ajan
syvemmälle. En kuitenkaan sanonut ääneen juurikaan mitään. Mieltä täytti pelko että jos tämä ei lopukkaan normaaliajassa. En tajunnut
sitä vielä silloin, mutta olin hikoillut paljon ja olin todennäköisesti aika lämmin.
Lopulta hitaasti kuitenkin tila alkoi väistymään ja pystyin aina välillä "ottamaan kiinni" todellisesta maailmasta kuten ottaisin kiinni jostain
fyysisestä kahvasta tai vastaavasta. Tunsin huonoa oloa, mutta se ei sinällään ollut oikeastaan sitä että ruumis voi huonosti vaan tunsin
ensisijaisesti psykologisesti huonoa oloa. Yritin juoda kahvia ja vettä, ne auttoivat tilaani vain hieman. Hitaasti palasin tämän maailman
järjestelmään, mutta tunsin tiettyä jatkuvaa disassosiaatiota. Tämä afterglow tuntui vielä viikon päästä pahasta tripistä. Tunsin koko ajan
olevani irtautunut itsestäni sisäisellä tasolla.
Pystyin kuitenkin elämään normaalisti, en vain tuntenut että se olen "minä"-minuus joka eli, vaan olin ikään kuin sivustakatsoja. Reilun
viikon jälkeen kaikki jälkivaikutuksetkin katosivat täysin, eikä vähään aikaan tehnyt mieli kokeilla mitään psykedeelejä.
Paras kokemus salvian kanssa,
oli kun ensin poltin alle kukkaa. Sitä ei ollut edes kovin paljon, mutta ihan vaan että sai päälle sopivan high:n. Sitten aika reilu annos
salviaa bongista. Arvioisin intensiteetin olleen todella kova, mutta pilven kanssa minulla oli osittainen kontrolli siihen miten syvälle
pimeälle puolelle menisin. Tämä muutti kokemusta monin verroin miellyttävämmäksi.
Näin ikään kuin "muistin nauhan", tai jonkin vastaavan. Oikeastaan kun sanon "näin" niin tarkoitan enemmänkin asioiden korkeampaa kokemusta. _Tunsin_ että muistini nauha oli edessäni yläviistossa ja olisin kyennyt avaamaan minkä tahansa sen soluista. Tajusin kuitenkin myös samalla ettei se voi olla siinä, vaan siinä se oli. Fyysisenä nauha juoksi vasemmalta oikealle kuin kosketinsoittimen koskettimet nauhana.
Uskon myös, että koska tietyt asiat tripissä olivat tuttuja ja ennen koettuja, ne auttoivat siinä että trippi ei ollut epämiellyttävä.
Jälkijumitustilaa ei juurikaan tullut kuten selvinpäin vetäessä tulee. Salvia-tripin jälkeen palauduin takaisin kuin pilven pehmeälle tyynylle.
Itselläni tämä combo tuntuu vaan toimivan jostain syystä hyvin.
Onko kellään ollut samankaltaisia kokemuksia (hyviä&pahoja)?